Elämä on julmaa

elämä-on-julmaaElämä on julmaa. Se on ikuista ympyrää, syntymän ja kuoleman jatkumoa. Kaikki syntyy, ja jossain vaiheessa kaikki kuolee. Niin tapahtuu ihmiselle, niin tapahtuu kaikelle elolliselle luonnossa. Kaikella on oma aikansa. Ikuista elämää, tai pysyvyyttä ja varmuutta ei ole olemassakaan. Edes vihkisormus nimettömässä ei takaa, että kumppani on vierellä ikuisesti. Kuullostaa todella raadolliselta, mutta se on totuus. Sellainen totuus, minkä hyväksyminen auttaa ymmärtämään enemmän elämässä kohdattavia menetyksiä, eroja ihmissuhteista. Sen hyväksyminen auttaa selviämään elämän kriiseistä. Kaikki narut ei vain ole aina meidän käsissä.

Elämä on alkuja ja loppuja, mikään ei ole ikuista.

Mun elämässä mikään ei oikeesti ole ollut kovin pysyvää. Ainoa pitkäaikaisesti pysyvä asia mun elämässä on ollut toistaiseksi oma perhe, joka on tukenut mua aina. Ystävyyssuhteet ja parisuhteet on alkanut ja loppunut.. Vaikka ystävyyssuhteet harvoin loppuu kokonaan, mutta kai parhaista kavereistakin voi joskus tulla vain kavereita. Olen ehkä muuttanut toiselle paikkakunnalle, ystävän elämässä on alkanut parisuhde, tai jokin muu elämää mullistava muutos, joka on ikäänkuin etäänyttänyt meitä hiukan. Sitten jostain tupsahtaa elämään uusi paras ystävä, jonka kanssa voi olla kuin paita ja peppu. Joskus yhteinen matka on yksi tapaaminen, joskus se on kymmeniä vuosia, tai läpi elämän kestävä tie, mutta silti ei voi ajatella sen olevan ikuista, tai varmaa.elama-on-julmaa

elämäonjulmaa

elämä-on-julmaa

Joskus yhteinen tie on yksi tapaaminen, joskus läpi elämän kestävä polku.

Parisuhteet on myös aina alkaneet ja loppuneet. Ne miehet ovat olleet ikäänkuin vierailemassa mun elämässä. Ensin on ollut voimakas ihastus ja intohimo, sitten tasanne, kipinä on hiipunut ja toinen on poistunut mun elämästä joko omasta tahdosta, tai minun tahdosta. Uskon, että niin on ollut tarkoitus tapahtua. Parisuhteilla on ollut aikansa, ne ovat opettaneet minulle jotakin ja jossain vaiheessa on ollut aika päästää irti. Meidän yhteisen polun oli varmasti tarkoitus olla juuri sen mittainen, tyydyn siihen vastaukseen.

Olen tullut siihen tulokseen, ettei mua enää pelota niin paljon, että joku lähtee mun elämästä. Olen hyväksynyt tämän elämän lain, ettei mikään ole ikuista, vaikka välillä halutaan uskotella niin itsellemme. Elämän kriisit, esimerkiksi ne tuskaiset erot on helpompi hyväksyä, kun ymmärtää ettei narut ole aina omissa käsissä. Ehkä meidän yhteisen tien oli aika loppua. Hyväksyminen ei poista surua, tai tuskaa, mutta siitä saa lohtua ja edes jonkinlaisen vastauksen kysymykseen ”miksi näin piti tapahtua?”. Asioiden ja tapahtumien hyväksyminen on avain parantumiseen. Yksi ajanjakso päättyi ja uusi alkaa. Se on elämää.

Ole kiitollinen joka hetkestä

Koska mikään ei ole varmaa tai ikuista, juuri siksi täytyy olla kiitollinen kaikesta mitä sinulla on juuri nyt. Pitäisi ymmärtää olla kiitollinen vanhemmille, sisaruksille, siitä että on koti ja työpaikka, kumppani, mitä tahansa sinulla onkaan. Joka päivä täytyy muistaa, kuinka ihanaa on, että on toimeentulo, että on ystävä, puoliso.. Että on joku joka välittää.

-M

Päällimmäisenä kiitollisuus

Mulla on ollu vähän taukoo kirjottamisesta, koska oon ollu reissun päällä. Australia on jäänyt taakse ja nyt oon Balilla lomailemassa kuukauden. Sen jälkeen matka jatkuu bangkokiin, josta palaan suomeen. Oon ihan fiiliksissä kun en muista millon viimeks oisin ollu ihan oikealla LOMALLA. On niin rentouttavaa olla ilman velvollisuuksia ja on ihanaa, että ei tarvitse olla saatavilla jatkuvasti. Mulla ei ole edes puhelimessa nettiä. Aamulla voi pulahtaa altaaseen, syödä hyvin ja lähteä surffaamaan. Mikä parasta, saan vielä kokea tän kaiken mulle tärkeän ihmisen kanssa!  Henkiselle hyvinvoinnille on todella tärkeää välillä päästä nollaamaan ajatukset.

Päällimmäisenä mielessä pyörii tällä hetkellä kiitollisuus. Oon kiitollinen siitä, että oon syntyny maahan, missä reissaaminen on ylipäätään mahdollista. Reissussa näkee niin paljon muita kulttuureja ja kerta toisensa jälkeen oon vaan ylpeempi suomalainen. Meillä on oikeesti asiat niin hyvin. Oli maa mikä tahansa, mikäli teet duunia, se arki tulee vastaan jossain vaiheessa. Australiassa ollessani tein pitkää päivää duunia ja viikonloput reissasin. Se ei sopinut minulle. En ehtinyt levätä. Luonnollisestikkin täällä fiilis on ihan eri, kun ihan vaan lomailee. Australia on melko kallis maa, joten siellä ei olisi ollut mahdollistakaan vain lomailla pitkiä aikoja. Mulle itselleni sellainen loma on paras, missä pääsen pois siitä tutusta ympäristöstä eikä tarvitse stressata rahasta. En voisi kuvitella viettäväni lomaa kotona. Ei se olisi lomaa, koska keksisin kokoajan jotain tekemistä ja hoitaisin velvollisuuksia.

Kiitollisuudesta huolimatta, en näe omaa tulevaisuuttani suomessa. Tulen kesäkuussa kotiin  näkemään kaikkia rakkaita läheisiäni ja opiskelemaan. Odotan sitä, mutta samalla veri vetää maailmalle. Väkisinkin haaveilen muutosta ulkomaille opiskelujeni jälkeen. Järki sanoo Suomi, mutta tunteet jotain aivan muuta.  Jotenkin on niin kova palo nähdä ja kokea mahdollisimman paljon.  Mulla on mielessä yksi maa mikä on tähän mennessä ollut ylitse muiden ja olisi mahtavaa jos voisin joku päivä asua siellä ja tehdä työtä mistä tykkään.

Yksi mun tärkeimmistä arvoista on vapaus ja täällä maailmalla musta tuntuu, että oon täysin vapaa. 

<3:Eve