10 vuoden unelma

“Mistä haluaisit löytää itsesi 10 vuoden kuluttua?” Esitin itsevarmasti kysymyksen toiselle ihmiselle, koska halusin tietää kuka hän on, mitä hän ajattelee ja mitkä asiat ovat hänelle merkittäviä elämässä. Sain tyhjentävän vastauksen, josta pystyi tekemään johtopäätöksiä toisen ihmisen arvoista ja periaatteista. Oli minun vuoroni vastata samaan kysymykseen, en tiennyt mitä sanoa. Melkein kaduin koko kysymyksen esittämistä, koska oletettavaa oli, että hänkin haluaa tietää jotain minusta. Olin aikaisemmin hokenut itselleni kuinka hukassa olen elämäni suhteen. Nyt piti miettiä missä haluaisin olla 35-vuotiaana? Kuka minä haluaisin olla? Mikä olisi asemani? Mitä olisin saavuttanut elämässä? Nyt pienen pohdinnan jälkeen löysin vihdoin vastauksia kysymyksiin. Tämä on tarina 10 vuoden unelmasta, siitä kuka minä olen ja kuinka minä ajattelen.

Kymmenen vuoden kuluttua olen 35-vuotias. Olen löytänyt elämäntyön yrittäjänä, luonut menestyksekkään bisneksen valitsemallani alalla. Toteutan luovuutta päivittäin työssäni, kirjoitan, suunnittelen ja koen olevani hyvä siinä mitä teen. Olen määrätietoinen ja periksiantamaton asioissa joita haluan toteuttaa. Olen tavannut elämäni suurimman rakkauden, miehen joka saa minut tuntemaan oloni onnelliseksi. Hän on täydellisen epätäydellinen edessäni, kaikkine virheineen, täysin omana itsenään. Meillä on yhteinen koti, kaunis talo meren äärellä. Piha on huoliteltu ja sisustus mietitty yhteisten mieltymysten mukaisesti, kodikkaaksi, valoisaksi, todennäköisesti hyvin vaaleaksi. Koti sijaitsee Helsingissä, kohtalaisen lyhyen ajomatkan päässä keskustan palveluista.

Minulla on ehkä jo ensimmäinen lapsi, joka saa osakseen paljon rakkautta, mutta en koskaan halua hemmotella häntä pilalle. Suunnittelen ehkä toisen lapsen hankkimista mieheni kanssa, jos parisuhde tuntuu onnelliselta ja perhe-elämä maistuu. Lapsille luodaan pienestä pitäen mahdollisuudet kokeilla erilaisia harrastuksia ja lajeja, jotta he löytäisivät elämään asioita, joita rakastavat tehdä. En halua ohjailla heitä tiettyjen asioiden pariin, vaan koen tärkeäksi sen, että he löytävät “oman sisäisen totuutensa” ja uskaltavat kuunnella itseään. Toivon aina, että lapseni ovat onnellisia omassa elämässään, eikä onnea rakenneta äidin ja isän toiveista lapsia kohtaan. Haluan kasvattaa lapset uskomaan itseensä, kannustaa heitä ja tukea silloin kun he kohtaavat pettymyksiä. Haluan kertoa heille määrätietoisuudesta ja periksiantamattomuudesta, siitä ettei virheet ja epäonnistumiset kaada maailmaa, eikä niistä tulisi katkeroitua. Kerron kuinka erehtyminen on sallittua ja virheet opettaa. Haluan olla rakastava vanhempi, jolle uskaltaa kertoa huolet ja murheet. Haluan olla äiti, jonka syli on aina avoin omalle lapselle. Lapset kasvatetaan rakkaudella ja terveellä rajojen vetämisellä, eikä koskaan vihalla ja väkivallalla.

