Kokemus koulukiusaamisesta

Muistan edelleen kiusaajien lausahdukset:

”Even pitää ottaa vastuu omista teoistaan ja kestää arvostelu”

Mitä olin tehnyt? Pukeuduin ja meikkasin eri tavalla kuin toiset. 

Välillä puolustauduin:  ”Mua ei kiinnosta muiden mielipiteet”  

”Tiedetään, et sä muuten olis tollanen”

Niin millainen? – Erilainen, omaitseni.

13112449_10206376534757591_1458470118_o

Juoksin koulusta kotiin. Koulussa esitin kovaa, mutta kotiin päästyäni murruin. Silmäni kostuivat kyynelistä. ”Äiti, mä en haluu mennä enää kouluun. En vaan jaksa tätä enää”. Välillä kouluun meneminen pelotti. Mulla oli omia kulkureittejä, jotta ei tarvitsisi kohdata kiusaajia. Tämä jatkui alakoulusta yläkouluun. Päällimmäisenä muistoissani on tietenkin yläkoulu. Kiusaamiseni oli henkistä, se söi mua sisältä. Murrosikäisenä olin muutenkin tosi herkillä.  Sain lukea pulpeteista haukkumanimiä, kuvani oli tietokoneiden taustakuvana, kuulin päivittäin käytävällä vittuilua ja nauramista selkäni takana. Kuulin myös perättömiä juoruja jotka satuttivat. Pahinta oli, että kuulin kiusaajien vanhempien haukkuvan ja arvostelevan mua myös. Eikö vanhempien kuulu näyttää esimerkkiä? Kun lähdin kouluun mun oli pakko asennoitua niin, että tuli mitä paskaa tahansa mä selviän siitä.

Olisipa se jäänyt vain kouluun. Sama homma jatkui kotona, netissä. Tuohon aikaan jengi jatkoi kiusaamistani Messengerissä ja Irc-galleriassa. Olin lissujen kuningatar ja pissiksien pissis. Mietin päivittäin, että mikä mussa on vikana.  Joskus jopa mietin, että pitäisikö mun muuttua, ettei tarvitsisi kestää sitä paskaa. Onneksi en tehnyt sitä. Päätin jatkaa omaa polkuani.

Kamalat kertomukset koulukiusaamisesta saavat mut raivon partaalle. Koulukiusaaminen jättää meihin ketkä ovat sen kokeneet pysyvät arvet. Jokaisella meistä on täysi oikeus olla oma itsensä joutumatta arvostelun ja kiusauksen kohteeksi. Mä kerron teille siitä kuinka loppupeleissä hyödyin kiusaajistani.

Mulla on aina ollut paljon kavereita, mutta yhtä paljon vihaajia. Olin kiinnostunut ulkonäöstä ja vaatteista jo hyvin nuorena. Tykkäsin yhdistellä erilaisia asukokonaisuuksia ja harjoitella meikkaamista. Ennen kuin siirryin yläkouluun kuulin pelotteluja, kuinka mulle kävis huonosti mikäli jatkaisin samaan malliin. Seiskaluokka oli mulle ihan helvettiä. ”Pissis sitä ja pissis tätä” ”Evellä on kalsarit koulussa hahah” ”Eve näyttää siltä et se ois kaatunu kuralammikkoon” Olin tuolloin ainut joka käytti koulussamme legginsejä ja meikkasi paljon. Kasiluokalla olin jo tottunut kiusaamiseen. Se kuului jokaiseen koulupäivään ”perusjuttuna” . Silloin päätin, että mitä enemmän mua arvostellaan ja kiusataan sitä enemmän lisään vettä myllyyn. Mä sytyin kiusaajien kommenteista. Tajusin, että sen ajan kun kiusaajat soittavat suutaan ja miettivät mun tekemisiä, mä voin kehittää itseäni. Tein just niitä juttuja mistä tykkäsin ja olin ylpeä siitä! Mitä enemmän tein asioita mistä nautin, välittämättä muiden mielipiteistä, sen onnellisemmaksi tulin.  Aluksi tuntui että elämä loppuu, mutta nyt voin kiittää kiusaajia.  Noi vuodet teki musta vahvan. Kiusaajat saivat mut yrittämään kovempaa ja opettivat, että koskaan ei pidä luovuttaa.

