Kenelle sä elät?

Teininä kärsin huonosta itsetunnosta niinkuin varmasti suurin osa sen ikäisenä. Vaikka olenkin aika tempperamenttinen tapaus, olen ollut myös muiden vietävissä. Muiden mielipiteet olivat silloin suuressa roolissa. Pelasin koko nuoruuteni futista. Enkä vaihtaisi päivääkään! Futis on ollut yks mun tärkeimmistä asioista elämässä ja olen saanut paljon ystäviä sitä kautta. Se oli mulle kuitenkin vain harrastus. Lähipiirini ei meinannut hyväksyä sitä. Tuli tunne, että jonain päivänä on pakko pelata huipulla, että olen hyväksytty. Vasta kun loukkaannuin vakavasti tajusin, että en pelannut jalkapalloa itseni takia vaan miellyttääkseni muita. Ehkäpä loukkaantumisellanikin oli tarkoitus.  Jalkapallon lopetettua huomasin olevani yhtä rakastettu kuin ennenkin. Mikään ei muuttunut. Pelko oli vain syntynyt ympäristön painostuksesta.

Luulen, että monella on sama kokemus esimerkiksi opiskelun suhteen. Opiskellaan sitä mitä vanhemmat haluavat, koska haetaan hyväksyntää.

IMG_4758

Juuri ne harrastukset mihin olen lähtenyt omasta halusta ovat tuottaneet eniten mielihyvää. Vasta vanhempana olen tajunnut myös vanhempien inhimillisyyden. Ne oman elämän supersankaritkin voivat joskus olla väärässä. He eivät ole sinä, sun ajatukset ja tunteet. Vain sinä itse voit tuntea tunteesi ja kuunnella sisintäsi.

Koko lapsuusikäni suurin unelma oli tulla laulajaksi. Laulettiin, tehtiin musavideoita ja tanssittiin aina kun saatiin tilaisuus. Vitsi se oli hauskaa! Meillä oli jopa oma bändi alakoulussa. Yhtenä päivänä rakas äitini oli huonolla tuulella ja tokaisi minulle: ”Etkö voi antaa niiden laulaa kenellä on lahjoja siihen”. (Kommentissa oli kyllä perää :DDDD) , mutta se kommentti on jäänyt kummittelemaan. Sen päivän jälkeen en ole halunnut laulaa muuta kuin kotona neljän seinän sisällä.  Monet pienetkin kokemukset, mitä olet kokenut lapsena vaikuttavat elämääsi tänä päivänä.

IMG_4770

Olen jutellut ystävieni kanssa unelmista. Monet sanovat, että heillä on kyllä unelmia, mutta eivät uskalla tarttua niihin. Miksi?  Monesti keskusteluissa toistuu sama kaava.  Vanhempien ja ystävien kommentit lapsuudessa tai nuoruudessa: ”AI SINÄKÖ MUKA? SUSTAKO MUKA OLISI SIIHEN?”. Ajatellaan vielä että: ”Nyt se Pekka putoaa kovaa ja korkealta”

Ei ihmekkään, että moni jättää unelmansa toteuttamatta ja kärsii itsetunto ongelmista. En tiedä yrittävätkö vanhemmat suojella lapsiaan vai mikä ajaa tälläiseen käytökseen, mutta mielestäni tämä aiheuttaa vain pahaa. Moni ajattelee vielä aikuisenakin että: ”Ei musta ole mihinkään”. Eikö vanhempien kuuluisi tukea ja kannustaa? Kasvattaa lapselle terve itsetunto?

Onneksi olemme itse vastuussa omista ajatuksistamme. Omaa ajattelumallia ja suhtautumista voi muuttaa. Voit itse päättää onnistuvansi ja olevasi hyvä. Itsensä psyykkaus voi tuntua alussa tyhmältä ja se vaatii treeniä, mutta se todella toimii! Tärkeää on muistaa, että olet rakastettu olivat valintasi mitkä tahansa. Meidän ei tarvitse olla sitä mitä vanhempamme, ystävämme, sisaruksemme, serkkumme tai vaikka koiramme haluaa.  Se, että uskaltaa kuunnella omaa sydäntään vaatii todellista rohkeutta. Kukaan ei voi tulla sanelemaan, miten juuri sun tulisi elää. Muut eivät päätä mitä olet, sen päätät sinä itse!

IMG_4849

-Eve

Itsevarmuus kaunistaa

”Itsevarma nainen on kaunis”

Lauseesta tulee mieleen heti eräs ystäväni. Kun hän kävelee kadulla sekä miesten, että naisten päät kääntyy. Hän on myös äärimmäisen kaunis, mutta luulen että katseiden syy on jokin muu kuin ulkonäkö. Se jäätävä itsevarmuus!

DSC_8594
Kuva: Nikita Tikka

”Ei se miltä näytät vaan se miten itsesi kannat”

 Siihen meistä jokainen voi vaikuttaa. Ei me olla tultu tänne pyytelemään anteeksi olemassa oloamme. Faktahan on, että kaikkia ei voi miellyttää. Mitä sitten?  Itsevarma nainen tai miksei mieskin hyväksyy omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Liian usein tartumme omiin ”heikkouksiimme” ja unohdamme omat hyvät puolet. Ensi kerralla kun menet peilin eteen, sen sijaan että etsit itsestäsi virheitä, etsi omat parhaat puolesi.

Kaikki miespuoliset ystäväni ovat olleet sitä mieltä, että itsevarmuus tekee naisesta seksikkään. Mielestäni itsevarmuus ei tule ulkoa vaan sisältä. Se, että pidät itseäsi kauniina ei tee sinusta ylimielistä. Usein itsevarma pystyy antamaan enemmän muille ja on onnellisempi.

Jokaiselle tulee joskus heikkoja hetkiä, se on väistämätöntä. Ulkonäköpaineet ovat kovat, varsinkin nykymaailmassa. Kauneutta on niin monenlaista. Toiset tykkäävät tummasta, toiset vaaleasta, joku lihaksikkaasta ja joku muodokkaasta. Miksi vertailisit itseäsi muihin? Se on ajan tuhlausta! Varmasti silläkin henkilöllä ketä ihailet, on ulkonäköpaineita. Aina löytyy joku parempi, laihempi ja kauniimpi. Mitä jos olisitkin vain täydellisen epätäydellinen?

DSC_8586
Kuva: Nikita Tikka

Muutama viikko sitten olin kaverini kanssa baarissa. Yks jätkä pyys mut sen viereen ja katsoi silmät pyöreenä ”Sulla ei oo paljoo meikkiä”.  Mä tiedän, että en ole täydellinen. Kuljen melkein jokapaikassa ilman meikkiä. Olen huomannut, että tunnen itseni itsevarmemmaksi ilman meikkiä. Tunnen olevani minä, peittelemättä mitään. Siinä ehkä syy miksen tee ”meikki ja kauneus” postauksia, koska en tiedä niistä mitään. Lisään kuvia ja videoita nettiin, missä en todellakaan koe olevani parhaimmillani. En pyri täydellisyyteen enää, koska se on loputon suo.  Siksi puhun asenteesta ja sisäisestä kauneudesta, koska ne ovat asioita joihin jokainen voi vaikuttaa ja arvotan niitä myös toisessa ihmisessä.

Itsevarmuus on kaunein asuste mitä voit pukea!

-Eve