Enempi ei ole aina parempi

Liian vähän tulee kirjoitettua treeneistä. Onhan tää kuitenkin ainakin osittain treeniblogi. Se on vaan mulle jotenkin niin itsestäänselvyys ja tänä päivänä muutenkin treeneistä kirjoitetaan joka paikassa jo niin paljon. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa vähän nykyisistä treenimuodoistani ja siitä miten treenistä voisi saada pysyvän tavan. Olen itse ollut onnekas, koska vanhempani ovat opettaneet pienestä asti meitä lapsia liikkumaan. Siitä on tullut pysyvä tapa jo pienestä pitäen. Tiedän, että kaikilla se ei kuitenkaan näin ole. Monet alottavat liikkumisen vasta aikuisiällä. Luulen, että silloin se on yhä vaikeampaa omaksua tavaksi.  Liikunta mielletään usein väkisin pusertamiseksi. Enkä yhtään ihmettele. Moni valmentaja tekee samat ohjeet jokaiselle Pirkolle ja Pentille tutustumatta heidän taustoihinsa. Pitää olla mielestäni tyhmä jos laittaa henkilön kuka ei ole koskaan urheillut liikkumaan kuusi kertaa viikossa! Eikä se ole yksin valmentajien vika. Moni meistä aloittaa liikkumisen kahden tunnin juoksulenkeillä ilman valmentajaakin. Siinä vaan tulee aika nopeesti seinä vastaan.

Kuva: Markus Hedenstam

”Nyt mä alotan liikkumisen!”

Alussa olet energiaa täynnä ja noudatat valmentajasi tekemää treeniohjetta pilkuntarkkaan. Varmana et jätä yhtäkään treeniä välistä! Ruuankin kanssa teet juuri niin kuin ohjeessa sanotaan ja katsot kellosta milloin on aika syödä. Treenejä kertyy 5-7 viikkoon. Paino alkaa tippua ja olokin tuntuu kevyemmältä. Kovaa draivia kestää viikosta pariin kuukauteen ja sitten tapahtuu jotain.. Väsähdät. Se karkkipussi tuntuu vaan niin paljon kivemmalta vaihtoehdolta. ”Liikunta ei vaan ole mua varten.”

Kuulostaako tutulta?

Enempi ei ole aina parempi. Jokainen meistä on yksilö. Mikäli sinun aikatauluihisi kaksi kertaa viikossa treenaaminen sopii parhaiten, on se oiva vaihtoehto. Treenaaminen tulisi aina aloittaa pienellä määrällä ja lisätä toistoja sitä myötä kun kunto kehittyy. Tärkeää on myös löytää juuri sinulle se sopiva liikuntamuoto. Mikäli puntti tuntuu liian tylsältä ja yksinäiseltä, sun ei tarvitse mennä sinne. Maailma on täynnä erilaisia liikuntavaihtoehtoja! Jokaisen tulisi löytää itselleen se oikea tapa liikkua oli se sitten punttisali, jääkiekko tai yoga. Ei ole yhtä oikeaa vaihtoehtoa. Miettikääpä miksi lapsi liikkuu? Lapsi liikkuu, koska se on hauskaa! Mielestäni liikunnan tulisi olla kivaa aikuisenakin, eikä suinkaan väkisin hampaat irvessä puurtamista. Mulle itselleni liikunta oli jossain vaiheessa pakkopullaa, kun se meni liian vakavaksi. Treenasin  parhaimmillaan 12 kertaa viikossa. Treenien jälkeen olin aina väsynyt ja voimaton. Se ei vaan ollut mun varten.

Levi Wellness Clubin ja Zero pointin järkkäämä treenipäivä. Treeni oli raskasta mutta superhauskaa!

Nykyään treenaan 2-5 kertaa viikossa fiiliksestä riippuen. En pakota itseäni mihinkään. Liikun, koska mulle tulee siitä hyvä olo ja se on niin hauskaa! Itselleni paras tapa liikkua on ryhmässä ja mielellään vielä musiikin tahdissa. Tykkään myös liikkua ulkona raittiissa ilmassa. Treenini koostuvat erilaisista kehonpainon treeneistä, juoksulenkeistä,  eri tanssilajeista, yogasta, uinnista, surffauksesta, tankotanssista ym.. Vaihtelevuus on mulle todella tärkeää, koska tylsistyn niin helposti.  Odotan aina harrastuksiani innolla ja fiilis niiden jälkeen on mieletön. Olen energiaa täynnä!

Millainen sä olet? Treenaatko hampaat irvessä vai nautitko treenaamisesta? Vai kenties molempia?

<3:Eve

Kuinka välttää kiire ja vähentää stressin määrää?

Meidän arki koostuu työpäivistä, tai opiskelusta, harrastuksista. Jossain vaiheessa täytyis ehtiä myös rentoutua. Entä jos tähän härdelliin lisätään vielä pari lasta ja äidin rooli? Me ihmiset vietetään takuulla hyvin erilaista arkea, mutta yksi asia meitä kaikkia yhdistää. Jokainen haluaa arjesta sujuvaa ja ois kivaa ehtiä harrastamaan, ois kiva ehtiä rentoutumaan ja ennen kaikkea ois ihanaa, jos ei ois koko ajan burn outin partaalla. Mä olen huomannut, että kalenteri ja aikataulun suunnittelu joka viikolle on jeesannut paljon mun arjessa jaksamista. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Suunnittele aikataulut kalenteriin, mutta älä buukkaa sitä liian täyteen.

