Olet mitä ajattelet

Kaikki meistä tietää ne päivät kun asiat menee päin…. Aamulla puolet kahvistasi kaatuu päällesi, myöhästyt töistä, töissä törmäät vaikeaan asiakkaaseen jne. Usein yhtä ikävää sattumusta seuraa toinen. Mistä tämä johtuu?

IMG_5109

Mä uskon siihen, että vedät tapahtumia puoleesi toistamalla itsellesi kielteisiä asioita, kuten ”mulla on tänään paska päivä”. Hyvänä esimerkkinä, eilen heräsin väärällä jalalla. Selkäni oli aamulla niin kipeä, että henki ei kulkenut kunnolla. Seuraavaksi kaadoin puolet smoothiesta lattialle. Ajattelin katsoa leffaa mutta netti tökki. Venasin koko aamun soittoa, jota ei koskaan kuulunut. Illalla meni niin hermo puhelimeen että jätin sen kotiin lähtiessäni tanssitreeneihin. Mennessäni metroon, tajusin liukuportaissa että matkakortti oli puhelimen kotelossa. Mietin että ”noh ei kahdella pysäkillä mitään tarkastajaa tule, ei ole ennenkään tullut” Tottakai seuraavalta pysäkiltä tuli tarkastajat kyytiin. Siitä seurasi 80€ sakko.

Illalla kotiin päästessä, totesin että ”Ei helvetti mikä päivä” Teki mieli vaan taputtaa itseään olalle ”Hyvä Eve, just noin”. Sen jälkeen kuitenkin vain nauroin itselleni. Ei itseään tarvitse ottaa niin vakavasti.

Tiedustamattani olin päättänyt jo aamulla sen, että päivästäni tulee surkea. Aamulla kun avasin silmäni, toistin itselleni kielteisiä asioita. ”Ei taasko mun selkä tuntuu tältä, en pysty tekemään tänään mitään, en voi, en jaksa, oispa tää päivä jo ohi.” Näillä kielteisillä toistoilla sain juuri sen mitä halusinkin. Surkean päivän.

En itse kannusta mihinkään yltiöpositiiviseen ajattelutapaan, koska se ei mielestäni auta. Kun vituttaa niin sillon vituttaa ja kun itkettää niin silloin pitää itkeä. Mutta omaa asennettaan voi aina muuttaa. Olisin voinut keksiä ratkaisuja selkävaivaani, olisin voinut aloittaa päivän esimerkiksi joogalla. Päätin kuitenkin valita toisin ja märehtiä omassa paskassa olossa koko päivän. Jokaiselle meistä tulee varmasti tälläisiä päiviä. Mielestäni nämä päivät ovat hyviä oppitunteja ja tekevät meistä inhimillisiä. Jokaiselle meistä tapahtuu virheitä.

IMG_5113

On sun oma valinta miten niihin suhtaudut. Pystytkö ajattelemaan että, ensi kerralla sitten muistan matkakortin. Vai ajatteletko että ”ei mulle voi käydä näin, miten tämä on mahdollista? Niin mun tuuria.”

Sitä paitsi, mä en usko siihen että sulla käy hyvä tai huono tsäkä. Mä uskon siihen, että vedät niitä asioita puoleesi mitä ajattelet. Jos haluat joku päivä olla työssäsi johtotehtävissä, se on mahdollista. Kun uskot siihen, alat alitajuntaisesti tehdä valintoja tavoitettasi kohti. Olen todistanut sen monesti omassa elämässä. Tottakai elämässä tapahtuu hirveitäkin asioita joihin et vain voi vaikuttaa, mutta pääsääntöisesti voit itse valita miten niihin suhtaudut. Voit valita annatko yhden vastoinkäymisen muuttaa koko päiväsi. Voit valita aloitatko aamusi surffaamalla somessa vai aloitatko päiväsi aamulenkillä. Voit valita seuraatko uutisia vai piirrettyjä. Voit valita syötkö hampurilaisen vai salaatin. Voit valita hengaatko negatiivisessa vai kannustavassa ilmapiirissä ja toimitko elämässäsi pelosta vai rakkaudesta käsin.

IMG_5095

Kaikki lähtee ajatuksesta. Luot itse todellisuutesi.

Kun elämä kolhii, jäätkö märehtimään vai isketkö kaksi kertaa kovemmin takaisin?

