Fitness pettymyksiä – NFE 2016

 

Vuoden 2016 Nordic Fitness Expo tuli ja meni. Täytyy sanoa, että huh mitä bikini bodyja ja veistoksellisia miesvartaloita. Olin ihan täpinöissäni mun omassa kisakatsomossa, joka koostui aikalailla tietokoneen ja puhelimen ruudusta, aina kun pieni vapaa hetki koitti asettua ruudun ääreen. Mun vatsassa oli varmasti enemmän perhosia tänä vuonna, kuin vuosi sitten kisabikinit päällä.

NFE, Bikini fitness -160cm. Kuva: Body-lehti, kuvagalleria.
NFE, Bikini fitness -160cm. Kuva: Body-lehti, kuvagalleria.

Moni ennakkosuosikki taisi tänä vuonna jäädä finaalin ulkopuolelle. Uusia yllättäjiä nousi palkintosijoille ja on tosi upeeta nähdä kuinka laji kehittyy. Meillä alkaa olla enemmän hyviä kilpailijoita, joilla on lahjakkuutta lajiin ja samalla uskon Suomen potentiaalin nousevan myös kansainvälisesti.

Samalla moni kilpailija varmasti pettyi omaan sijoitukseen. On ehkä tsempattu ja kannustettu menestymiseen, odotettu palkintosijaa ja sitten kun sitä ei tulekaan. Eihän se ole maailman loppu, eikä fitness saisi koskaan olla kaikki kaikessa. Ehkä pienet vastoinkäymiset auttaa näkemään enemmän omia kehitysalueita, ehkä niiden on tarkoitus tuoda uusia tuulia elämään?

nfe2016-4799
NFE, Bikini fitness -163cm. Kuva: Body-lehti, kuvagalleria.

Ensikertalaisille tämä kaikki oli varmasti uutta ja jännittävää, eikä ensimmäisistä kisoista pidä välttämättä odottaa varsinaista tuhkimotarinaa. Tämän lajin kanssa kasvetaan vuosi vuodelta, eikä sijoutuksen jääminen finaalin ulkopuolelle ole ajanhukkaa, olet yhden kokemuksen nyt viisaampi. Ensi kerralla pystyt tuomaan paremman kokonaisuuden itsestäsi lavalle. Virheet ja epäonnistumiset auttaa kehittymään, tiedostamaan omat heikkoudet, joiden vahvistamiseen voit keskittyä seuraavalla kaudella.

On todella tervettä hakea välillä näkökulmaa pienistä pettymyksistä, vaikka se takuulla pahalta tuntuukin. Omaa suoritusta on kasvattavaa pohtia yhdessä valmentajan kanssa. Missä mentiin pieleen, mitä voidaan parantaa ja mitkä lähtökohdat kilpailijalla realistisesti on kyseiseen lajiin, esimerkiksi fysiikan suhteen? Jälkipuinti on ehdottomasti hyvä idea, vaikka kisojen jälkeen koko ajatus saattaa turhauttaa.

nfe2016-4809
NFE, Bikini fitness -168cm. Kuva: Body-lehti, kuvagalleria.

 

Valmennuksella on usein tapana tsempata kilpailijaa myös henkisesti. Usein lähdetään tavoittelemaan kultaa, tai ainaki finaalipaikkaa. Henkilökohtaisesti mä en yltänyt koskaan edes kuuden parhaan joukkoon. Miltäkö musta silloin tuntui? Mä en voinut olla pettynyt omaan sijoitukseen, koska faktahan se oli ettei mun kunto, tai kokonaisuus ollut riittävä kuuden kärkeen. En syytä valmennusta viime vuoden sijoituksesta (SM 13), koska asiat tehtiin yhteisymmärryksessä. Puhuttiin siitä, mihin kuntoon tähdätään, eikä meidän ajatus ollut ”mitä kireempi, sen parempi”. Jälkeenpäin olen kriittisesti myös arvioinut kehon tasapainoa, ryhtiä ja stailausta, sekä huomannut kehitettävää myös niissä asioissa. Mä opin mitä pitäisi tehdä toisin, mutta on eri asia haluanko enää ryhtyä siihen urakkaan, koska tiedän kuinka dietti kuluttaa mun henkisiä ja fyysisiä voimavaroja.

Tiedän myös valmentajia, jotka puhuvat kilpailijoille rehellisesti ja huomioivat kilpailijan potentiaalin, joskus tavoite voi olla SM kilpailuun mukaan pääsy. Itseasiassa se voi olla jollekulle voitto, omien rajojen ylitys. Yhä enemmän bikini fitnessissä pelataan lahjakkuudella, sillä fysiikalla, jonka jokainen on saanut synnyinlahjana. Niinkin yksinkertainen juttu, kuin raajojen ja selän mittasuhteet voivat murskata sun unelman bikini fitness mestaruudesta. Tämä laji on pinnallisen raadollinen ja vaatii sen vuoksi ihmiseltä myös henkistä vahvuutta käsitellä ja hyväksyä näitä tosiasioita.

nfe2016-4834
NFE, Bikini fitness +168cm. Kuva: Body-lehti, kuvagalleria.

Kilpailijat on tehnyt tuhottoman määrän duunia päästäkseen lavalle. Jokainen heistä on miettinyt ruokailun toteuttamista, skipannut ylimääräiset herkut. Jokainen on sitoutunut takuulla omiin treeneihin ja tehnyt lukuisan määrän harjoitustunteja päästäkseen siihen kuntoon, missä heidät nähtiin viikonloppuna. Mielestäni jokaisen pitäisi olla ylpeä siitä, että on pystynyt siihen. Mun kohdalla fitness ei ollut mikään ruusuinen tie ja arvostan takuulla jokaista, joka vie polkunsa loppuun ja pääsee lavalle. Fitnesskilpailijan arki ole välttämättä helppoa.

