I love shopping

Täällä blogissa olen kirjoittanut enemmän tunteista, unelmista ja elämänkokemuksista, kuin ulkoisen kauneuden ehostamisesta. Tänään ajattelin poiketa tavanomaisesta ja kirjoittaa yksinkertaisesti vaatteista, koska mun sisäisen hipin kaverina asuu myös pieni shoppailufriikki, joka rakastaa kauniita asioita ja naisellisuutta.

Haluan antaa sanani kauneuden puolesta, kertoa ettei mielestäni ole väärin ehostaa ulkonäköä omien näkemysten mukaisesti. Keho on mun koti, jota kannan mukanani joka ikinen päivä. Minulla on oikeus ja velvollisuus tehdä siitä kotoisa, minun näköinen ja sellainen, jossa on hyvä olla. Pukeutuminen on myös yksi osa hyvinvointia ja itsensä ilmaisua. 
image4Kesän aikana on tullut reissattua euroopassa muutamaan otteeseen ja kertaakaan ei vältytty shoppailun houkutuksilta. Barcelonasta kannoin kaksin käsin uutta kamaa kotiin. Kaupunki tuntui varsinaiselta shoppailuparatiisilta. Amsterdamissa hidastettiin tahtia huomattavasti ja Pariisista ostin muutaman vaatekappaleen verran kotiin tuomisia. Itseasiassa shoppailu on tosi kivaa, kun siihen voi yhdistää rentouttavan viikonlopun ystävän kanssa uudessa maassa ja kulttuurissa. Eikä nämä viikonloppulomat eurooppaan ole ihan mahdottoman hintaisia. Esimerkiksi meidän kolmen yön reissu Pariisiin syyskuussa oli alle 250 euroa per henkilö (sis.majoituksen ja lennot).image2

Mulla on paha tapa olla mukavuudenhaluinen ja pukea kotona päälle pyjamahousut, tai vetää kauppaan mennessä treenihousut jalkaan. En vain ole löytänyt vielä housuja, joiden kanssa ois oikeesti hyvä olla. Monen treenaavan naisen ongelma tuntuu olevan sama kuin minun, on todella vaikeaa löytää istuvia housuja. Takalisto on aina liian iso housuihin ja vyötärö liian pieni. Välillä housut istuu pyllystä, mutta reisistä kiristää. Olen kokeillut jo Freddyt ja Dr. denimit, mutta todelliset lempparifarkut on vielä hakusessa. Housuvinkkejä otetaan siis lämpimästi vastaan. Nämä kuvissa esiintyvät mustat housut löytyi Pariisin Pull and Bearista. Mukavuus ei ole mitään täyden kympin luokkaa, mutta ihan kelvolliset housut arkeen. Korostaaa kauniisti vyötäröä, ei litistä pyllyä, siitä plussat.
image1

Olen värien käytön suhteen meidän perheen mustalammas. Viihdyn hyvin mustissa vaatteissa ja rakastan kultaisia yksityiskohtia. En ole oppinut koskaan käyttämään kuviokuoseja tai kukkatoppeja. Pidän yksinkertaisista asioita ja selkeistä linjoista. Vaatekaapin väripilkut on tällä hetkellä punainen ja khakin vihreä.

Paidat: H&M // Housut: Pull and Bear // Kaulakoru: Forever21 // Rannekello: DKNY

-M

 

Musta lammas

”Kuunnelkaa! Hiljaisuus, Eve ei ole luokassa”

Koulussa olen ollut se mustalammas. Se ärsyttävä muija jolla on aina jotain sanottavaa. Oppituntien häiriköinti ei tietenkään ole hyväksyttävää, koska se vaikuttaa muidenkin oppimiseen. Eräs opettaja pyysi minua olemaan vastaamatta kysymyksiin, jotta muut uskaltaisivat avata suunsa. Se oli mielestäni hauskaa. Istuin sitten hiljaa ja piirtelin pulpettiin. Äänekkyyteni vaikutti jopa arvosanoihini.  Olen myös kärsinyt aina huonosta keskittymiskyvystä ja oppivaikeuksista.  Joka tapauksessa törmään tähän ilmiöön tänä päivänäkin. Mulla on aika kova ääni olin missä tahansa. Kun meillä on ystävieni kanssa hauskaa, sen huomaa kyllä kaikki. Tälläkin hetkellä mä kirjotan tätä kahvilassa, koska hiljaisuudessa kotona mun on vaikea keskittyä.

Kuva: Nikita Tikka
Kuva: Nikita Tikka

Bussissa, lentokoneessa tai kaupassa saan paheksuvia katseita, kun nauramme kovaan ääneen ystävieni kanssa. Silloin tajuan laittaa volyymia pienemmälle. Sanomattakin selvää, että täällä arvostetaan rauhaa ja hiljaisuutta. Kun olet ruuhkabussissa itkevän lapsen kanssa, saat varmasti ihmisten vihan päällesi. Ainut paikka missä on melua on baarit, missä ihmiset ovat humalassa. Saatan olla outo, kun en ymmärrä miksi ääni on pahasta varsinkin julkisilla paikoilla. Mitä pahaa siinä on jos toisilla on hauskaa? Mielestäni naurua ja hyvää fiilistä pitää just jakaa.

Vasta ollessani Espanjassa pari kuukautta tajusin olevani normaali. Siellä en saanut pahoja katseita eikä ääneni ollut yhtään sen kuuluvampi kuin muillakaan. Pidimme ystävieni kanssa hauskaa julkisilla paikoilla, ilman että meitä katsottiin pahasti. Se fiilis oli jotenkin tosi vapauttava. Olen huomannut, että sosiaalisuudestani ja äänekkyydestäni on myös paljon hyötyä. Olen päässyt tekemään työtä jossa nämä asiat ovat avainasemassa ja todella nautin siitä!

14362662_1387180351310646_8997788079757602619_o

Olen äärimmäisen kiinnostunut lasten- ja nuorten kasvatuksesta. Koulussa olemme käyneet viimeaikoina asioita kasvatukseen liittyen. Vilkkaat lapset mielletään usein hankaliksi tapauksiksi kasvattajalle. Mielestäni olisi mahtavaa jos vilkkaista lapsista ei tehtäisi niitä ”mustialampaita”. Itse yritän ainakin työssäni välttää tätä. Itseasiassa olisi hienoa jos saisimme kouluihin oppiaineeksi ”elämäntaidot ja sosiaaliset taidot” tyyppisiä tunteja, jossa vilkkaudesta voisi olla hyötyä. Kaikkia ei vaan olla luotu olemaan hiljaa ja istumaan paikallaan tai se ei ainakaan ole kaikille yhtä helppoa. Tiedän tämän omasta kokemuksestani.

Ootko sä ollut mustalammas vai ärsyttääkö äänekkyys?

-Eve