Elämä on julmaa

elämä-on-julmaaElämä on julmaa. Se on ikuista ympyrää, syntymän ja kuoleman jatkumoa. Kaikki syntyy, ja jossain vaiheessa kaikki kuolee. Niin tapahtuu ihmiselle, niin tapahtuu kaikelle elolliselle luonnossa. Kaikella on oma aikansa. Ikuista elämää, tai pysyvyyttä ja varmuutta ei ole olemassakaan. Edes vihkisormus nimettömässä ei takaa, että kumppani on vierellä ikuisesti. Kuullostaa todella raadolliselta, mutta se on totuus. Sellainen totuus, minkä hyväksyminen auttaa ymmärtämään enemmän elämässä kohdattavia menetyksiä, eroja ihmissuhteista. Sen hyväksyminen auttaa selviämään elämän kriiseistä. Kaikki narut ei vain ole aina meidän käsissä.

Elämä on alkuja ja loppuja, mikään ei ole ikuista.

Mun elämässä mikään ei oikeesti ole ollut kovin pysyvää. Ainoa pitkäaikaisesti pysyvä asia mun elämässä on ollut toistaiseksi oma perhe, joka on tukenut mua aina. Ystävyyssuhteet ja parisuhteet on alkanut ja loppunut.. Vaikka ystävyyssuhteet harvoin loppuu kokonaan, mutta kai parhaista kavereistakin voi joskus tulla vain kavereita. Olen ehkä muuttanut toiselle paikkakunnalle, ystävän elämässä on alkanut parisuhde, tai jokin muu elämää mullistava muutos, joka on ikäänkuin etäänyttänyt meitä hiukan. Sitten jostain tupsahtaa elämään uusi paras ystävä, jonka kanssa voi olla kuin paita ja peppu. Joskus yhteinen matka on yksi tapaaminen, joskus se on kymmeniä vuosia, tai läpi elämän kestävä tie, mutta silti ei voi ajatella sen olevan ikuista, tai varmaa.elama-on-julmaa

elämäonjulmaa

elämä-on-julmaa

Joskus yhteinen tie on yksi tapaaminen, joskus läpi elämän kestävä polku.

Parisuhteet on myös aina alkaneet ja loppuneet. Ne miehet ovat olleet ikäänkuin vierailemassa mun elämässä. Ensin on ollut voimakas ihastus ja intohimo, sitten tasanne, kipinä on hiipunut ja toinen on poistunut mun elämästä joko omasta tahdosta, tai minun tahdosta. Uskon, että niin on ollut tarkoitus tapahtua. Parisuhteilla on ollut aikansa, ne ovat opettaneet minulle jotakin ja jossain vaiheessa on ollut aika päästää irti. Meidän yhteisen polun oli varmasti tarkoitus olla juuri sen mittainen, tyydyn siihen vastaukseen.

Olen tullut siihen tulokseen, ettei mua enää pelota niin paljon, että joku lähtee mun elämästä. Olen hyväksynyt tämän elämän lain, ettei mikään ole ikuista, vaikka välillä halutaan uskotella niin itsellemme. Elämän kriisit, esimerkiksi ne tuskaiset erot on helpompi hyväksyä, kun ymmärtää ettei narut ole aina omissa käsissä. Ehkä meidän yhteisen tien oli aika loppua. Hyväksyminen ei poista surua, tai tuskaa, mutta siitä saa lohtua ja edes jonkinlaisen vastauksen kysymykseen ”miksi näin piti tapahtua?”. Asioiden ja tapahtumien hyväksyminen on avain parantumiseen. Yksi ajanjakso päättyi ja uusi alkaa. Se on elämää.

Ole kiitollinen joka hetkestä

Koska mikään ei ole varmaa tai ikuista, juuri siksi täytyy olla kiitollinen kaikesta mitä sinulla on juuri nyt. Pitäisi ymmärtää olla kiitollinen vanhemmille, sisaruksille, siitä että on koti ja työpaikka, kumppani, mitä tahansa sinulla onkaan. Joka päivä täytyy muistaa, kuinka ihanaa on, että on toimeentulo, että on ystävä, puoliso.. Että on joku joka välittää.

