Olen onnellinen sitten kun..

onnellisuusOlen onnellinen, sitten kun minulla on unelmien aviomies, pyykkilautavatsa, urheiluauto ja omistusasunto. Olen onnellinen, sitten kun tilillä on riittävästi katetta turvallisuuden tunteeseen, tavaroiden ja hyödykkeiden ostamiseen ilman pelkoa rahan loppumisesta. Miksi lause ei voi koskaan päätyä yksinkertaisesti sanomaan “Olen onnellinen” ja piste. Tuleeko se lause koskaan edes päättymään siihen, vaikka saisit kaiken, josta nyt unelmoit?

“Olen onnellinen, sitten kun..” näin me usein ajatellaan, että tarvitaan enemmän, parempaa, suurempaa, jotta voidaan olla onnellisia. Ihmismielelle ei riitä mikään. Aina tulee uusia haluja, uusia toiveita, uusia unelmia. Unelmissa ei ole mitään väärää, enemmän siinä, että tehdään niistä päämääriä, eikä osata nauttia matkasta. Raha puolestaan ei tuo koskaan onnellisuutta, oli sitä kuinka paljon tahansa, se on vain mielen luoma illuusio. 

”Onnellisuustutkija Seppälä ihmettelee, miksi onnea etsitään vääristä paikoista. Ihmisille kerrotaan, että kun rahaa, tutkintoja ja menestystä on riittävästi, tullaan onnelliseksi. Sitten kun rahaa on riittävästi, sitä halutaan lisää. Tutkijan mukaan me juoksemme koko ajan jonnekin tullaksemme onnelliseksi. Seppälä uskoo, että monilla ei ole hajuakaan, mitä onnellisuus on. Onnellisuus ja materiaalinen nautinto menevät sekaisin. Tohtori puhuu hedonistisesta onnellisuudesta. Mielihyväkeskeinen onnellisuus on sitä rahaa ja suklaata. Se katoaa aivoista nopeasti. Kestävää onnellisuutta ei tule, koska aivot haluavat aina vain lisää.” Lue koko Ylen uutisoima onnellisuus artikkeli täältä.onnellisuus

onnellisuus

onnellisuus

Olen joskus uskonut, että lottovoitto tekisi minut onnelliseksi. Nyt olen alkanut pohtimaan, että onko mikään rahalla hankittu asia, koskaan tehnyt minusta pysyvästi onnellista. Vastaus on yksinkertainen, eikä sitä tarvitse kahteen kertaan pohtia. Raha ei ole koskaan tehnyt minusta pysyvästi onnellista, eikä sitä ole ollut koskaan riittävästi. Ollessani opiskelija, olisin ollut ikionnellinen näistä sairaanhoitajan kuukausituloista, mutta nyt elintaso on noussut ja tunnen olevani alipalkattu. Mieli näkee taas puutteen, ei rikkautta ja tyytyväisyyttä.

Olen etsinyt onnellisuutta tekemällä elämässä enemmän asioita, joista nautin. Tämä on osoittaunut tulokselliseksi tavaksi löytää rikkautta elämään, mutta samalla olen huomannut, ettei unelmat ja mielen luomat halut lopu koskaan. Ennen nautin viikon lomasta ulkomailla, nyt huomaan haaveilevani elämästä kokonaan ulkomailla. Viikon lomareissu tuntuu vain pintaraapaisulta maan kulttuuriin. Samalla tavalla, kuin rahan kanssa.. Mitä enemmän saat, sitä suuremalle tasolle mieli haluaa seuraavalla kerralla hypätä. Jälleen kerran, mikään ei riitä. Sama reaktio tapahtuu menestyksen ja elämän saavutusten kanssa, panokset suurenee jatkuvasti, eikä mikään ole koskaan riittävää tuodakseen mukanaan pysyvää tyytyväisyyttä omaan elämään.

