Miehet pettää aina

Tiedän, että tämä on hieman ristiriitaista kirjoittaa tälläisesta aiheesta, koska itse edustan toista sukupuolta ja koen muutenkin, että mussa asuu pieni feministi.  Olen itse sitoutumiskammoinen eikä mulla ole varaa puuttua sen syvällisemmin muiden suhteisiin, etenkään pettämiseen. Sivusta seuraajana on kuitenkin helppo kommentoida tätä Miehet pettää aina – väitettä.

”Naisen ja miehen ero on se, että mies voi rakastaa monea henkilöä yhtäaikaa” joku sanoi mulle joskus.

Pettääkö miehet todella enemmän kuin naiset? Tämä aihe saa mut vihaiseksi kerta toisensa jälkeen. Juteltuani erään sydämensä särkeneen miehen kanssa halusin jakaa nämä ajatukset. Rehellisesti sanottuna, naiset pettävät mielestäni yhtä paljon ellei enemmän tänä päivänä. Meillä naisilla on niin suuri tarve saada huomiota ja hyväksyntää. Sitä ei voi olla huomaamatta kun avaa instagramin tai snäpin. Yhden miehen huomio ei vaan yksinkertaisesti riitä monelle. Paljasta pintaa, selfieitä, belfieitä.. kuin kuvat huutaisivat: ”huomaa mut, huomaa mut”. Naiset ovat parisuhteessa, mutta lisäävät itsestään kuvia stringit jalassa ja huulet mutrulla.  Kuvien lisääminen ei tee kenestäkään pettäjää ja jokaisella on vapaus lisätä sellaisia kuvia kuin haluaa. Mielestäni olisi kuitenkin oikein miettiä, miltä siitä vastakkaisesta sukupuolesta tuntuu ja millaista singnaalia se lähettää muille miehille. Välillä tuntuu, että meille naisille ei vaan mikään riitä.

Naiset osaavat olla myös kieroja ja tehdä asioita salassa. Suoraan asioista puhuminen on todella haastavaa, joten helpompi vaan kun kukaan ei tiedä. Pois se silmistä, pois se mielestä. Toistuvasti törmää tapauksiin missä mies on kertonut naiselle pettämisestä, mutta harvoin nainen kertoo miehelle pettäneensä häntä.  Sen jälkeen moni vielä väittää, että miehillä ei ole tunteita. Kun tarpeeksi monesti on joutunut pettymään voi olla vaikea näyttää tunteitaan, eikö se niin mene? Joskus olisi hyvä, jopa meidän naistenkin, nostaa se katse omasta navasta. En todellakaan väitä, etteikö miehet pettäisi. Olen itsekin tullut petetyksi. En vaan voi sietää niin mustavalkoista ajattelutapaa, että miehet pettää, mutta naiset ei. Miehilläkin on tunteet, miehetkin tarvitsevat huomiota ja miehetkin voivat mennä rikki. 

Mun henkilökohtanen mielipide on se, että olit sitten nainen tai mies, mielestäni pettäminen on aina oire jostain. Vaikka eräs ystäväni sanoikin mulle, että käytännössä kaikki pettää, mä en usko siihen. Saatan olla joidenkin mielestä naiivi. Uskon silti yhä siihen, että tässä maailmassa on vielä paljon ihmisiä jotka eivät sorru pettämiseen. Mitä mieltä te olette? Pettääkö miehet enemmän kuin naiset?