-M

Kaukokaipuuta ja aurinkorakkautta

 
Follow my blog with Bloglovin
Kahdeksan päivän kuluttua palaan takaisin Suomeen, sinne ex-poikaystävän ja rakkaan kämppikseni Jonnan luo, meidän yhteiseen kotiin. Musta tuntuu, että elämä Californiassa on vain hyvää unta ja kahdeksan päivän kuluttua mä herään taas omasta vuoteesta ja tajuan, että tässä sitä ollaan; arjen rutiinien äärellä jälleen. Tämä ajatus vaatii hiukan sopeutumista, mutta arki alkaa varmasti mukavasti, kunhan pääsen siihen taas kiinni. Salaa kuitenkin toivon, ettei tämä reissu päättyisi ollenkaan. Ehkä mä vain poden ikuista kaukokaipuuta ja aurinkorakkautta. Onneksi Suomessa on kevät aluillaan ja valon määrä lisääntyy kokoajan. 

Pari vuotta sitten ihailin ystävääni, joka on kierrellyt maailmaa jo paljon, lähtenyt aikoinaan Austariaan menolipun ja matkalaukun kanssa ja elänyt sittemmin hyvin kirjavaa elämää. Se avoimuus ja kasvu, mitä tälle ihmiselle oli tapahtunut reissun aikana, oli mielestäni huikea. Toivoisin itsekin saavani mahdollisimman paljon kokemusta elämästä ja koen, ettei ne tutut ympyrät anna aina niin laajaa katsantaa, kuin toivoisin saavani. Matkustelu on avartanut maailmaa sen oman pienen arkisen ympyrän ulkopuolelle. 

Samalla tavalla kuin edellä mainitsemani mies, kehotti minua lähtemään matkalle, minä kehotan nyt teitä rakkaat lukijat. Jos sydämessä on kaikokaipuuta, mikset antaisi sille siipiä? Aina on tekosyitä, kuinka on töitä, lapset, mitä ikinä.. Ymmärrän kyllä, ettei lapsiperheen isä, tai äiti voi lähteä kolmen kuukauden seikkailulle noin vain.. Yrittäjän on vaikea järjestää vapaata, mutta entä viikon tai kahden matka jonnekin? Entä viikonloppulomat eurooppaan? Tee jotain, mutta älä hautaa unelmiasi. 

Kirjoitin jo aikaisemmin, kuinka koin olleeni Suomessa stressaantunut. Meistä jokainen tarvitsee myös lomaa ja lepoa, jotta jaksaa arjessa. Pieni breikki tekee hyvää jokaiselle säännöllisin väliajoin. Matkailu on enemmän, kuin hyvä keino rentoutua, ellei ole sitä tyyppiä, että stressaa itse reissamisesta. Kannattaa sitä ainakin kokeilla!

Viime kesänä reissattiin euroopassa useampaan otteeseen Jonnan kanssa ja Pariisissa oltiinkin sit koko kimppakämpän voimin. Se oli nastaa, mutta ne viikon pikku lomat on aina niin nopeasti ohi. Siinä tulee helposti lomastressi, jos ahnehtii liikaa nähtävää ja koettavaa yhteen viikkoon. Se lomastressi vie kaiken ilon ja rentoutumisen mukanaan.  Joskus pitää ottaa viikon rantaloma paikkaan, jossa tarkoitus on yksinomaan rentoutua. Loman perimmäinen tarkoitus ois heittää aivot narikkaan ja relaa! Täällä olen nauttinut olostani enemmän, ehkä juuri siksi, että olen saanut maistaa enemmän kulttuuria ja amerikkalaista arkea. Ei ole ollut kiire kiertää ja nähdä paikkoja. Ei mitään lomastressiä!

Nyt on aika nauttia viimeisestä viikosta täällä, shoppailla viimeiset ostokset ja palata sitten takaisin Suomeen arkirutiinien ääreen. Rentouttavat ja antoisat kolme kuukautta on takanapäin. Tämä ei takuulla ole viimeinen matkani Californiaan. Uusia unelmia pitää elätellä kokoajan ja sitä kaukokaipuuta ja aurinkorakkautta täytyy ruokkia, joten seuraavaa reissua suunnittelemaan mars!

Koska minulla on kiitollisuushaaste meneillään, julkaisen päivän kiitollisuuden aiheen myös täällä blogissa.

Tänään olen kiitollinen siitä, että olen saanut tutustua elämäni aikana inspiroiviin ihmisiin, joilla on ollut suuri vaikutus mun elämään.

Kiitos. 

-M