Kaukokaipuuta ja aurinkorakkautta

 
Follow my blog with Bloglovin
Kahdeksan päivän kuluttua palaan takaisin Suomeen, sinne ex-poikaystävän ja rakkaan kämppikseni Jonnan luo, meidän yhteiseen kotiin. Musta tuntuu, että elämä Californiassa on vain hyvää unta ja kahdeksan päivän kuluttua mä herään taas omasta vuoteesta ja tajuan, että tässä sitä ollaan; arjen rutiinien äärellä jälleen. Tämä ajatus vaatii hiukan sopeutumista, mutta arki alkaa varmasti mukavasti, kunhan pääsen siihen taas kiinni. Salaa kuitenkin toivon, ettei tämä reissu päättyisi ollenkaan. Ehkä mä vain poden ikuista kaukokaipuuta ja aurinkorakkautta. Onneksi Suomessa on kevät aluillaan ja valon määrä lisääntyy kokoajan. 

Pari vuotta sitten ihailin ystävääni, joka on kierrellyt maailmaa jo paljon, lähtenyt aikoinaan Austariaan menolipun ja matkalaukun kanssa ja elänyt sittemmin hyvin kirjavaa elämää. Se avoimuus ja kasvu, mitä tälle ihmiselle oli tapahtunut reissun aikana, oli mielestäni huikea. Toivoisin itsekin saavani mahdollisimman paljon kokemusta elämästä ja koen, ettei ne tutut ympyrät anna aina niin laajaa katsantaa, kuin toivoisin saavani. Matkustelu on avartanut maailmaa sen oman pienen arkisen ympyrän ulkopuolelle. 

Samalla tavalla kuin edellä mainitsemani mies, kehotti minua lähtemään matkalle, minä kehotan nyt teitä rakkaat lukijat. Jos sydämessä on kaikokaipuuta, mikset antaisi sille siipiä? Aina on tekosyitä, kuinka on töitä, lapset, mitä ikinä.. Ymmärrän kyllä, ettei lapsiperheen isä, tai äiti voi lähteä kolmen kuukauden seikkailulle noin vain.. Yrittäjän on vaikea järjestää vapaata, mutta entä viikon tai kahden matka jonnekin? Entä viikonloppulomat eurooppaan? Tee jotain, mutta älä hautaa unelmiasi. 

Kirjoitin jo aikaisemmin, kuinka koin olleeni Suomessa stressaantunut. Meistä jokainen tarvitsee myös lomaa ja lepoa, jotta jaksaa arjessa. Pieni breikki tekee hyvää jokaiselle säännöllisin väliajoin. Matkailu on enemmän, kuin hyvä keino rentoutua, ellei ole sitä tyyppiä, että stressaa itse reissamisesta. Kannattaa sitä ainakin kokeilla!

Viime kesänä reissattiin euroopassa useampaan otteeseen Jonnan kanssa ja Pariisissa oltiinkin sit koko kimppakämpän voimin. Se oli nastaa, mutta ne viikon pikku lomat on aina niin nopeasti ohi. Siinä tulee helposti lomastressi, jos ahnehtii liikaa nähtävää ja koettavaa yhteen viikkoon. Se lomastressi vie kaiken ilon ja rentoutumisen mukanaan.  Joskus pitää ottaa viikon rantaloma paikkaan, jossa tarkoitus on yksinomaan rentoutua. Loman perimmäinen tarkoitus ois heittää aivot narikkaan ja relaa! Täällä olen nauttinut olostani enemmän, ehkä juuri siksi, että olen saanut maistaa enemmän kulttuuria ja amerikkalaista arkea. Ei ole ollut kiire kiertää ja nähdä paikkoja. Ei mitään lomastressiä!

Nyt on aika nauttia viimeisestä viikosta täällä, shoppailla viimeiset ostokset ja palata sitten takaisin Suomeen arkirutiinien ääreen. Rentouttavat ja antoisat kolme kuukautta on takanapäin. Tämä ei takuulla ole viimeinen matkani Californiaan. Uusia unelmia pitää elätellä kokoajan ja sitä kaukokaipuuta ja aurinkorakkautta täytyy ruokkia, joten seuraavaa reissua suunnittelemaan mars!

