Perhe ja ystävät turvaverkkona

”Kyllä kaikki järjestyy. Me ollaan sun tukena aina.”

Niin kuului äidin lohdulliset sanat jo kauan sitten, kun opettelin kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä. Lapsena en miettinyt noita sanoja, teininä en uskonut. Monien vaikeuksien jälkeen voin todeta, että äiti oli joka kerta oikeassa sanoessaan ”kyllä kaikki järjestyy”. Perhe on luonut minulle vahvan luottamuksen elämää kohtaan, kumpa kaikilla olisi asiat yhtä hyvin.

Kumpa jokaisella olisi rakastava turvapaikka, minne mennä silloin kun matto vedetään jalkojen alta. Kumpa jokaisella olisi paikka, jossa voi olla aito, rehellinen oma itsensä ja tietää, että sinut hyväksytään juuri sellaisena kuin olet. Kaikilla ei ole perhettä, eikä perhesuhteet ole aina niin yksinkertaisia, silloin ystävien ja lähipiirin rooli korostuu. Jokainen tarvitsee hyväksyntää ja tunnetta ”olen tärkeä”. Mulla tais käydä lottovoitto, koska sain rakastavan perheen ja ystävät, jotka hyväksyy mut ehdoitta. He ovat luoneet tukevan kivijalan, jonka varaan on hyvä rakentaa unelmia ja tavoitella omia päämääriä. fitness_hairio

Kaikki ei ole aina mennyt kuin strömsössä ja perhe on lopulta ollut suurin taustatuki mun elämässä. Äiti on ollut se ihminen, joka löytää lohdullisimmat ja voimaannuttavimmat sanat hädän hetkellä. Suurimpien murheiden äärellä hän halasi lämpimästi kysyäkseen mikä on hätänä. Hän keitti kahvit, sytytti kynttilät ja tarjoutui hieromaan mun jalkoja, siinä samalla pidettiin kunnon terapiahetki.  Hänestä huokui valtava määrä rauhaa ja empatiaa, voisinko parempaa kuuntelijaa toivoa? Purettiin kaikki paha olo ulos ja lähdettyäni takaisin omaan kotiin, olo oli voimaantunut. Jokaisen ongelman keskellä hän muistuttaa, että hänelle voi soittaa vaikka keskellä yötä. Hän on luonut tunteen, että on aina valmis auttamaan.

Vanhemmat on luonut turvallisuuden tuntua ja hyväksyntää sanomalla tiettyjä fraaseja, joista on saanut turvaa. Aina on joku joka välittää. Aina on paikka minne mennä, jos kaikki muu ympäriltä katoaa.

”Olet tervelullut aina kotiin, tapahtui mitä tahansa”

”Kyllä kaikki järjestyy. Me ollaan sun tukena.”

Nämä sanat ovat pitäneet kutinsa. Kertaakaan ei ole ollut tilannetta, josta en olisi selvinnyt sillä henkisellä tsemppauksella, yhteisellä ideariihellä tai pienellä taloudellisella avustuksella. Olen saanut perheen luomasta turvaverkosta voimaa ja se on kannustanut eteenpäin elämässä, kokeilemaan rohkeasti uusia ja innostavia asioita. Toivo ei koskaan sammunut, vaikka moni menetys tai epäonnistuminen on tuntunut joskus maailmanlopulta.

Processed with VSCO with f2 preset

Koti on sellainen paikka, missä meidän täytyy saada olla aitoja. Täytyy pystyä itkemään ja nauramaan, ilman häpeää. Onneksi sattui kaksi ihanaa ja lämmintä ystävää saman katon alle. On huojentavaa tietää, että kotiin voi aina tulla. Eikä siellä kukaan ole syyttelemässä, haukkumassa tai arvostelemassa minua. Murheista ja ongelmista on helppo kertoa hyväksyvässä ilmapiirissä ja tunteiden käsittely helpottaa usein henkistä taakkaa. Perhe ja ystävät rakastaa ehdoitta, se luo turvallisuuden tunteen. Heidän kanssaan on hyvä olla.

Parhaat ihmissuhteet on luotu rakkaudella ja hyväksynnällä.

-M

 

Välinpitämätön vai liian kiltti sanomaan ei?

