Seksiä vai fitnessiä?

Pari päivää sitten mä tapasin miehen, joka esitti kysymyksen ”Kumman valitset, jos saat vain toisen: liikunta vai seksi?”. ihan järjetön kysymys ensimmäisellä tapaamisella, mutta ainakin tyypillä oli mielikuvitusta. Olin juuri edeltävästi pitänyt oman puheen siitä, kuinka tärkeää liikunta on minulle, se on henki ja elämä. Olin hehkuttanut kuinka mun pää kirjaimellisesti leviää, ellen pääse treeneihin pariin viikkoon.

Väistämättä kysymys herätti ajatuksen, että tyypillä täytyy olla huonoja kokemuksia näiden kahden asian yhdistelmästä, naisesta joka treenaa hullunlailla ja makuuhuoneen puolella hommat ei sitten toimi.. Tai sitten mun mielikuvitus on liian vilkas, koska teen tällaisia johtopäätöksiä. En jäänyt selvittämään asiaa, mutta olen kuullut aikaisemminkin ulkopuolisen miehen suusta väitteen, että fitness veisi naisten seksihalut. No pitääkö se paikkaansa?

Kuva: Harri Masko Photography 2015
Kuva: Harri Masko Photography 2015

Täytyy sanoa, että kysymykseen on todella vaikea löytää yhtä absoluuttista totuutta. Henkilökohtainen kokemus asiaan on se, että viime syksyn dietillä ajatukset oli lähinnä dietin loppuun saakka vetämisessä, eikä miehet olleet elämäni arvojärjestyksessä silloin ensimmäinen kiinnostuksen kohde. Ajatukset keskittyi lähinnä siihen, että halusin selvitä jokaisesta päivästä. Arki tuntui silloin haastavalta ja kaipasin lähinnä henkistä tukea ja ymmärrystä muilta ihmisiltä.

Kisadietillä rasvat tirisee kropasta, kuukautiset loppuu lähes jokaisella fitnessmimmillä jossain vaiheessa urakkaa. Onhan se nyt jo selkeä merkki siitä, että naisen hormonitoiminta ei ole silloin ihan täydessä balanssissa, ei se ole normaalia. Hälytyskellojen pitäisi soida mimmin pään sisällä siinä vaiheessa kun kuukautiset on olleet pidempään pois (n.6kk). Toki poikkeavia yksilöitä takuulla on, jotka voivat olla todella alhaisissa rasvoissa ja kroppa pelaa silti optimaalisesti. Yleisenä sääntönä pidetään kuitenkin että rasvojen pitäisi olla reilut 17%, että naisen keho toimii normaalisti, mutta kuten sanoin, emme ole identtisiä.

Instagramissa on ollut nimittäin havaittavissa fitnessraskaus -ilmiö, hyvänä esimerkkinä tuore fitnessmamma Nathalia Melo. Nathalia säilyi kohtalaisen hyvässä kunnossa loppumetreille saakka, nyt hänen instagram tiliä seuraamalla pääsee näkemään kuvia myös kropasta ja sen muutoksista synnytyksen jälkeen. Löydät Nathalian instagramista nimellä @nathaliamelofit

Hyllyni pohjalta löytyi urheiluvalmennusta käsittelevä kirja, siinä sivuttiin asiaa lähinnä lasten saannin kannalta. Tutkimusten mukaan ajoittainen kuukautisten uupuminen kovan urheilun seurauksena ei vaikuta pidemmällä tähtäimellä naisten hedelmällisyyteen. En ole penkonut internetin kätköistä sen enempää tutkimustietoa asiasta, mutta eteeni on pompannut useita juttuja kalorivajeen aiheuttamista hormonihäiriöistä nimenomaan naisilla. Seuraavassa linkissä yksi esimerkki; Fitnessura sekoitti hormonit ja jäädytti perhehaaveet vuosiksi. Hormonit ja nimenomaan ne sukuhormonit vaikuttaa myös seksihaluihin, joten voisi kuvitella että hormonitasapainon häiriötilat saattaa vaikuttaa libidoon.

Kuva: Harri Masko Photography 2015
Kuva: Harri Masko Photography 2015

 

Kaiken järjen mukaan lihaskuntoa kehittävän harjoittelun pitäisi tukea seksuaalisuutta, koska testosteronin määrä lisääntyy elimistössä painoharjoittelun  myötä. Testosteronia esiintyy sekä miehen, että naisen kehossa. Miehet on teston kanssa etulyöntiasemassa, koska heillä sitä on elimistössä luontaisesti noin 10 kertaa enemmän kuin naisella. Testosteroni ja sen kaltaiset androgeenit on seksihaluja voimakkaasti määrittäviä tekijöitä. Naisella testosteroni muodostuu lisämunuaisen kuorikerroksessa, munasarjoissa ja pieniä määriä rasvakudoksessa. Pitkään jatkunut uupumus voi esimerkiksi heikentää hormonien tuotantoa.

