26-VUOTIAS AU PAIR

Viikon kuluttua alkaa mun au pair vuosi Yhdysvalloissa. Tulen olemaan 12 kuukautta suloisen 1,5 vuotiaan neidin hoitotäti. Tyttö kävelee jo reipasta vauhtia ja perään saa katsoa, mutta epäilemättä meillä tulee olemaan ihania leikkihetkiä, satutuokioita ja kasvun paikkoja yhdessä neiti C:n kanssa.

Olen halunnut lähteä au pairiksi siitä lähtien, kun olin 16-vuotias. Silloin oli koulu kesken ja elin pitkälti koko nuoruuteni parisuhteessa. Olen niin ihmissuhdekeskeinen, ettei mua ois saanut uhraamaan rakkautta oman seikkailun vuoksi mistään hinnasta. Nuorempana olisin halunnut tehdä paljon asioita, mutta uskallus puuttui. Vuodet on tuoneet rohkeutta ja huomaan, että jokainen uusi elämänkokemus antaa lisää intoa mennä eteenpäin. Elämä on seikkailu, josta pitää nauttia. Au pair vuosi ulkomailla kuullostaa juuri nyt hyvältä breikiltä. Samalla voi pohtia tulevaisuuden suunnitelmia ja haistella perhe-elämää, miltä se oikeastaan tuntuu.

Moni mun ikäinen (26) on jo itse äiti, mutta mun tie on vienyt eri suuntaan. En ole siitä moksiskaan, tää on ollut ihan hyvä polku. Vauvakuumeet tulee ja menee aina parisuhteiden mukana. Rakkauden kokeminen saa biologisen kellon tikittämään ja sinkkuvuodet taas laittaa miettimään, että haluanko mä edes lapsia. Parisuhde ja perheen perustaminen on jonkin suuremman käsissä, en kanna siitä huolta. Tulee jos on tullakseen.

Lapsia pitäisi kasvattaa rakkaudella

Viime vuosina mua on alkanut kiinnostaa enemmän kasvatus, ja ennenkaikkea sen vaikutus aikuisuuteen. Lapsesta on otettava vastuu. Sellainen aito rakkaus ja välittäminen pientä ihmistä kohtaan on koko homman ydin. Luottamus täytyy rakentaa ja lasta täytyy kunnioittaa. Täytyy olla rajoja, joista pidetään kiinni. Ei saa olla liian lepsu, muttei myöskään liian tiukka, tai ylisuojeleva. Uskon, että rakkaus on hyvä resepti lasten kasvatukseen. Toki yksikään au pair ei voi päättää kuinka hoitolasta kasvatetaan, mutta ehkä nämä ajatukset ovat enemmän yleispäteviä juttuja kaikille, jotka toimivat lasten kanssa.

 Viimeinen mahdollisuus lähteä au pairiksi

Olen 26-vuotias ja nyt alkaa olla viimeinen mahdollisuus lähteä au pairiksi. Tähän kulttuurivaihtoon on lähdettävä ennen 27 vuoden rajapyykkiä, koska sen jälkeen au pair viisumia ei enää myönnetä Yhdysvaltoihin. Eli nyt, tai ei koskaan.

Olen aikeissa ottaa kaiken irti tästä vuodesta, eikä se todellakaan tarkoita alkoholin huuruisia krapula-aamuja kuoleman jano suussa. Se tarkoittaa varhaisia ylösnousuja, ulkoilua, pohdiskelua, kirjoittamista, tutkimusmatkailua Losissa ja lasten kasvatuksen oppimista ja ihmettelyä.

-M

Tänään jäljellä 19 päivää

#californiasky #sun #sunset #greatday #oceanview #pacificocean #moments #memories ⭐️

A post shared by Mira Hautajoki (@mirahautajoki) on

#onemoremonth #californiasunset #sunset #siluet #ranchopalosverdes #losangeles #lalife #lifegoals #lifeisgood ❤️

A post shared by Mira Hautajoki (@mirahautajoki) on

Viikot Suomessa vähenee. Tänään jäljellä 19 päivää siihen, että lentokone starttaa Helsinki-Vantaalta kohti Yhdysvaltoja. Pieni stressi yrittää iskeä päälle, kun hoitamattomien asioiden lista kasvaa. Asiat on hoidettava hyvissä ajoin, mielellään seuraavan kahden viikon sisään. Henkisesti olin varautunut yksinkertaiseen ajatukseen, että pakkaan matkalaukut ja muutan kamat varastoon vuodeksi, sitten hyppään lentokoneeseen ja matkaan vuodeksi maailmalle. Todellisuus oli toinen, tässä on pyöritelty jos minkälaista paperia, printattu todistuksia ja myyty tavaraa. 

Muista irtisanoa sähkösopimus ja kotivakuutus. Muista tehdä osoitteenmuutos. Muista soittaa pankkiin ja sopia opintolainan takaisinmaksusta. Selvitä Kelan kanssa opintotuen takaisinmaksusuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Käy viisumihaastattelussa ja huolehdi kaikki tarvittavat paperit mukaan. Laske budjettia. Muista tehdä myynti-ilmoitus ruokapöydästä, ja varaudu siihen, ettei kaikki kalusteet mene kaupaksi. Käy hammaslääkärissä. Muista selvittää vuokratakuun lunastaminen ja tehdä tarvittaessa valtakirja. Pakkaa muuttolaatikot ja mieti valmiiksi mitä pakkaat mukaan. Hae kansainvälistä ajokorttia. Eikä tässä listassa takuulla ollut vielä kaikki.

Ainakin nämä asiat täytyy hoitaa seuraavan parin viikon sisällä. Kauhistelen jo nyt tulevaa muuttoa, loppusiivousta ja lähtöä Helsingin kautta New Yorkiin, ja siitä muutaman päivän viiveellä edelleen Los Angelesiin. Tämä elämänmuutosrumba on ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Ihanaa siksi, että tätähän mä halusin. Kamalaa siksi, että tulevien viikkojen juoksuaikataulu kolmivuorotyön lomassa kauhistuttaa.

Edessä on taas haikeat heipat ystäville ja perheelle. Viimeksi tammikuussa itketti ihan tosissaan, kun tiesi että meidän tiivis ystävyys ottaa etäisyyttä Even ja Jonnan kanssa. Onneksi on What`s app ja läppä voi lentää edelleen, vaikka fyysisesti ollaan kohta kaikki eri mantereilla.

Ei auta itku markkinoilla. Kalenteri hyötykäyttöön ja laatimaan seuraavan parin viikon aikataulua. Ystäville ja perheelle sanotaan hetkeksi heippa, mutta silti rakkaimmat säilyy puhelimen päässä. Meillä on ehkä konkreettisesti kymmenentuhatta kilometriä välissä, mutta se ei tarkoita, etteikö oltais läheisiä ystävien kanssa. Pakko myöntää, että olenhan mä pienestä stressistä huolimatta tosi innoissani tästä mahdollisuudesta ja niistä ihanista ihmisistä, jotka Californiassa odottaa. <3

Tulen kirjoittamaan teille myöhemmin vielä matkani tarkoituksesta, kun viisumi on taskussa ja asiat 100% varmistunut.  🙂

-M

Lue myös

Reissaaminen – Stressiä vai rentoutumista?

Omaisuus myyntiin ja maailmalle mars!