Koska minulla on kiitollisuushaaste meneillään, julkaisen päivän kiitollisuuden aiheen myös täällä blogissa.

Tänään olen kiitollinen siitä, että olen saanut tutustua elämäni aikana inspiroiviin ihmisiin, joilla on ollut suuri vaikutus mun elämään.

Kiitos. 

-M

 

 

Irti stressistä ja fitnessistä

Californiassa alkoi vihdoin paistaa aurinko ja lämpöä on riittänyt kahden viikon ajan. Vihdoin mulla on jonkinlaiset rusketusraidat, ihan mahtavaa! On helpottavaa ajatella, että suurin huolenaiheeni tällä hetkellä on ajatus siitä, poltanko itseni auringossa. Nämä päivät täällä ovat olleet lempeitä, vaikka arkeen kuuluukin askareita ja kotitöitä. Täällä olen päässyt irti ikuisesta kiireen tunteesta ja stressistä. Suomessa oli ainainen kiire jonnekin, paineet hoidettavista tehtävistä ja kasaantuvat asiat. Hyvin renoutuneena ja levänneenä arjessakin jaksaa huomattavasti paremmin. 

Kaikki stressi on kadonnut ja vasta nyt kaksi kuukautta ”levänneenä” ymmärrän, kuinka kiirettä koko mun arki oli Helsingissä. Heti valmistumisen jälkeen kolmivuorotyöhön sairaanhoitajaksi päivystysosastolle, siihen samaan syssyyn kaksi vuotta kestävät fitness kisaamiset ja mun mieli, joka on lapsesta asti opetettu, että töitä pitää tehdä ja on kyettävä elättämään itsensä. Se oli raskas yhtälö näin jälkeenpäin ajateltuna, vaikka ihminen ei usein ymmärrä tilanteen vakavuutta eläessään sitä hetkeä. Vuorokausirytmit vaihtelivat alituiseen, välillä valvottiin yöt ja välillä päivät, ei mitään selkeää kuviota. Vajaat 40 tuntia töitä viikossa + viidet kuntosalitreenit ja parhaimmillaan neljät aamulenkit, rajoitettu ruokavalio. Silloin olin ihan sujut arjen kanssa, mutta nyt kun olen nähnyt eron levänneen ja stressaantuneen mielen välillä, huomaan etten ole valmis palaamaan sellaiseen pyöritykseen.

Lepoa olisi pitäyt ottaa useammin noin hektiseen arkeen. Painoin kovaa arjessa ja kiirehdin joka paikkaan. En ollut valmis vähentämään työaikaani, joka vaikuttaisi tulotasoon. En myöskään ollut valmis uhraamaan aikaa harrastuksesta, joka oli minulle todella tärkeä. Nyt olen ymmärtänyt, etten vain voi panostaa kaikkeen 100% yhtä aikaa, jossain vaiheessa loppuu voimavarat. Jostain syystä koin, ettei koskaan ollut muka aikaa, rahaa tai mahdollisuuksia ottaa kunnon lomaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun jotain oikein kovasti haluaa, ihminen löytää keinot toteuttaa toiveensa huolimatta taloudellisesta tilanteesta tai ajan puutteesta. Ei ole esteitä, on vain ongelmia, joihin täytyy löytää ratkaisu.

Nyt olen luopunut koko ajatuksesta, että kilpailisin vielä bikini fitnessissä. Uusi päämäärä on ehkä enemmän minua itseäni, se on yksinkertaisesti tavoite nauttia enemmän elämästä, hankkia runsaasti elämänkokemusta, nähdä maailmaa, ehkä rakastua ja perustaa perhe, mutta selkään ei ole välttämätöntä. Se arki on sallivampi, anteeksiantavampi ja vapaampi minulle itselleni. Viihdyn edelleen kuntosalilla, mutta en olisi valmis enää fitnesskilpailijan suunnitelmalliseen ruokavalioon ja treeniohjelmaan. On eri asia toteuttaa fitness elämäntapaa, kuin kilpailla lajin parissa.

-M