Mira Hautajoki
Nikita Tikka Photography

Ennen lasten hankkimista olen saanut yritykseni pyörimään. Pitkäaikainen haaveeni on toteutunut ja yritys kannattelee minua taloudellisesti. Pystyn kustantamaan elämisen tällä toiminnalla ja nauttimaan luovasta vapaudesta. Minulla on oma työhuone kotona, ikkunoista avautuu kaunis merimaisema. Siinä mun on hyvä olla luova, kehittää jotain uutta, suunnitella aikataulua ja tapaamisia parhaassa mahdollisessa hengessä.

Ehkä kirjoitan kirjan, ihan vain siksi, että rakastan kirjoittamista. Kirja kertoo todennäköisesti jossain määrin omasta elämästäni, rakkaudesta ja kätkee sisäänsä monta vertauskuvallista elämän viisautta. Elämän kokemukset, ihmissuhteet, onnistumiset ja epäonnistumiset, särkyneet sydämet ja elämää mullistavat rakkaudet innoittavat teosta. En laadi kirjoittamiselle aikataulua, kirjoitan aina kun tulee luova hetki. Minulle tärkeintä on luova työ ja itsensä ilmaisu, löytää se puhdistava tunne kun saan purkaa ajatukseni paperille.

Elämäni suurin rakkaus, ihana aviomies saa sydämeni tykyttämään, tuntemaan yhdessä olemisen todella oikeaksi. Hän ilmaisee rakkautensa pyyteettömästi, muistaa kertoa “minä rakastan sinua”, katsoa silmiin ja silittää poskea, jotta sanat saavat merkityksen ja tiedän, että hän on läsnä hetkessä. Sanat eivät saa koskaan olla vain sanoja, vailla merkitystä. Meidän kodissa puhutaan paljon tunteista, niistä hyvistä ja huonoista, jotta toinen pystyy ymmärtämään ja auttamaan toista parhaan kykynsä mukaan tilanteessa kuin tilanteessa. Hän on romanttinen, kuten minäkin. Rakastaa hellyydenosoituksia, uskaltaa halata ja suukottaa.

Suhteessa halutaan, että molemmat ovat onnellisia ja ymmärretään antaa toiselle tietynlaista vapautta toteuttaa itseään. Toinen ei yritä rajoittaa tai hallita minua, koska tietää ettei se luo rakkauden ilmapiiriä, vaan karkottaa minut kauemmaksi itsestään. Hän tietää ettei sydämeni aikeet ole koskaan pahat häntä tai perhettäni kohtaan. Samalla tavalla minä rakastan häntä ja annan hänelle vapautta silloin kun hän sitä tarvitsee. Eikä vapaus tarkoita pettämistä, luottamuksen rikkomista, tai yksin jättämistä. Vapaus on tilaa olla, toteuttaa itseään, silloin kun toinen sitä tarvitsee. Uskollisuus ja henkinen yhteys on tärkeää. Molemmat ymmärtävät myös anteeksi antamisen merkityksen, eivätkä pidä asioita aina mustavalkoisina. Suhde on molemmin puolin kunnioittamista, arvostamista ja hyvän olon jakamista. Kirjoitan hänelle säännöllisen epäsäännöllisesti romanttisia rakkauskirjeitä, koska rakkaus saa luovuuteni valloilleen. Jätän pieniä viestejä jääkaapin oveen, auton tuulilasiin, tai kylpyhuoneeseen. Haluan että molemmat uskovat toisen olevan itselleen parasta koko maailmassa, eikä yhtään vähempää.

Mira hautajoki
Nikita Tikka Photography

Ulkoisen kauneuden toteuttaminen on tärkeää. Valehtelisin, jos väittäisin muuta. Haluan olla kaunis, viehättävä ja itsevarma nainen vielä 40-vuotiaanakin. Pidän linjoistani huolta, haluan olla treenattu, mutta naisellinen. Olen tyylikäs ja huoliteltu nainen kodin ulkopuolella. Olemukseni on kuitenkin iloinen, positiivinen ja nauravainen. Kotona olen rento ja hassuttelen lasten kanssa pyjama housut jalassa, t-paita päällä ilman meikkiä. Ellen pitäisi huolta itsestäni ja ulkoisesta olemuksesta, en tuntisi olevani minä, en olisi itsevarma. Itsevarmuus on se juttu, joka ruokkii hyvää oloa ja intoa elämää kohtaan. Ilman itsevarmuutta ei ole uskoa itseensä saati omaan valoisaan tulevaisuuteen, siksi ulkoinen kauneus on minulle tärkeää. Se auttaa minua saavuttamaan asioita elämässä.

