Rakkaus on vapautta valita

rakkaus-on-vapauttaOlen varsin onnekas, koska mun lähipiiri tuntuu olevan kannustava mun tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Kukaan ei ole yrittänyt kieltää minua lähtemästä. Ihmiset lähellä ovat olleet enemmän innoissaan, kuin kauhuissaan mun suunnitelmista. On suunniteltu ja iloittu yhdessä. Rakkaus haluaa pääsääntöisesti toiselle hyvää, eikä ajattele ensimmäisenä omaa napaa, kuinka minulta viedään asioita nyt pois. Rakkaus kannustaa ja osaa iloita toisen onnesta, oli kyse äidin ja lapsen välisestä rakkaudesta, ystävien välisestä rakkaudesta, tai parisuhteesta.

Rakkauden ja välittämisen syvin olemus on vapaus ja tahto toisen onnellisuudesta. Ketään ei voi pakottaa pysymään lähellä. Ei parisuhteessa, ystävyydessä, ei edes vanhemmat voi takertua lapseen ikuisesti ja yrittää suojella tätä pahalta maailmalta. Minulle suurin rakkaudenosoitus läheisiltä ihmisiltä on kannustaminen, kuuntelu ja ymmärrys.

On helppo avautua ja puhua mistä tahansa ihmisen kanssa, joka hyväksyy, vaikka olisikin asiasta eri mieltä. Eri mieltä oleminen ja tuomitseminen on kaksi täysin eri asiaa. Kahdella ihmisellä voi olla kaksi erilaista näkemystä asiasta, mutta se ei tarkoita, etteikö toisen näkemystä voisi hyväksyä ja yrittää ymmärtää. Tuomitseminen on pahinta, mitä läheinen voi tehdä, silloin yhteys toiseen katkeaa. Sitä alkaa pelkäämään, että mistä asioista toiselle ylipäätään uskaltaa puhua. Kuuntelu ja ymmärrys puolestaan luo yhteyden tunnetta, se luo avoimuutta ja sitä kautta voimakasta luottamusta toista kohtaan. Hyväksyminen ja suvaitseminen on rakkautta, ymmärrystä siitä, että ihmiset ovat erilaisia, eikä oma napa ole koko maailma. 

Voiko tossun alla olla onnellinen?

Olen pohtinut, että haluaako kukaan oikeasti olla alistuja ja tyytyä toisten ihmisten tahtoon ja mielipiteisiin aina? Tuskin kukaan siitä oikeasti nauttii, jos rakas ihminen lyttää yksilölliset toiveet ja ajatukset, ennen kuin niistä ehtii alkaa elättämään edes unelmia. Alistujan rooli on vastuun välttämistä ja sitä, ettei ihminen luota riittävästi itseensä. Yritetään välttää torjutuksi tulemista ja ristiriitoja, on helpompi olla hiljaa. Kuinka ihminen voi olla onnellinen, jos hän elää aina muiden odotusten mukaisesti? Se on varmasti raskasta ja tukahduttavaa. 

-M

Tänään jäljellä 19 päivää

#californiasky #sun #sunset #greatday #oceanview #pacificocean #moments #memories ⭐️

A post shared by Mira Hautajoki (@mirahautajoki) on

#onemoremonth #californiasunset #sunset #siluet #ranchopalosverdes #losangeles #lalife #lifegoals #lifeisgood ❤️

A post shared by Mira Hautajoki (@mirahautajoki) on

Viikot Suomessa vähenee. Tänään jäljellä 19 päivää siihen, että lentokone starttaa Helsinki-Vantaalta kohti Yhdysvaltoja. Pieni stressi yrittää iskeä päälle, kun hoitamattomien asioiden lista kasvaa. Asiat on hoidettava hyvissä ajoin, mielellään seuraavan kahden viikon sisään. Henkisesti olin varautunut yksinkertaiseen ajatukseen, että pakkaan matkalaukut ja muutan kamat varastoon vuodeksi, sitten hyppään lentokoneeseen ja matkaan vuodeksi maailmalle. Todellisuus oli toinen, tässä on pyöritelty jos minkälaista paperia, printattu todistuksia ja myyty tavaraa. 

Muista irtisanoa sähkösopimus ja kotivakuutus. Muista tehdä osoitteenmuutos. Muista soittaa pankkiin ja sopia opintolainan takaisinmaksusta. Selvitä Kelan kanssa opintotuen takaisinmaksusuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Käy viisumihaastattelussa ja huolehdi kaikki tarvittavat paperit mukaan. Laske budjettia. Muista tehdä myynti-ilmoitus ruokapöydästä, ja varaudu siihen, ettei kaikki kalusteet mene kaupaksi. Käy hammaslääkärissä. Muista selvittää vuokratakuun lunastaminen ja tehdä tarvittaessa valtakirja. Pakkaa muuttolaatikot ja mieti valmiiksi mitä pakkaat mukaan. Hae kansainvälistä ajokorttia. Eikä tässä listassa takuulla ollut vielä kaikki.

Ainakin nämä asiat täytyy hoitaa seuraavan parin viikon sisällä. Kauhistelen jo nyt tulevaa muuttoa, loppusiivousta ja lähtöä Helsingin kautta New Yorkiin, ja siitä muutaman päivän viiveellä edelleen Los Angelesiin. Tämä elämänmuutosrumba on ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Ihanaa siksi, että tätähän mä halusin. Kamalaa siksi, että tulevien viikkojen juoksuaikataulu kolmivuorotyön lomassa kauhistuttaa.

Edessä on taas haikeat heipat ystäville ja perheelle. Viimeksi tammikuussa itketti ihan tosissaan, kun tiesi että meidän tiivis ystävyys ottaa etäisyyttä Even ja Jonnan kanssa. Onneksi on What`s app ja läppä voi lentää edelleen, vaikka fyysisesti ollaan kohta kaikki eri mantereilla.

Ei auta itku markkinoilla. Kalenteri hyötykäyttöön ja laatimaan seuraavan parin viikon aikataulua. Ystäville ja perheelle sanotaan hetkeksi heippa, mutta silti rakkaimmat säilyy puhelimen päässä. Meillä on ehkä konkreettisesti kymmenentuhatta kilometriä välissä, mutta se ei tarkoita, etteikö oltais läheisiä ystävien kanssa. Pakko myöntää, että olenhan mä pienestä stressistä huolimatta tosi innoissani tästä mahdollisuudesta ja niistä ihanista ihmisistä, jotka Californiassa odottaa. <3

Tulen kirjoittamaan teille myöhemmin vielä matkani tarkoituksesta, kun viisumi on taskussa ja asiat 100% varmistunut.  🙂

-M

Lue myös

Reissaaminen – Stressiä vai rentoutumista?

Omaisuus myyntiin ja maailmalle mars!