Mä oon ollut tosi huono organisoimaan omaa ajankäyttöä ja kalenteria pitkän aikaa. Vielä viime vuonna mun elämä oli sellaista elämän kilpajuoksua oman pääni sisällä, että olin tietämättäni juoksemassa maaliin, jonka nimi oli Burn Out. En handlannut kalenterin käyttöä, koska suorastaan pakenin kiireen tunnetta, kaikki kalenterit ja muistilistat sai mut lähinnä ahdistumaan. Nyt pienen levon ja irtioton jälkeen annoin kalenterille uuden mahdollisuuden ja siitähän tuli suorastaan mun elämänkumppani. Ollaan eletty yhteistä arkea vaaleanpunainen vuosikalenterin kanssa nyt jo kaksi ja puoli kuukautta, se auttaa mua selviytymään arjesta. Se auttaa mua löytämään aikaa itselleni, harrastuksille ja levolle työn ohessa. Olen sitoutunut kalenterin ylläpitoon ja arjessa jaksaminen on alkanut lupaavasti.

Ostin kalenterin ja aloin organisoimaan mun arkea jo Californiassa. Siellä päiväohjelmassa oli iisimpi kuvio ja arki lähti hyvin käyntiin. Suomessa olen jatkanut kalenterin ylläpitoa ja suunnitellut sinne aikaa minulle tärkeille asioille, sopivan löyhällä aikataululla. Yhtäkään päivää en halua buukata ihan täyteen, koska pientä liikkumavaraa on oltava. 

Priorisoi, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Aika ei riitä kaikkeen.

Samalla kun vaaleanpunainen vuosikalenteri ilmestyi mun pöytälaatikkoon, huomasin että on opittava priorisoimaan ajankäyttöä paremmin. Mikä on mulle tärkeää ja olenko valmis luopumaan jostakin vähemmän tärkeästä, tai vähentämään jotakin. Palaisin takaisin kiirekierteeseen ja burn outin partaalle, jos jatkaisin samalla kaavalla, kuin viime vuonna. Karsin ronskisti parit salitreenit pois joka viikolta ja tilalle tuli kauan kaipaamani kirjoittaminen. Vihdoinkin mulla on ollut aikaa myös blogin ylläpidolle, kuten varmasti olette huomanneet. Salilla mä treenaan edelleen, mutta onko sen pakko olla neljä kertaa viikossa, kun kaksi kertaa on mun hyvinvointi tavoitteelle ihan riittävästi. Olen tasapainottanut arkea, liikuntaa ja luovuutta sopivasti joka viikkoon. Olen enemmän kuin tyytyväinen siitä, että mulla on vihdoin aikaa myös luovalle toteuttamiselle, siitähän mä olen haaveillut jo vuosia.

Kalenterin ylläpito on hyvä juttu just siksi, että se takaa aikaa niiden asioiden toteuttamiseen, jotka on just sulle tärkeitä. Eikös meidän onnellisuuden kokeminen perustu lopulta siihen, että saatais enemmän elämässä tehdä asioita joista nautitaan. Jos tekee joka viikko jotain mistä nauttii, siinä on hyvät lähtökohdat onnellisempaan arkeen.

Muista armollisuus itseäsi kohtaan

Yritän kuitenkin minimoida mun tehtävälistojen sisällön ja olla armollinen itselleni. Liian täyteen buukattu arki tekee just sen, mitä siltä voi odottaa, se polttaa ihmisen loppuun ennemmin tai myöhemmin. Me ei olla koneita, me ollaan ihmisiä. Viikot on rakennettu niin, että mulla on aikaa heittäytyä työpäivän jälkeen sängylle lukemaan kirjaa ja juomaan kuppi teetä. Mielikuva liian täyteen buukatusta päivästä saa karvat pystyyn, sitä mä en halua enää. Fakta on se, etten mä ole mikään supernainen, joka pystyy olemaan kaikessa hyvä ja menestynyt yhtä aikaa. Jos mä pyrkisin siihen yli-ihmisyyteen, olisin taas lopun partaalla ja vaikka ulkoisesti asiat näyttäis olevan ok, niin pään sisällä vois olla todellinen kaaos ja harmaa pilvi. Onneksi voin itse vaikuttaa mun arkeen. Toisinaan se tarkoittaa joistakin asioista luopumista, mutta oma jaksaminen ja hyvinvointi on nyt numero yksi.

Kalenterin aktiivinen ylläpito on ollut mulle hyvä avain arjen organisointiin. Priorisoin omaa arkea ja päätin tietoisesti antaa enemmän aikaa niille asioille, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Vastaavasti otin pois aikaa asioilta, jotka olivat muodostuneet enemmän pinttyneeksi tottumukseksi. Mun kalenterin sivut näyttää nyt sopivan tilavilta, mutta hyvin organisoiduilta. Työpäiville ei ole oikeastaan suunniteltu paljon muuta, kuin työpäivä. Vapaapäiville on suunniteltu blogin kirjoittamista ja salitreenejä. Viikkoaikataulusta löytyy aikaa jonkin verran spontaaneille vedoille ja omalle rentoutumiselle. Olen suunnitellut itselleni armollisemman arjen ja niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Kalenterin ylläpitäminen ja arjen organisointi voi olla osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

-M

Paita: Bik Bok / Kengät: Vans

lue myös:

Irti stressistä ja fitnessistä

Aamupalaa vuoteeseen – Vapaapäivän luksusta