35-vuotiaana haluan muistella edeltävää kymmentä vuotta, rikkaita kokemuksia, matkoja, kirjavaa elettyä elämää. Haluan muistella kuinka matkustin maailmalla ennen perheen perustamista, miehen kanssa tai ilman. Haluan kokea unohtumattomia asioita tähtitaivaan alla. Luoda muistoja, jotka lämmittää mieltä vielä eläkepäivillä. Rakkaus ja perhe on iso unelma tulevaisuudessa, mutta ennen sitä on saatava nähdä elämän rikkaus, annettava elämän näyttää moninaiset kasvonsa. Ellei suuri rakkaus osu koskaan kohdalleni, olisin varmasti menestynyt uranainen, joka käyttää omaisuutensa matkusteluun ja oman kauneuden ehostamiseen. Voin kuvitella olevani onnellinen, oli polkuni kumpi tahansa.

Annetaan avaimet kohtalon käsiin ja katsotaan minkälaisen huomisen se tuo mukanaan. On paljon asioita joihin en pysty itse vaikuttamaan. Kertomani on kirjoitus unelmasta, ei olettamus että asiat järjestyisivät näin, tai edes sinnepäin. Tulevaisuus on kiinni paljon tästä hetkestä, siitä minkälaisia päätöksiä teen juuri nyt, mutta osaltaan se on myös sattumaa tai kohtaloa, kummaksi näitä elämän yhteensattumia kukin haluaa nimittää.
-Mira

Diagnoosi fitnesshäiriö

Instagram sivu latautuu täyteen kireitä fitness-pakaroita. Lounas ja päivällinen on pakattu valmiiksi pieniin eväsrasioihin keittiövaa`an kautta. Lämpimät ateriat koostuu tyypillisesti riisistä, parsakaalista ja kanasta. Hoen itselleni “mulla on viidet treenit tällä viikolla, kuinka suunnittelen aikatauluni”, ehkä skippaan ystävän tapaamisen, jotta pääset treeneihin. Kuulostaako tutulta? Ehkä kärsit fitnesshäiriöstä. Häiriö leviää sosiaalisessa mediassa ja kuntosaleilla. Ensioireina kisakuume ja fitness kaunottarien fysiikan ihannointi.

Eve Heikkinen
Kuva: Body kuvagalleria

Fitnesshäiriö oli alunperin meidän kahden välinen vitsi viime kesänä, kun käytiin pitkiä keskusteluita kilpailemisesta ja tunteista mitä meneillä ollut kisadieetti oli molemmissa herättänyt. Lajin harjoittaminen oli menettänyt makunsa, koska kroppa ja mieli alkoi lyödä kapuloita rattaisiin. Kumpikin totesi, ettei kilpaileminen tee onnelliseksi ja elämässä oli paljon arvokkaampia asioita kuin “mun kisakunto, mun eväät, mun treenit ja mun fitness-elämä”. Kroppa ei ollut enää hyvinvoiva ja energinen, kun mikään ei tuntunut oikein miltään. Edes miehet eivät enää kiinnostaneet, kun hormonitoiminta heilahti energiavajeen seurauksena. Näistä pahimmista seurauksista ollaan, luojan kiitos, molemmat parannuttu, ja eletään taas normaalia nuoren naisen elämää.

