Rakkauskirje minulle

Monesti olemme oman elämämme pahimpia kriitikkoja. Mikään ei ikinä riitä. Usein minäpuhe on melko negatiivista. Menemme peilin eteen ja näemme vain virheitä. Olen itse syyllistynyt tähän. Saatamme miellyttää muita uupumukseen asti, emmekä muista pitää huolta itsestämme. Usein unohdamme oman elämämme tärkeimmän tyypin, itsemme. Oletko miettinyt miten elämäsi voisi muuttua, jos alkaisit puhua itsellesi lempeästi moittimisen sijaan? Hyvä olo lähtee sieltä omasta navasta. Kun voit hyvin itsesi kanssa, voit auttaa muita.  On hyvä muistaa antaa itselleen aikaa ja rakkautta. Luin erästä lempikirjaani. Siinä neuvottiin tekemään rakkauskirje, rakkauskirje itselleen. Se tuntui yllättävän haastavalta, mutta halusin toteuttaa sen. Fiilis on aika mieletön, suosittelen kokeilemaan!

Kuva: Jaakko Manninen
Kuva: Jaakko Manninen

Rakkauskirje minulle

Anna anteeksi, että en ole kuunnellut jaksamistasi

Anna anteeksi, että olen vertaillut sinua muihin, enkä ole pitänyt sinua viehättävänä

Anna anteeksi, että en ole ajatellut terveyttäsi, vaan elänyt epäterveellisesti

Anna anteeksi, että en ole ottanut huomioon tunteitasi

Anna anteeksi, että kritisoin kaikkea mitä teet

Anna anteeksi, että olen mennyt menestys edellä ja laiminlyönyt terveytesi

Anna anteeksi, että en ole aina kuunnellut mitä sinulla on sanottavaa

Anna anteeksi, että en ole hyväksynyt sinua sellaisena kuin olet

Anna anteeksi, että olen laittanut toistuvasti muiden tarpeet sinun edellesi

Anna anteeksi, että olen sekaantunut ihmissuhteisiin jotka satuttavat sinua

Anna anteeksi, että en ole pitänyt sinua riittävänä

Anna anteeksi, että olen pettänyt luottamuksesi moneen kertaan

Olet hyvä juuri tuollaisena, kaikkine virheinesi. Lupaan olla rehellinen ja rakastava sinua kohtaan. En halua tehdä enää mitään, mikä voisi satuttaa sinua.  Lupaan suojella sinua kaikelta pahalta ja kulkea vierelläsi mitä ikinä tuleekaan eteen. Et ole pahin vastustajani, vaan olemme tiimi.  Hyväksyn inhimillisyytesi ja tunteesi. Seison vierelläsi niin huonoina kun hyvinä päivinä. Kun sinulla on murheitä, en ole välinpitämätön vaan kuuntelen mitä sinulla on sanottavaa. Kriittisyyden sijasta annan sinulle kehuja. Pusken sinua eteenpäin, kun tuntuu, että epäonnistut. En muistuta sinua entisistä virheistäsi vaan keskityn tulevaan. Haluan tuoda positiivisuutta ja hyvää energiaa ympärillesi. Lupaan vaalia kehoasi ja kohdella sitä hellästi. Teen vaan niitä asioita, jotka tuntuvat sinusta hyvältä. Olet kaunis, arvokas ja rakastettava. Haluan olla luottamuksesi arvoinen.

<3:Eve

Ollaan armollisia itsellemme <3

Musta lammas

”Kuunnelkaa! Hiljaisuus, Eve ei ole luokassa”

Koulussa olen ollut se mustalammas. Se ärsyttävä muija jolla on aina jotain sanottavaa. Oppituntien häiriköinti ei tietenkään ole hyväksyttävää, koska se vaikuttaa muidenkin oppimiseen. Eräs opettaja pyysi minua olemaan vastaamatta kysymyksiin, jotta muut uskaltaisivat avata suunsa. Se oli mielestäni hauskaa. Istuin sitten hiljaa ja piirtelin pulpettiin. Äänekkyyteni vaikutti jopa arvosanoihini.  Olen myös kärsinyt aina huonosta keskittymiskyvystä ja oppivaikeuksista.  Joka tapauksessa törmään tähän ilmiöön tänä päivänäkin. Mulla on aika kova ääni olin missä tahansa. Kun meillä on ystävieni kanssa hauskaa, sen huomaa kyllä kaikki. Tälläkin hetkellä mä kirjotan tätä kahvilassa, koska hiljaisuudessa kotona mun on vaikea keskittyä.

Kuva: Nikita Tikka
Kuva: Nikita Tikka

Bussissa, lentokoneessa tai kaupassa saan paheksuvia katseita, kun nauramme kovaan ääneen ystävieni kanssa. Silloin tajuan laittaa volyymia pienemmälle. Sanomattakin selvää, että täällä arvostetaan rauhaa ja hiljaisuutta. Kun olet ruuhkabussissa itkevän lapsen kanssa, saat varmasti ihmisten vihan päällesi. Ainut paikka missä on melua on baarit, missä ihmiset ovat humalassa. Saatan olla outo, kun en ymmärrä miksi ääni on pahasta varsinkin julkisilla paikoilla. Mitä pahaa siinä on jos toisilla on hauskaa? Mielestäni naurua ja hyvää fiilistä pitää just jakaa.

Vasta ollessani Espanjassa pari kuukautta tajusin olevani normaali. Siellä en saanut pahoja katseita eikä ääneni ollut yhtään sen kuuluvampi kuin muillakaan. Pidimme ystävieni kanssa hauskaa julkisilla paikoilla, ilman että meitä katsottiin pahasti. Se fiilis oli jotenkin tosi vapauttava. Olen huomannut, että sosiaalisuudestani ja äänekkyydestäni on myös paljon hyötyä. Olen päässyt tekemään työtä jossa nämä asiat ovat avainasemassa ja todella nautin siitä!

14362662_1387180351310646_8997788079757602619_o

Olen äärimmäisen kiinnostunut lasten- ja nuorten kasvatuksesta. Koulussa olemme käyneet viimeaikoina asioita kasvatukseen liittyen. Vilkkaat lapset mielletään usein hankaliksi tapauksiksi kasvattajalle. Mielestäni olisi mahtavaa jos vilkkaista lapsista ei tehtäisi niitä ”mustialampaita”. Itse yritän ainakin työssäni välttää tätä. Itseasiassa olisi hienoa jos saisimme kouluihin oppiaineeksi ”elämäntaidot ja sosiaaliset taidot” tyyppisiä tunteja, jossa vilkkaudesta voisi olla hyötyä. Kaikkia ei vaan olla luotu olemaan hiljaa ja istumaan paikallaan tai se ei ainakaan ole kaikille yhtä helppoa. Tiedän tämän omasta kokemuksestani.

Ootko sä ollut mustalammas vai ärsyttääkö äänekkyys?

-Eve