Onnellisuus elää tässä hetkessä ja kiitollisuudessa

Mielelle mikään ei ole riittävästi, vaikka kuvitellaan nykyhetkessä, että ”sitten kun..” on riittävästi. Jos sinulla on unelma, tee sitä rakkaudella, nauti jokaisesta hetkestä työstäessäsi unelmaa. Onni on matka kohti päämäärää, ei itse päämäärä. Päämääräkeskeinen ”sitten kun..” -ajattelu tekee meistä onnenkerjäläisiä, suorittajia, stressaantuneita ihmisraunioita. Olisi opittava olemaan enemmän läsnä tässä hetkessä, vähemmän eilisessä ja huomisessa. Pitää pysähtyä, avata silmät maailman kauneudelle ja oman henkilökohtaisen elämäsi rikkaudelle. Meillä jokaisella on jotain, josta voidaan olla kiitollisia, kun vain opimme näkemään mielen luoman sumuverhon taakse.

Testaa oma onnellisuutesi täällä.

-M

 

Suomi kutsuu

Oon matkalla kotiin tai siis suomeen. En oikein tiedä missä mun koti oikeestaan on. Oon kuullu sanottavan, että koti on siellä missä sydän on, mutta tällä hetkellä en rehellisesti tiedä missä se on. Jospa sekin selviää mulle vielä. Nää pitkät lennot on monesti melko puuduttavia. Onpahan onneksi hyvää aikaa kirjoittaa. Lento kestää yhteensä 13tuntia ja nyt on enää kolme tuntia jäljellä. Yllättävän nopeesti mennyt aika eikä lentäminen muutenkaan ole ollut mulle koskaan ongelma. Mul on jotenkin tosi nihkee fiilis nyt. Samalla olen jännitystä täynnä kun lentokone laskeutuu Vantaan lentokentälle, mutta samalla tuntuu tosi haikealta.Tuntuu pahalta, että en pääse surffaamaan pariin kuukauteen. Ups nyt taisinkin jo paljastaa jotakin.. Siitä sit lisää myöhemmin. 😉

Anyway kohta pääsen suomeen ja odotan jo sitä kulttuurishokkia mikä mulla on vastassa. Odotan, että pääsen rantasaunaan ja pulahtamaan kylmään veteen. Suomen luonto ja kesä ovat jotain niin uniikkia. Aion ottaa siitä kaiken irti! Kyllä mä olen tosi kiitollinen suomalainen ja olenkin sanonut sitä monille ulkomaalaisille ystävilleni. Aina kehotan heitä käymään suomessa;) Haluan olla myös teille täysin rehellinen täällä blogissa ja kirjoittaa siitä mitä oikeasti tunnen. Vaikka olenkin todella kiitollinen suomalainen, tunnen vähän huonoa omatuntoa siitä, että suomi ei tunnu kodilta. En edes tiedä tarkalleen mitkä asiat siihen vaikuttavat, mutta luulen, että suurin syy on meidän kulttuuri. En tiedä, onko joku kokenut vastaavaa, mutta musta tuntuu, että en pysty olemaan täysin oma itseni. Ehkä se johtuu koulukiusaamis-taustastani? En tiedä. Mun on vaan vaikea vapautua ja olla oma räiskyvä persoonani. Ollessani espanjassa ja balilla olin täysin oma itseni. Mun ei tarvinnut koskaan julkisilla paikoilla pelätä, että joku katsoo pahasti, koska nauran kovaa tai pelleilen kavereideni kanssa. Miran kanssa just puhuttiin, että meidän käyttäytyminen on huomattavasti pinnallisempaa suomessa.

Mun tunteet tai käyttäytyminen ei missään nimessä ole muiden vika. Voinhan mä tehdä mitä mua huvittaa välittämättä muiden mielipiteistä ja niin meinaankin tehdä. Joku vaan suomessa saa mut tuntemaan niin, että en ole omaitseni. Ehkä se on se hiljaisuus ja rauha mikä vallitsee melkein kaikkialla. Moni rakastaa sitä, mutta mä tarvitsen ympärilleni meininkiä ja ääntä ollakseni onnellinen. Olen vähän tämmönen outolintu ja siksi olisi kiva kuulla tunteeko joku samoin?

Mielestäni on onni, että emme ole kaikki samasta puusta veistettyjä. Ihana nähdä teidät kaikki läheiset. Saa nähdä säästytäänkö kyyneliltä tällä kertaa.

<3:Eve