Alettiin kutsua tätä elämäntapaa fitnesshäiriöksi ja lopulta tästä tuli yhteisen blogin nimi. Se kuvasti meitä, entisiä fitness-urheilijoita, jotka halusivat nyt jakaa ajatuksia ja vinkkejä hyvinvoinnista. Viime kesänä molemmat teki päätöksen jo ennen syksyn SM-kisoja, että kilpaileminen loppuu, kävi kisoissa miten tahansa. Eve nappasi SM-kultaa, pysyi siitä huolimatta päätöksessään ja kieltäytyi kohteliaasti MM-kisapaikasta. Ehkä tämän kaltainen ratkaisu kertoo jotakin fitnessin kääntöpuolesta, josta ei yleensä puhuta ääneen. Sittemmin googlen kautta on löytynyt useampia blogikirjoituksia aiheesta. Ehkä fitnesshypetys ei olekaan aina todellisessa elämässä pelkkää vaaleanpunaista unelmaa.

mira_hautajoki
Nordic Fitness Expo 2015

Fitness toi mukanaan paljon mahdollisuuksia ja hyviä kokemuksia. Kumpikaan ei kadu päivääkään elettyä fitness-elämää ja sitä itsekeskeistä kuplaa, jossa sokeasti elimme. Jokainen kilpailija kokee nämä asiat hyvin yksilöllisesti, eikä meidän kertomat henkilökohtaiset kokemukset ole varmasti totta jokaiselle fitness-lajeissa kilpailevalle. Dieetin mukana tuoma energiavaje vaikuttaa jokaisen fysiologiaan yksilöllisesti, ja kaikilla kilpailijoilla on omanlainen tahtotila ja antaumus kilpailussa menestymiseen. Ehkä fitnesshäiriöstä voidaan puhua silloin, kun fitness-elämälle antautuminen menee liian pitkälle, ja se alkaa hallita elämää. On todella tärkeää antaa itselleen lupa nauttia elämästä myös fitnessin ulkopuolella.

Kunnioitamme jokaista kilpailijaa, joka haluaa toteuttaa tätä elämäntapaa ja kilpailla aktiivisesti. Ehkä kilpaileminen tekee jonkun ihmisen onnelliseksi, mutta meille molemmille on nyt tärkeämpää panostaa kokonaisvaltaiseen hyvään oloon, arjen energisyyteen ja vapauteen. Jokaisen yksilön on kuitenkin tärkeintä toteuttaa elämässään niitä asioita, joita kohtaan kokee palavaa intohimoa.

Kuva: Body kuvagalleria
Kuva: Body galleria

Liikunta ei ole kuollut kummankaan elämästä fitnessin jälkeen.

“Treenaan edelleen 4 – 6 kertaa viikossa kuntosalilla, koska rakastan sitä ja haluan muokata omaa kroppaa lähemmäs henkilökohtaista kauneusihannettani. Luen ja etsin aktiivisesti tietoa kehon muokkaamisesta ja ravinnon vaikutuksesta lihaskasvuun, terveyteen ja hyvän olon kokemiseen. Aloitin myös tanssiharrastuksen ja satunnaiset joogatunnit kuntosalin rinnalle tuomaan monipuolisuutta harjoitteluun. Tanssi tuo lisää liikkuvuutta kehoon ja on kaiken lisäksi todella hauskaa! ” – Mira

“Sama täällä. Treenaan edelleen 4 – 6 kertaa viikossa. Treenaaminen on mulle sama asia kun syöminen tai nukkuminen, välttämätöntä. Urheilu on tullut mukanani siitä lähtien kun opin kävelemään, se on mulle rutiini. Mulla ei käynyt kuitenkaan yhtä hyvä tuuri kuin Miralla.  Nimittäin kroppa meni rikki tosta rääkistä ja edelleen korjaan dieetin tuomia ongelmia. Kroppani on jumissa. Käyn hierojalla kahdesti kuukaudessa ja teen harjoitteita joka päivä kotona. Kuntosalin olen lopettanut kokonaan. Teen kehonpainon treenejä, käyn joogassa ja tanssin. Tanssi on hauskaa ja sitä tehdään porukassa hyvällä fiiliksellä. Treeni tulee sivussa. Ilman loukkaantumista en olisi tajunnut palata tanssin pariin. Tanssi on vienyt sydämeni.” – Eve

Terkuin M & E