26-VUOTIAS AU PAIR

Viikon kuluttua alkaa mun au pair vuosi Yhdysvalloissa. Tulen olemaan 12 kuukautta suloisen 1,5 vuotiaan neidin hoitotäti. Tyttö kävelee jo reipasta vauhtia ja perään saa katsoa, mutta epäilemättä meillä tulee olemaan ihania leikkihetkiä, satutuokioita ja kasvun paikkoja yhdessä neiti C:n kanssa.

Olen halunnut lähteä au pairiksi siitä lähtien, kun olin 16-vuotias. Silloin oli koulu kesken ja elin pitkälti koko nuoruuteni parisuhteessa. Olen niin ihmissuhdekeskeinen, ettei mua ois saanut uhraamaan rakkautta oman seikkailun vuoksi mistään hinnasta. Nuorempana olisin halunnut tehdä paljon asioita, mutta uskallus puuttui. Vuodet on tuoneet rohkeutta ja huomaan, että jokainen uusi elämänkokemus antaa lisää intoa mennä eteenpäin. Elämä on seikkailu, josta pitää nauttia. Au pair vuosi ulkomailla kuullostaa juuri nyt hyvältä breikiltä. Samalla voi pohtia tulevaisuuden suunnitelmia ja haistella perhe-elämää, miltä se oikeastaan tuntuu.

Moni mun ikäinen (26) on jo itse äiti, mutta mun tie on vienyt eri suuntaan. En ole siitä moksiskaan, tää on ollut ihan hyvä polku. Vauvakuumeet tulee ja menee aina parisuhteiden mukana. Rakkauden kokeminen saa biologisen kellon tikittämään ja sinkkuvuodet taas laittaa miettimään, että haluanko mä edes lapsia. Parisuhde ja perheen perustaminen on jonkin suuremman käsissä, en kanna siitä huolta. Tulee jos on tullakseen.

Lapsia pitäisi kasvattaa rakkaudella

Viime vuosina mua on alkanut kiinnostaa enemmän kasvatus, ja ennenkaikkea sen vaikutus aikuisuuteen. Lapsesta on otettava vastuu. Sellainen aito rakkaus ja välittäminen pientä ihmistä kohtaan on koko homman ydin. Luottamus täytyy rakentaa ja lasta täytyy kunnioittaa. Täytyy olla rajoja, joista pidetään kiinni. Ei saa olla liian lepsu, muttei myöskään liian tiukka, tai ylisuojeleva. Uskon, että rakkaus on hyvä resepti lasten kasvatukseen. Toki yksikään au pair ei voi päättää kuinka hoitolasta kasvatetaan, mutta ehkä nämä ajatukset ovat enemmän yleispäteviä juttuja kaikille, jotka toimivat lasten kanssa.

 Viimeinen mahdollisuus lähteä au pairiksi

Olen 26-vuotias ja nyt alkaa olla viimeinen mahdollisuus lähteä au pairiksi. Tähän kulttuurivaihtoon on lähdettävä ennen 27 vuoden rajapyykkiä, koska sen jälkeen au pair viisumia ei enää myönnetä Yhdysvaltoihin. Eli nyt, tai ei koskaan.

Olen aikeissa ottaa kaiken irti tästä vuodesta, eikä se todellakaan tarkoita alkoholin huuruisia krapula-aamuja kuoleman jano suussa. Se tarkoittaa varhaisia ylösnousuja, ulkoilua, pohdiskelua, kirjoittamista, tutkimusmatkailua Losissa ja lasten kasvatuksen oppimista ja ihmettelyä.

-M

Reissaamien – Stressiä vai rentoutumista?

reissaaminenLoman ei koskaan pitäisi aiheuttaa stressiä, tai uuvuttaa sua sängyn pohjalle voimattomana. Puhun nyt minilomista ja perinteisistä viikon lomareissuista ulkomailla. Loman perimmäinen tarkoitus on ladata akut, se tulisi olla antoisia ja positiivisella tunnevarauksella ladattu kokemus. Eurooppaan on kiva lähtee minilomalle, mutta älä vaadi itseltäsi liikoja parin päivän seikkailulla. 

Tultiin eilen illalla Jonnan kanssa Kööpenhaminan reissulta kotiin. Kaksi yötä hotellilla ja päivät kierreltiin kaupungilla, shoppailtiin, syötiin ja tutustuttiin uuteen paikkaan. Tekemistä riitti, mutta ajoittain pieni välikuolema hotellilla teki hyvää, ennen seuraavaa ponnistusta. On yllättävän raskasta olla menossa aamusta iltaan. Omaa kehoa pitää kuunnella myös reissatessa. Mitä jaksan ja kuinka paljon? Rentoutumisen ja uusien kokemuksien haalimisen väliltä täytyy löytää kultainen keskitie. reissaaminen

reissaaminen

Velvollisuus tutustua kaupunkiin ja kulttuuriin

Reissatessa on ikäänkuin velvollisuus astua ulos hotellista ja lähteä tutustumaan uuteen kulttuuriin. Aika on rajallinen, eikä toista mahdollisuutta samassa kaupungissa tule heti vastaan. Se fiilis ajaa hiukan menemään ja tekemään enemmän, kuin normaalisti. Viime kesän reissu Barcelonaan oli siinä mielessä tosi jees, että välillä rentouduttiin rannalla ja toisena päivänä oli enemmän kaupungilla kävelyä ja kulttuuria.

Ei kannata ahmia liikaa tekemistä lomalle ainoastaan sillä ajatuksessa, että kerranhan täällä vain ollaan. Sitä polttaa itsensä loppuun, jos juoksee paikasta toiseen pää kolmantena jalkana kaikki lomapäivät. Reissuun pitää lähteä rennolla asenteella. 🙂

-M