Ainoa pysyvä asia on muutos

En tiedä miten sen selittäisin… Samalla fiilis on haikea, mutta samalla helpottunut. Olen muuttunut tai itseasiassa eletty elämä on muokannut minua. Näen asiat eritavalla, koen asiat eritavalla ja peilistä katsoo erilainen tyyppi kun ennen. Tällä hetkellä omat raamini tuntuvat ahtaalta ja luulen, että en mahdu niihin enää. Takaisin palatessani, en ole se sama kuka lähti ausseihin tammikuussa. Jokin osa musta on poissa, mutta tilalla on jotain uutta ja erilaista. Toivottavasti jotain paljon parempaa. Mua pelottaa, mua pelottaa miten muut ihmiset ja ympäristö suhtautuvat siihen. En ole koskaan ajatellut sopivani mihinkään muottiin ja tiedän, että yksikään muotti ei pysyisi matkassani pitkään. Saadessani asioihin vähän etäisyyttä olen kuitenkin huomannut, että mulla on tiettyjä ”rooleja” joihin toisinaan jumitun. Meillä kaikilla on elämässämme rooleja. Rooleja voivat vaikkapa olla kampaaja, ilopilleri, pettäjä, hissukka, bodari, sairastaja, läski, kusipää, jalkapalloilija, äiti jne. Roolit voivat olla joko meidän itsemme- tai muiden sanelemia.  Esimerkkinä: Naapurin Ville varasti lempilelusi kuusi vuotiaana. Annat hänelle varkaan roolin ja hän on sinulle vielä tänäpäivänäkin se varas. Toinen esimerkki: Sinua on kohdeltu lapsuudessasi huonosti ja olet aina ajatellut olevasi uhri. Vielä aikuisenakin otat toistuvasti uhrin roolin. Jotkut rooleista voivat olla vahingollisia ja estää meitä jopa elämästä.

”Isä ja poika katsoivat norsua joka oli ollut kahleessa koko ikänsä. Poika kysyi isältään ”Miksei norsu nyt aikuisena riko kahletta”? Isä vastasi: ”Norsu ei ymmärrä olevansa jo tarpeeksi suuri ja vahva rikkomaan kahleen”

Meidän on vaikea päästää irti meidän tutuista toiminta- ja ajatusmalleista vaikka ne olisivat meille haitallisia. Tuttu ja turvallinen tuntuu vaan niin paljon helpommalta. Tuntematon pelottaa. Vastustamme kaikin voimin sekä itsemme, että muiden ihmisten muuttumista. Villeä on vaan helpompi pitää sinä varkaana, vaikka hän olisi tänä päivänä poliisi. Toisen- tai meidän itsemme muutos haastaa meitä muuttamaan omaa ajatusmaailmaa ja sitähän emme missään nimessä halua.  Mielestäni on niin tyypillistä, että etenkin muut ihmiset takertuvat menneisyytesi ja jakelevat sinulle erilaisia rooleja sen perusteella. Totuus on kuitenkin se, että emme ole se mikä olimme 12-vuotiaana, emme ole vaan ammattimme tai harrastuksemme, emme ole myöskään sairautemme tai menneisyytemme. Olemme tässä ja nyt. Emme voi vaikuttaa elettyyn eläämään joten miksi takertua siihen? Vaatii rohkeutta kyseenalaistaa omaa ajatusmaailmaa ja toimintaa. Vielä enemmän rohkeutta vaatii muutos. Mikään muu tässä maailmassa ei ole kuitenkaan pysyvää kuin muutos. Ympäristö muuttuu, olosuhteet muuttuu ja ihmiset muuttuu. 

Täällä maailmalla ollessani olen täysin riisuttu omista rooleistani. En ole kenellekkään fitnessEve, twerkkaaja, bloggaaja, ilopilleri, ylimielinen tai mitä näitä rooleja nyt on, mitä olen muilta ihmisiltä joskus saanut. Olen vain Eve ilman ennakkoluuloja. Jokainen ihmissuhteeni on alkanut puhtaalta pöydältä. Se on avannut silmiäni. En ehkä olekkaan vain omat roolini. Ne ovat vain muiden tai minun itseni uskomuksia.  Olen tajunnut että Mikään tai kukaan ei voi tulla sanelemaan sinulle, mitä tai millainen olet tänä päivänä. 

Olemme jotain niin paljon suurempaa kuin kuluneet roolimme.

<3:Eve

(Visited 1 429 times, 1 visits today)
eveheikkinen

6 vastausta artikkeliin “Ainoa pysyvä asia on muutos”

  1. Aivan ihana ja itselleni todella ajankohtainen kirjoitus! Olen joskus kuullut fiksun sanonnan siitä, että ihmiset eivät muuttuessaan kasva erilaisiksi, vaan puhdistuvat siitä kaikesta ylimääräisestä, jota eivät todellisuudessa ole. I like that idea.

    ”Maybe the journey is not so much about becoming anything. Maybe it’s about un-becoming everything that isn’t really you so you can be who you were meant to be in the first place.”

    @atehi

  2. Juuri olen saman tyyppisiä ajatuksia pyöritellyt mielessäni ja alkanut ensimmäistä kertaa elämässäni kokea tarvetta matkusteluun. Matkustaminen itsessään ei tietenkään ole ratkaisu, mutta itseäni houkuttaa ajatus mielen kirkastamisesta uudessa ympäristössä. Vaikka nykyinen ympäristö ei varsinaisesti ahdista ja olen suhteellisen tyytyväinen elämääni ja arkeeni, niin tuntuu siltä että etäisyys ”vanhoihin kuvioihin” tekisi todella hyvää.

    Kiitos ajatuksia herättäneestä postauksesta! 🙂

    • Ehdottomasti kannattaa lähteä reissuun jos yhtään on semmonen kaipuu! Välillä vaan pitää mennä kauvaks nähdäkseen lähelle 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 13
Tykkää jutusta