Liialliset liikunta määrät viikoittain saattaa lisätä kortisolin tuotantoa, joka puolestaan laskee testosteronin määrää elimistössä. Liian kova fyysinen harjoittelu ja kalorivaje voi siis vaikuttaa elimistön hormonitasapainoon negatiivisesti. Yleensä hormonitasapainon ongelmat ilmaantuvat kisadietillä, jolloin liikunnan määrää on lisääntynyt runsaasti aerobisten treenien myötä. Vuorokauden kalorisaantia on rajoitettu, koska tarkoitushan on polttaa rasvaa. Kisadietti on tavallaan äärimmäisyyksiin menemistä useimmilla naisilla, etenkin jos painoa on useita kiloja pudotettavana muutamassa kuukaudessa. Kropan energiansaantia rajoitetaan ja yksinkertaisesti energiaa ei enää riitä kaikkien kehon toimintojen optimaaliseen ylläpitoon.

Yleisesti liikunnan ja ruoan kanssa on hyvä löytää se kultainen keskitie, joka tukee nimenomaan yksilön terveyttä ja luontaista hormonitoimintaa. Ääriratkaisut ovat tuskin koskaan kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevia valintoja. Henkilökohtaisesti en osaa sanoa kuinka hormonitasapainon ongelmat voitaisiin kisadietillä välttää ja onko niitä mahdollista edes välttää kokonaan? Ainakin ongelmia voidaan minimoida toteuttamalla dietti ammattitaitoisessa valmennuksessa. Palautuminen hormonitasapainon häiriöistä vaatii yksilöllisen ajan, eikä ongelmien korjaamiseen riitä välttämättä kuukausi tai kaksi.

-M

 

 

Minun rakkaus iloitsee sinun onnesta

Olen tosi herkkä, uskallan melkein tehdä itselleni diagnoosin herityisherkkä. Olen tyttö joka kokee elämän surut pohjamutien kautta. Ilot on sitten maailman upeimpia hetkiä ja nautin suuresti pienistäkin asioista. Olen analysoiva, intuitiivinen ja hengellinen. Suren ihmissuhteiden menetystä aika totaalisesti, rakastun harvoin, mutta kun rakastun niin se on sitten menoa, eikä tunteet jää ilmaisemmata sanoin tai teoin. Olen siis varsinainen tunteiden vuoristorata, nainen jonka kanssa voi kokea valtavaa iloa, mutta takuulla kanssani on myös päiviä kun saa rutistaa kainaloon ja lohduttaa. Ehkä niitä päiviä on meillä jokaisella, mutta jokainen kokee asiat niin kovin yksilöllisesti, eikä tuskan tai ilon määrää voi koskaan vertailla kahden ihmisen välillä.

Kuva: Juha Tikkanen Photography 2015
Kuva: Juha Tikkanen Photography 2015

Viime aikoina olen kirjoittanut erityisen paljon rakkaudesta, koska tunteet ja ylipäätään elämänfilosofia kiinnostaa mua jostain syystä järjettömän paljon. Olen käsitellyt ihmissuhteita ja tunteita, koska ne on olleet mun elämässä läsnä todella vahvasti. Olen kamppaillut ihmissuhteesta luopumisen ja rakkauden välillä. Olen epäröinyt todella paljon mitkä ovat oikeita valintoja eämässäni juuri nyt. Nyt halua kertoa teille tämän hetken fiiliksistä, kun se suuri rakkaus sai viimeinkin lopullisen pisteen.

Rakkaus on se suurin kompastuskivi minulle herkkänä ja vahvasti tuntevana ihmisenä. Rakastun harvoin, mutta todella intohimoisesti. Maailmassani on vain yksi mies kerrallaan, joka on ylitse muiden. Hän saa siinä asemassa kaiken huomion ja rakkauteni mitä kykenen antamaan. Mä koen että irtosuhteet eivät ole minua varten, en saa niistä sitä rakkauden täyttymystä jota olen oppinut kaipaamaan. Kuinka voin olla hyvä toiselle, ellen rakasta häntä niin paljon, että olen valmis tekemään kaikkeni hänen onnen ja hyvän olon eteen? Haluan olla hyvä kumppani ja hyvä rakastaja, mutta olen aivan onneton siinä asemassa, ellen rakasta vilpittömästi toista ihmistä. Minusta tulee etäinen, en sano kauniita sanoja, tai tee rakkaudellisia eleitä toista kohtaan. Eihän niitä asioita kuulu edes tehdä velvollisuudesta, niitä kuuluu tehdä vilpittömästi rakkaudesta ja vapaasta tahdosta, halusta ilahduttaa toista. Ellen koe miestä kohtaan valtavaa myötätuntoa, suhde ei tunnu oikein miltään. Tunteet on mulle tosi tärkeitä ja ajattelen että odotan mieluummin 10 vuotta tavatakseni sen oikean, kuin tyydyn johonkin, joka tuntuu ihan hyvältä, mutta ei kuitenkaan oikealta.

