Puhelin korvaa ystävät?

Tunnistan ongelmani, puhelinriippuvuuden tai itseasiassa someriippuvuuden. Luulen, että monella on sama ongelma. Noin viikon ajan kokeilin olla somessa ainoastaan illalla klo 20.00-21.00 välillä. Vedin itselleni rajat kuin pikku lapselle. Se toimi! Ajatus luisti paremmin ja keskittymiskykyni parani huomattavasti. Yhtäkkiä mulla oli paljon aikaa ja sain enemmän aikaiseksi. Ajattelin, että tämä rajoite on tullut jäädäkseen.

501799497

Mutta sitten… parin ystäväni seurassa huomasin olevani ”yksin”. Tunsin kamalaa mustasukkaisuutta, PUHELIMESTA! Muut räplää luurejaan ja mä juttelen seinille? Tunnen olevani itsekäs kun vaadin muiden aikaa, mutta eikö juuri siitä ystävyydessä ole kyse? Molemmat ovat läsnä? Mua ahistaa ajatus, että puhelin menee ihmissuhteiden edelle. Ravintolassa näen kuinka ihmiset ovat kiinni luureissaan, vaikka ympärillä on kymmenen ihmistä samassa pöydässä. Ymmärrän jos haluat viettää aikaa somessa, mutta eikö siinäkin pitäisi muistaa kohtuus? Mielestäni toisen ihmisen seurassa et tarvitse puhelinta.

Tää aihe saa mut oikeesti voimaan pahoin. Toivon, että ihmiset tajuaisivat, että aikaa ei saa takaisin. Onko some tärkeämpi, kuin aika läheisten kanssa? Mitä mieltä olette?

Onko muilla samoja fiiliksiä?

-Eve

Kateelliset suomalaiset

Moni bloggaaja on kirjoittanut tästä aiheesta, jonka seurauksena itsekin inspiroiduin. Kateus on kamala tauti. Tunnen kateutta joka päivä. Muistan joskus olleeni niin kateellinen yhdelle mimmille, että en pystynyt olemaan hänen ystävänsä. Sain jopa muutkin häntä vastaan.

Iän myötä olen oppinut, että se mitä muilla on, ei ole minulta pois. Päinvastoin.

Tiedättekö miten saan kateuteni kuriin? Sanon henkilölle ketä kadehdin mitä ajattelen. En suinkaan hauku, vaan kehun häntä asiassa mistä olen kateellinen. Päätän, että joku päivä olen vielä tossa samassa tilanteessa jos jaksan paiskia töitä!

Hyvänä esimerkkinä kateudesta: Joskus olen eksynyt artistien musavideoiden kommentteihin. Mua alkaa naurattamaan lukiessani niitä. En väitä, että ihmiset olisivat kateellisia välttämättä musiikista vaan artistien saamasta huomiosta. Videot ovat täynnä ”TÄYTTÄ PASKAA” tyylisiä kommentteja. Yleensä kommenteissa mennään henkilökohtaisuuksiin. Haukutaan artistin ulkonäköä ja arvostellaan tekemisiä. Asioita, jotka eivät edes liity musiikkiin?  Minkä takia sä edes katsot tai seuraat ihmistä kenen musiikki on susta täyttä paskaa? Ei mulla tulis mieleenkään seurata henkilöä kenestä en pidä.

cqLe0V43jrW7D8E6xrgVT5M4uqWysaGNtyj5hNXDphw
Kuva: Markku Visuri

Asiallinen mielipiteiden sanominen ja kritiikki on asia erikseen. Siltikin monesti meillä on tapana avata suumme vain silloin, kun on jotain pahaa sanottavaa. Ketään ei saa missään nimessä kehua, pian nousee pissi päähän.

 Mä ajattelen päinvastoin. Jos mulla ei oo mitään hyvää sanottavaa, olen hiljaa. Kehun ja kannustan aina kun siihen tulee mahdollisuus. Haluan levittää hyvää ympärilleni. Miettikää miten paljon enemmän me saatais aikaseks jos kaikki kannustais ja tukis toisiaan? Miten paljon enemmän tulis menestystä? Itsevarmuutta? Onnellisuutta?

Mielestäni kaikkia yritetään saada liikaa samaan muottiin. Me tarvitaan persoonia jotka uskaltavat rikkoa rajoja! Monet jättävät tekemättä asioita, koska pelkäävät kateellisten ihmisten hyökkäystä. Jos sulla on intohimo ja haluat ilmaista itseäsi, niin miksi ei? Haluan kannustaa sua tekemään just niitä juttuja mitkä tekee sut onnelliseksi. Kateellisia pahan puhujia löytyy aina. Ne toimii hyvänä motivaattorina!

13247805_10206528975968526_5004932244050731377_o

Jos susta tuntuu, että kukaan ei usko suhun niin mä tiedän ainakin kaksi. Minä ja SINÄ ITSE!

Aurinkoista viikkoa! Antakaa kateellisten jauhaa 😉

-Eve