-M

Vieläkö bikini fitness kilpaileminen kiinnostaa?

On kulunut vajaa vuosi edellisen dietin päättymisestä. Tälle vuodelle en lunastanut kisalisenssiä, koska oli selvää etten tule kisaamaan vuonna 2016 Ifbb:n bikini fitness -sarjassa. Keho ja mieli suorastaan vaati aikaa palautua syksyn dietistä. Osa teistä tietääkin kuinka raskaasti otin dietin ja sen jälkeisen ajan. Näistä fiiliksistä voit lukea aikaisemmista postauksista Puoli vuotta fitness dietin jälkeen ja Diagnoosi fitnesshäiriö. Missään vaiheessa en ole sanonut jyrkkää ”ei koskaan” kommenttia tulevaisuuden kisakuvioita ajatellen. Koen että palautuminen on sujunut hyvin ja nyt olen taas voimissani. Miltä tulevaisuuden kisasuunnitelmat tuntuu nyt? hietsu_beach

Palautuminen on vaatinut aikaa, mutta vihdoin koen että voin hyvin niin henkisesti kuin fyysisesti. 

On tosi upeeta kun ajatus luistaa ja elämä tuntuu kivalta suurimman osan ajasta. Tietenkin arki tuo erilaisia haasteita ja vastoinkäymisiä eteen, mutta se nyt on normaalia. Ilot ja surut kuuluu elämään, eikä kenenkään elämä oikeasti ole onnistumisesta toiseen hyppäämistä jokaisen asian kohdalla. Nyt on perus hyvä olotila, energinen ja aikaansaava fiilis, silloin myös ne elämän haasteet on helpompi kohdata.

Tämän kesän aikana mun on tehnyt mieli hoitaa asioita oikein urakalla kuntoon. Olen löytänyt energiaa aloittaa uusia juttuja ja halunnut jopa siivota kotona enemmän kuin pitkään aikaan. Tätä energiaa ja hyvää oloa on riittänyt enemmän myös muille ihmisille, olen ollut innokkaampi tutustumaan uusiin tyyppeihin. Tuntuu että olen taas omaitseni ja ehkä jopa parempi versio itsestäni kuin koskaan aikaisemmin. Olen tyytyväinen, sekä todella kiitollinen tästä hyvinvoinnista ja tasapainosta, joka tuntuu nyt olevan läsnä mun elämässä. Ajattelen että mun on helppo olla hyvä muille, jos voi itse hyvin.mira_hautajoki_fit_lammin

Olenko mä valmis uuteen diettiin?

Huomaan että voimaantuessani alan kaivata enemmän myös kilpailemista ja herättelen ajatuksia omassa mielessä ”ehkä mä oisin jo valmis uuteen koitokseen”, mutta olenko mä? Sen tiedän, etten ole valmis maksamaan enää kertaakaan kilpailemisesta sitä hintaa, että kärsin muistiongelmista, keskittymiskyvyn puutteesta ja aloitekyvyttömyydestä seuraavan vuoden. Ellei pää pelaa, muuttuu arki omanlaiseksi selviytymiskamppailuksi. Kropan reagoiminen diettiin on yksilöllistä ja tapauskohtaista, kokeilemallahan se vain selviää. Toisaalta en koe olevani todellakaan valmis vetämään 10 kg elopainostani pois juuri nyt. Tulevaisuuden kisasuunnitelmia täytyy fiilistellä ajan kanssa.

Hyvä olo on mulle aina tärkeämpää kuin kilpaileminen

Multa löytyy halu kilpailla lajin parissa edelleen, mutta toistaiseksi en ole valmis lyömään lukkoon yhtäkään kisapäivää. Diettiä voin ja todennäköisesti tulen vielä joskus yrittämään, mutta niillä ehdoilla että peli jätetään kesken, jos samat ongelmat ilmaantuu taas yhtä haasteellisina. Fiiliksellä mennään ja tunnustellaan omaa olotilaa. Terveys ja hyvinvointi on aina tärkeämpi asia, kuin kilpaileminen tai kisoissa menestyminen. Hampaan koloon on kuitenkin jäänyt vielä jotain, koska ajattelen että en ole nähnyt kertaakaan oman fysiikan täyttä potentiaalia lajin parissa. Kertaakaan kireys ei ole ollut riittävä tasoon nähden.rannalla_mira_hautajoki_lammin

Eniten pelkään dietillä sitä henkistä pahaa oloa, ajattelukyvyn puutetta ja muistin heikentymistä, koska se vaikuttaa mun arkeen ja elämään niin kokonaisvaltaisesti työssä, vapaa-ajalla ja kotona. Ellei mieli ole edes jossain määrin mukana, ei treeneistä osaa enää nauttia ja silloin koko hommasta katoaa into. En mä pelkää sitä dietillä olevaa nälkää, en edes treeni määriä. Treenit on aina olleet mulle kiva juttu, asia mitä teen mielellään. Ruoka on ollut siedettävä asia kisadietillä, mutta en mä siitä rajoittuneesta ruokailun toteuttamisesta varsinaisesti ole koskaan nauttinut.

Tulevaisuuden kisakuviot on siis edelleen täysin auki. Aika näyttää mitä tapahtuu, eihän minulla ole tällä hetkellä edes valmennusta. Olen edelleen niissä mietteissä, että ehkä kisaan ensi vuonna, parin vuoden kuluttua tai ehkä en enää koskaan. Katsotaan minne elämän virta kuljettaa.

-M