Ensimmäisenä tulee mieleen, että välinpitämätön ihminen on kylmä, julma ja paha. Se tuntui siltä juuri niin kauan, kunnes huomasin itsekin syyllistyneeni välinpitämättömyyteen, vaikka yleisesti ottaen toivon ihmisille pelkkää hyvää. Olen tolkuttoman huono sanomaan ihmisille ei. Välinpitämättömyys on jollain tavalla oman tilan ottamista, vaikka se ei ole missään tapauksessa oikea tapa hoitaa ihmissuhteita.talvi_1

Ryhdyin kirjoittamaan aiheesta, koska huomasin kokevani ärtymystä siitä, että joku oli ollut välinpitämätön minua kohtaan. Olin purkautumassa jo tunnekuohussa asiasta, mutta henkäisin muutaman kerran syvään ja mietin uudelleen. Ensinnäkin se että joku on tärkeä minulle, ei tarkoita että toinen kokee minut yhtä merkittäväksi ihmiseksi omassa elämässään. Eikä sellaisesta asiasta voi vihastua, se on hänen oikeutensa.

Minulla on kuitenkin valta päättää haluanko antaa toiselle jatkuvasti sitä aikaa ja panosta, jota kohtaan toinen ei osoita arvostusta. Onko se vain pään lyömistä seinään uudelleen ja uudelleen? Hyvissä ystävyyssuhteissa on kuitenkin kyse jonkinasteisesta symbioosista, jolloin molemmat antavat vuoroin toisilleen omaa aikaa ja energiaa. Ihmissuhde on voimaannuttavaa molemmille, kun kumpikin antaa jotain hyvää, mutta molemmat myös saavat ihmissuhteesta positiivisia fiiliksiä. Se voi olla esimerkiksi sitä, että toinen osaa kuunnella, eikä puhu vain omista kuvioista taukoamatta.talvi_4
Välinpitämättömyys kertoo jossainmäärin siitä, ettei ihminen koe asiaa tai ihmistä kovin tärkeäksi, koska käyttäytyy kuin asioilla ei olisi mitään merkitystä. Ehkä hänellä on vain paljon tärkeämpiä asioita juuri nyt omassa elämässään. Onhan se totta, että myös mulla on lähipiiri ja sitten on kaverit, tuttavat, tuttavan tutut ja serkun kaimat. Enkä mä välttämättä pysty antamaan jokaiselle 100% itsestäni ja täyttämään heidän odotuksiaan, koska kuluttaisin siten vain omat voimavarat loppuun.

Olen ollut joskus tolkuttoman huono sanomaan ei kavereille, puolitutuille, joskus jopa tuntemattomille, etenkin jos he ovat ystävällisiä minua kohtaan. Jossain vaiheessa taisin väsyä ja siihen tuli stoppi. Otin itsekkäämmän ajatusmaailman ja mietin usein, että jaksanko minä oikeasti? Otin enemmän aikaa itselleni, koska koin tarvitsevani sitä. Ehkä nyt on minun vuoroni antaa tilaa ja ymmärrystä, koska sitä olisin itsekin kaivannut silloin kun musta tuntui etten jaksa. Pahimmillaan olen unohtanut joskus asioita ja ihmisiä ihan tahtomattani, koska on ollut liian monta rautaa tulessa. Olen siis ollut ajoittain väsyneenä itsekin todella tökerö muita kohtaan ja moni on takuulla pitänyt minua silloin välinpitämättömänä. Minun välinpitämättömyyteni on ollut täysin stressiperäistä kiireen tuntua, koska elämässäni oli liian paljon asioita mihin halusin panostaa yhtä aikaa.talvi_3

En tiedä jaksaako kukaan loputtomiin kiirettä ja paikasta toiseen juoksemista, viikko toisensa jälkeen täynnä olevaa kalenteria ja valtavaa määrää ihmisiä, jotka kaikki haluavat haukata palan sinusta. Ei kenenkään tarvitse revetä joka suuntaan, jos tuntuu ettei jaksa tai pysty. Terveen itsekkyyden nimissä on kuitenkin opittava kunnioittamaan toisia ihmisiä sen verran, että osaa kieltäytyä asioista kohteliaasti. Se vaatii vain pari minuuttia ja silloin kenelläkään ei ole syytä nyrpistellä nenäänsä, tai pahoittaa mieltään.

-M