<3:Eve

Ainoa pysyvä asia on muutos

En tiedä miten sen selittäisin… Samalla fiilis on haikea, mutta samalla helpottunut. Olen muuttunut tai itseasiassa eletty elämä on muokannut minua. Näen asiat eritavalla, koen asiat eritavalla ja peilistä katsoo erilainen tyyppi kun ennen. Tällä hetkellä omat raamini tuntuvat ahtaalta ja luulen, että en mahdu niihin enää. Takaisin palatessani, en ole se sama kuka lähti ausseihin tammikuussa. Jokin osa musta on poissa, mutta tilalla on jotain uutta ja erilaista. Toivottavasti jotain paljon parempaa. Mua pelottaa, mua pelottaa miten muut ihmiset ja ympäristö suhtautuvat siihen. En ole koskaan ajatellut sopivani mihinkään muottiin ja tiedän, että yksikään muotti ei pysyisi matkassani pitkään. Saadessani asioihin vähän etäisyyttä olen kuitenkin huomannut, että mulla on tiettyjä ”rooleja” joihin toisinaan jumitun. Meillä kaikilla on elämässämme rooleja. Rooleja voivat vaikkapa olla kampaaja, ilopilleri, pettäjä, hissukka, bodari, sairastaja, läski, kusipää, jalkapalloilija, äiti jne. Roolit voivat olla joko meidän itsemme- tai muiden sanelemia.  Esimerkkinä: Naapurin Ville varasti lempilelusi kuusi vuotiaana. Annat hänelle varkaan roolin ja hän on sinulle vielä tänäpäivänäkin se varas. Toinen esimerkki: Sinua on kohdeltu lapsuudessasi huonosti ja olet aina ajatellut olevasi uhri. Vielä aikuisenakin otat toistuvasti uhrin roolin. Jotkut rooleista voivat olla vahingollisia ja estää meitä jopa elämästä.

”Isä ja poika katsoivat norsua joka oli ollut kahleessa koko ikänsä. Poika kysyi isältään ”Miksei norsu nyt aikuisena riko kahletta”? Isä vastasi: ”Norsu ei ymmärrä olevansa jo tarpeeksi suuri ja vahva rikkomaan kahleen”

Meidän on vaikea päästää irti meidän tutuista toiminta- ja ajatusmalleista vaikka ne olisivat meille haitallisia. Tuttu ja turvallinen tuntuu vaan niin paljon helpommalta. Tuntematon pelottaa. Vastustamme kaikin voimin sekä itsemme, että muiden ihmisten muuttumista. Villeä on vaan helpompi pitää sinä varkaana, vaikka hän olisi tänä päivänä poliisi. Toisen- tai meidän itsemme muutos haastaa meitä muuttamaan omaa ajatusmaailmaa ja sitähän emme missään nimessä halua.  Mielestäni on niin tyypillistä, että etenkin muut ihmiset takertuvat menneisyytesi ja jakelevat sinulle erilaisia rooleja sen perusteella. Totuus on kuitenkin se, että emme ole se mikä olimme 12-vuotiaana, emme ole vaan ammattimme tai harrastuksemme, emme ole myöskään sairautemme tai menneisyytemme. Olemme tässä ja nyt. Emme voi vaikuttaa elettyyn eläämään joten miksi takertua siihen? Vaatii rohkeutta kyseenalaistaa omaa ajatusmaailmaa ja toimintaa. Vielä enemmän rohkeutta vaatii muutos. Mikään muu tässä maailmassa ei ole kuitenkaan pysyvää kuin muutos. Ympäristö muuttuu, olosuhteet muuttuu ja ihmiset muuttuu. 

Täällä maailmalla ollessani olen täysin riisuttu omista rooleistani. En ole kenellekkään fitnessEve, twerkkaaja, bloggaaja, ilopilleri, ylimielinen tai mitä näitä rooleja nyt on, mitä olen muilta ihmisiltä joskus saanut. Olen vain Eve ilman ennakkoluuloja. Jokainen ihmissuhteeni on alkanut puhtaalta pöydältä. Se on avannut silmiäni. En ehkä olekkaan vain omat roolini. Ne ovat vain muiden tai minun itseni uskomuksia.  Olen tajunnut että Mikään tai kukaan ei voi tulla sanelemaan sinulle, mitä tai millainen olet tänä päivänä. 

Olemme jotain niin paljon suurempaa kuin kuluneet roolimme.

<3:Eve