-Eve

Fitnesstyttö – Älä ole pilkunviilaaja

Liikunnan ja terveellisen elämäntavan tulisi tukea ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jos koet satunnaisen pullan syömisen kuolemansynniksi, tai tunnet huonoa omatuntoa yksittäisten treenien väliin jättämisestä, on syytä tarkastella omaa toimintaa. Älä anna elämäntavan karsia sosiaalisia suhteita tai rajoittaa elämän pieniä nautintoja. Treenatun ulkokuoren ja hyvän olon saa vähemmälläkin.

Usein tavoitteena on kehittyä sekä fyysisesti, että kokea psyykkistä tasapainoa ja hyvää oloa. Liikunta ja terveellinen ravinto auttaa kehittymään molemmissa päämäärissä, mutta älä vaadi itseltäsi liikoja. Älä ole pilkunviilaaja. Pilkun viilaaminen stressaa, eikä stressi ole liian suurina määrinä koskaan hyvästä.

mira_icecream_fitness

Fitnessiin pitäisi osata suhtautua chillisti, ajatella että se on yksi pieni osa elämää. Toteutat elämäntapaa siksi, että hyödyt siitä jollakin tavalla, mutta oli päämäärät mitkä tahansa, ei se saa olla elämän ainoa merkittävä asia. Täytyy osata olla armollinen itseään kohtaan ja myöntää ettei maailma kaadu siihen, jos missaat joskus yhdet treenit. Pitäisi ymmärtää että joskus lepo onkin oikea ratkaisu kehitykseen. Aina ei kannata työntää lisää puita uuniin, koska jossain vaiheessa pata ylikuumenee ja homma räjähtää käsiin. Opettele siis kuuntelemaan omaa kehoa ja tunteita.

Vain sinä itse voit tuntea oman kehon, mielen ja ajatukset. En ole vielä kertaakaan törmännyt valmentajaan, tai personal traineriin, joka osaisi lukea asiakkaan ajatukset, toimia selvännäkijänä tai tuntea tuskasi. Toisilla ihmisillä on kova kuori, joka kätkee sisälleen paljon pahaa oloa. Kaikille se tunteista ja fiiliksistä puhuminen ei ole niin yksinkertaista ja helppoa. Valmennussuhteissa avoimuus ja rehellisyys on takuulla ominaisuuksia, jotka kantavat pitkälle. Omia tunteita ei pidä vähätellä, asiakkaan täytyy uskaltaa kertoa jos jokin asia tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tai pahalta. Kuinka valmentaja voi muuten reagoida asiakkaan hätään, tai elämän kriisiin?fitness_mira_jaatelo

”Puoli vuotta ilman palaakaan suklaata, voitte kuvitella kuinka siitä tuli kielletty hedelmä.”

Mun harrastus hyppäsi tosikkotasolle siinä vaiheessa, kun hypättiin valmennukseen mukaan. Halusin saada tuloksia ja olin jopa liian kuuliainen jossain vaiheessa. Alussa en todellakaan osannut kuunnella omaa kehoa tai miettiä mikä on järkevää. Olin ensimmäisessä valmennuksessa yli puoli vuotta syömättä ainuttakaan herkkua, ei edes yhtä onnetonta suklaapalaa. Sanonpa vaan, mutta absoluuttinen pidättäytyminen asiassa kuin asiassa ei ole hyväksi. Asioista tulee kiellettyjä ja uskokaa pois, se ihmisyys minussa kuuli kuinka kielletty suklaapatukka huuteli kaupan hyllyllä mun nimeä. Toisessa valmennuksessa sain ihan luvalla herkutella kerran viikkoon kisakauden ulkopuolella, se teki hyvää mun päälle ja keholle. jaatelo_kesa

Nyt on helppo myöntää että otin kilpailemisen alusta asti liian raskaasti. Olen todellakin ollut kuplassa, karsinut ihmissuhteita koska en ole jaksanut panostaa kaikkeen 100%. Olen ollut liian tarkka, varsinainen pilkunviilaaja ruokajuttujen ja treenien kanssa. Nykyään osaan ottaa asiat rennommin.

Ihanaa tämä rento, liikuntapainotteinen elämäntapa, joka sallii syödä spontaanisti iltakävelyllä vaikka jäätelön, eikä se tarkoita ettenkö elä terveellisesti tai ole hyvinvoiva.

-M