12096530_10153395692743089_495423149523249259_n
Suomen-mestaruus 2015
10685572_10202954551250142_5000995848539182619_n
MM-kisat 2014

Ajattelen, että arvostelijat ja paskan puhujat tänä päivänä ovat entisiä koulukiusaajia. Varsinkin täällä netissä on helppo tulla arvostelemaan ja haukkumaan toisia anonyyminä. Arvostellaan toisten ulkonäköä, tekemisiä ja nautitaan toisten epäonnistumisista. Samalla arvostelija näkee itsensä paremmassa valossa. (Asiallinen kritiikki ja mielipiteiden sanominen on asia erikseen). Tiedän ihmisiä jotka keskittyvät enemmän toisten elämään kuin omaansa. Se on jokaisen oma valinta keskittääkö energiansa oman vai toisen elämän elämiseen, mutta se että saat itsellesi paremman mielen haukkumalla toisia on mielestäni sairasta. Mikä ajaa haukkumaan ja arvostelemaan toisia? Varsinkin vielä aikuisena!

Huono itsetunto? Oman egon pönkitys? Kateus?

Tiedättekö mitä? Mielestäni kiusaajat ovat niitä jotka tarvitsevat apua. 

Cheers-to-all-my-haters

Haluan sanoa etenkin nuorille, että on ihan ok olla erilainen. Elätkö elämää itsellesi vai jollekkin toiselle?  Mä en olisi nyt tässä elämäntilanteessa mikäli olisin antanut kiusaajien vaikuttaa minuun. Menkää ja tehkää niitä juttuja mitä rakastatte. Rikkokaa rajoja ja olkaa omia ihastuttavia persoonianne. Elämä olisi tylsää jos kaikki olisivat veistetty samasta puusta. Erilaisuus on rikkaus! <3

 -Eve

(Visited 2 341 times, 2 visits today)
eveheikkinen

5 vastausta artikkeliin “Kokemus koulukiusaamisesta”

  1. Sä kerroit just mun tarinan. Kiusaaminen on kyllä semmonen juttu, mikä kasvattaa aivan älyttömästi jos vaan siitä osaa päästä yli ja päättää, että sitä p*skaa ei tartte kuunnella. Pahat sanat voi tuntua pahalta, mutta ne pitää yrittää unohtaa, koska ne on luultavasti tullut sellasen ihmisen suusta, joka ei tiedä mistä se puhuu. Täytyy määrittää itse sen kuka on eikä anna muiden tehdä sitä. Se kokemus myös opetti, että semmonen ainakaan halua ite olla. Vielä tänäki päivänä oon kiitollinen mun kiusaajille, että ne teki musta sen vahvan ihmisen mikä oon tänä päivänä ja huomaan susta, että sä oot myös. The best revenge is massive success. Keep it going girl!

    • Totta puhut! Samat sanat 😉 Hyvää kevään jatkoa 🙂

  2. Syömishäiriöliitto jäsenyhdistyksineen viettää Älä laihduta -päivää jälleen 6.5. Haastamme ison joukon bloggaajia osallistumaan päivän viettoon joko kirjoittamalla omia ajatuksiaan päivästä ja aiheesta tai julkaisemalla painorauhan julistuksen omassa blogissaan. Sinut on täten haastettu mukaan!

    Haaste ja lisää tietoa löytyy täältä: http://www.syomishairioliitto.fi/salt-hanke/2016/04/26/ala-laihduta-paiva-tulee-ja-sinut-on-haastettu/

    Painorauhaa!
    #älälaihduta

  3. Siis vau miten rohkea teksti, ihan mahtavaa. Mulla on vähän samanlainen tausta, kiusaaminen oli kuitenkin enemmän mustamaalaamista ja selän takana haukkumista. Mulla on aina ollut vihaajia, ihan sama missä olen ja mitä teen niin jotkut tyypit vaan päättää että ne ei aio tykätä musta, mut se ei haittaa. Se että ne jaksaa tuhlata energiaa mun elämän kyttäämiseen antaa mulle vaa lisää boostia kaikkeen mitä teen. Oot huippu!

    • Noin kuuluukin ajatella. Vihaajat vihaa 😉 Voi Kiitos 🙂 <3 Hyvää kevään jatkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta