Kimppakämpässä kaksi naista ja mies


Pitkän aikaa mä sanoin, että musta ei ois enää kimppakämppään. Olin päättänyt, että se on yhteinen koti tulevaisuuden poikaystävän kanssa, tai oma asunto, jossa asun vain minä itse. Ensimmäinen kimppakämppä kokemus oli jättänyt arpensa, silloin 16-vuotiaana se ei onnistunut. Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin meidän kodissa asuu kuitenkin kaksi naista ja mies. Eikä se mies ole edes mun nykyinen poikaystävä, se on entinen. Kuullostaa aika dramaattiselta *naurua*.

16 -vuotiaana opiskelijana olin muuttanut pois kotoa. Oltiin vuokrattu parhaan ystävän kanssa yhteinen asunto, jossa molemmilla oli omat makuuhuoneet. Asuminen oli ihan ok, mutta jossain vaiheessa tuli riitaa roskien viennistä ja kaikesta mitättömän pienestä asiasta, tiskaamisesta ja siivoamisesta. Toki meillä oli paljon myös hyviä hetkiä ja runsaasti yhteistä aikaa. Yhdessä asuminen ystävän kanssa oli opettava kokemus, mutta oltiin vielä kovin nuoria, se ei toiminut silloin pitkällä tähtäimellä. Kimppa-asumista kesti vajaa vuosi ja totesin, että ei enää ikinä. Pienet kodin askareet ja niistä riitely ärsytti. Pohdin, että on helpompaa asua yksin.

Never say never..

Mistä itseni löysinkään puolitoista vuotta sitten, muuttaessa Even ja silloin vielä tuntemattoman, Jonnan kanssa yhteiseen kolmioon keskelle Helsinkiä. Olin syönyt jälleen kerran sanani. Olen lakannut jo käyttämästä tuota ”ei enää ikinä” fraasia, koska elämä saattaa heittää kuperkeikkaa monta kertaa, siinä vauhdissa mielipiteet ja asenteet muuttuu, niin myös elämäntilanteet. Never say never!

Meidän kodin kaksi naista ja mies -järjestely on tällä hetkellä väliaikainen. Ex-poikaystäväni vuosien takaa on nyt meidän alivuokralainen. Kirjoitin jo aikaisemmin, kuinka tähän järjestelyyn päädyttiin. 

Miten tämä asumisjärjestely on sujunut, näin niinku omasta mielestä?

Paremmin, kuin osasin koskaan odottaa. Voisin vakavasti harkita sitä, että meillä ois isompi koti ja Ville ois yksi meidän vakionaamoista kotona. Kaikkien tyttö- ja poikaystävät on tervetulleita meille ja ollaan oltu hyvässä hengessä kotona. Erimielisyyksiltä ollaan vältytty. Asioista keskustellaan ja yhteiset asiat hoidetaan aikuismaisesti.

Miehen kanssa asuminen kimppakämppä ratkaisussa on ollut positiivinen yllätys. Ei draamaa. Kaikilla on hyvä olla ja toisinaan on kiva tehdä yhdessä jotain, lähtee kävelylle, kauppaan, juhlimaan, mitä tahansa. Silti kaikki kunnioittaa myös omaa rauhaa ja aikaa. Olen tosi iloinen, että meidän kotona on kaksi hyväksyvää, auttavaa ja ymmärtävää ihmistä. On tosi tärkeetä, että henkilökemiat pelaa ja kotona voi olla aito omaitsensä, pelleillä, heittää vitsiä, mutta vakavoitua keskustelemaan myös vaikeista asioista hyväksyvässä ilmapiirissä. Nämä kaksi täällä kotona ei ole vain kämppiksiä, nää on mun parhaita ystäviä kaiken yhdessä koetun jälkeen. 

Ois hauskaa kuulla, minkälaisia kokemuksia teillä on kimppa-asumisesta. 🙂
-M

Paita: Zara

Lue myös:

Suomessa odottaa koti, kämppis ja ex-poikaystävä

Kolmen muijan kimppa

Tältä tuntuu palata Suomeen

Suomessa odottaa koti, kämppis ja ex-poikaystävä

Kohta se koittaa, nimittäin paluu takaisin Suomeen. Juuri kun olin päässyt kiinni uuteen arkeen, oppinut hahmottamaan kaupunkia. Olen todella ehtinyt pohtia tulevaisuuden mahdollisuudet jo moneen kertaan, onko mun todella pakko lähteä kotiin maaliskuussa, mutta kyllä, takaisin on lähdettävä, vaikka Kalifornian aurinko kuinka kutsuis jäämään. Suomessa mua odottaa mielenkiintoinen asumisjärjestely, johon kuuluu mun kämppis ja ex-poikaystävä.

Helsingin kodin huoneeni on ollut tilapäisesti ex-poikaystäväni vuokraama. Hän jää meille vielä asumaan siksi aikaa, kunnes Eve palaa takaisin Suomeen. Otan taas oman huoneen haltuun ja hän muuttaa Even huoneeseen, siksi aikaa kun E on Australiassa. Huhtikuusta eteenpäin meidän kotona asuu siis kaksi naista ja yksi mies. Mä uskon että asumisjärjestely on toimiva ja suhtaudun aika avoimin mielin tähän ratkaisuun.

Ollaan oltu erossa jo useampi vuosi V:n kanssa. On kuitenkin ihanaa että hän on edelleen mun ystävä, jonka kanssa on helppo puhua ihmissuhteista, elämästä, mistä tahansa. Kannustetaan toinen toisiamme kaikilla elämän osa-alueilla (niin myös uusissa ihmissuhteissa). Pohtiessani tilannetta jonkun toisen kohdalle, saattaisin toki ajatella että ratkaisu kuullostaa oudolta *naurua*. Okei, myönnän.. mun tilanne kuullostaa tosi hämärältä, vaikka totuus onkin täysin viaton ja ratkaisu tilapäinen. Me tarvittiin luotettava alivuokralainen ja hän tarvitsi kodin. Katsotaan sitten kun E tulee kotiin (jos tulee joskus kotiin), että mikä meidän asumisjärjestely tulevaisuudessa on.

Tiedän ettei kaikki ihmiset ymmärrä tällaista järjestelyä ja jollekin toiselle voi olla todella vaikeeta edes käsittää kuinka tällaiseen ryhdytään ja mitä siitäkin sitten tulee.. Mä olen ihmisenä todella anteeksi antava, avoin ja suvaitsevainen. Me ihmiset suhtaudutaan niin eri tavoin ihmissuhteisiin ja käsitellään menneitä kokemuksia eri tavoin, siksi toisella saattaa olla vahvojakin vastalauseita asiaan, joka on minulle täysin okei. Mikäli kokisin menneen suhteen osalta kaunaa, vihaa, menneisyyden kaipuuta, en tietenkään asettaisi itseäni sotatantereelle vapaaehtoisesti.

Se on tärkeintä, että tiedän itse kuka olen, mitä haluan ja tiedän olevani rehellinen itselleni. Haluan kokea olevani vapaa ja itsenäinen. On tärkeetä tehdä päätöksiä, jotka ovat minulle itselleni okei, asioita jotka ovat minulle parhaita vaihtoehtoja vallisevalla hetkellä. Kyse ei ole itsekeskeisyydestä, vaan siitä ettei anna ympäristön ja yleisten mielipiteiden piirtää turhia rajoja ja esteitä oman elämän polulle.

Vuosi vuodelta ymmärrän enemmän elämän olevan rajaton. Säännöt ja rajoitukset meidän mielessä sanelevat mikä on meidän mielestä sopivaa ja mikä ei. Ne ovat vain käytännössä sukupolvien vanhanaikaisia kiertopalkintoja, jotka opitaan lapsena omilta vanhemmila, jotka ovat taas oppineet asioita omilta vanhemmiltaan. Ne ovat vain mielen luomaa harhaa ja pelkoa siitä mitä joku toinen ajattelee minusta jos teen näin, tai näin. Täällä täytyy tehdä ratkaisuja, jotka ovat minulle okei, ratkaisuja jotka minä hyväksyn ja teen ne sopusoinnussa itseni kanssa. Itsensä kehittäminen ja kasvu on asioiden kyseenalaistamista ja itsensä kuuntelemista. 

 

-M