Kuva: Juha Tikkanen Photography 2015
Kuva: Juha Tikkanen Photography 2015

Irtosuhteiden takana on yleensä ajatus omien tarpeiden täyttämisestä, minun onni, minun tyytyväisyys, minun hyvä olo. Rakkaudessa puolestaan on kyse siitä, että huolehtii onko rakkaani hyvä olla, onko hän onnellinen, kuinka voisin tehdä hänet onnelliseksi? Rakkaudessa on kyse siitä, että on valmis hurmaamaan toisen joka ikinen päivä uudelleen. Jos ihminen pääsee kerran maistamaan sitä todellista rakkautta, hän ei enää koskaan tyydy vähempään. Hän ei enää koskaan halua merkityksettömiä irtosuhteita, ellei koe valtavaa yhteyttä ja vetovoimaa satunnaisen ihmisen kanssa juuri sillä hetkellä, ellei se ole rakautta ensisilmäyksellä. Tämä on minun kokemukseni asiasta.

En voi koskaan olettaa että rakkaus kestää huomiseen, se voi loppua koska tahansa ja silloinkin pitää olla valmis päästämään irti, pystyä ajattelemaan että näin kuuluu olla. Pitää pystyä ajattelemaan, että tahtoo toisen ihmisen olevan onnellinen. Sehän rakkauden perimmäinen tahto on, tahtoo toiselle ylitsevuotavasti pelkkää hyvää. Mun on hyvin vaikea ymmärtää että ihmiset käyttää sanaa rakkaus kuvatessaan omaa ihmissuhdetta, jossa he ovat vain hyötymässä toisesta ihmisestä. Minä minä minä, minun elämä, minun halu, minun oikeus.. Ihminen rakastaa vain itseään, eikä todelllisuudessa tiedä rakkaudesta vielä yhtään mitään. Hän ei ole nähnyt sitä. Hän ei ole oivaltanut.

Tahdon hänen olevan onnellinen ja iloitsen siitä, että hänen on nyt hyvä olla toisen kanssa. On vaatinut pitkän polun oppia kärsivällisyyttä, oppia hyväksymään asioita ja ennen kaikkea oppia mitä rakkaus on, jotta nyt pystyn sanomaan vilpittömästi; Rakkauteni iloisee sinun onnesta, vaikka se tarkoittaa minun omista toiveista luopumista.

Kuva: Juha Tikkanen Photography 2015
Kuva: Juha Tikkanen Photography 2015

Samalla se tarkoittaa sitä, että minun on aika mennä eteenpäin ja ottaa uusi askel elämässä. Tähän mennessä olen haparoinut kaksi vuotta, en ole tiennyt itsekään mitä tekisin. Olen ajelehtinut rakkauden ja oman yksilön vapauden välissä. Olen ollut valmis mihin tahansa, jos yksi ihminen olisi koskaan sanonut olevansa valmis. Odotin ja odotin, minusta tuli kärsivällinen ja myötämielinen. Opin että rakkaus on vapautta, enkä voisi koskaan pakottaa sitä puhumaan kanssani, vain siksi että minä tahdon. Välillä yritin löytää sitä tunnetta myös muista ihmisistä, mutta yksikään ei vain koskaan ollut hänen vertaisensa rakkaudellisesti minulle. Oli hyväksyttävä ettei nämä muut ihmissuhteet olleet sitä yhteyden tunnetta ja johdatusta, enkä voinut pitää ketään rinnallani vain siksi, että saisin lohtua ja apua itselleni. Se olisi varsin itsekästä, oli päästettävä irti näistä suhteista. Olin kokoajan valmis jättämään kaiken vain yhden ”kyllä” sanan vuoksi. Välillä mä mietin, kuinka ihminen voi rakastua toiseen niin silmittömän paljon? Tavallaan on siunaus tuntea asiat niin voimakkaasti, mutta kaikella tällä on myös kääntöpuolensa.

Omalla tavallaan tämä kokemus, totaalinen pääte koko ihmissuhteelle oli minulle kuin Vapaudut vankilasta -kortti. Kaikelle tuli lopullinen piste, josta ei päästä eteenpäin yhdelläkään kauniilla sanalla tai teolla. Pisteen jälkeen et voi lisätä samaan lauseeseen yhtäkään muttaa. Pisteen jälkeen kaikki on loppuun käsitelty. En voi enää odottaa, koska ei ole enää mitä odottaa.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kokea niin voimakkaita tunteita toista ihmistä kohtaan, kiitollinen siitä, että elämä on kasvattanut niin paljon näillä ihmissuhteilla, jotka eivät koskaan tunnu muuttuvat yhtään helpommiksi. Oma suhtautumiseni on vain muuttunut ja nykyään ongelmat ja ristiriidat on helpompi ratkaista ja hyväksyä. Ei ole helppoa olla tunteva ja herkkä ihminen, mutta siitä huolimatta se on äärettömän antoisaa.

-M