Olen onnellinen sitten kun..

onnellisuusOlen onnellinen, sitten kun minulla on unelmien aviomies, pyykkilautavatsa, urheiluauto ja omistusasunto. Olen onnellinen, sitten kun tilillä on riittävästi katetta turvallisuuden tunteeseen, tavaroiden ja hyödykkeiden ostamiseen ilman pelkoa rahan loppumisesta. Miksi lause ei voi koskaan päätyä yksinkertaisesti sanomaan “Olen onnellinen” ja piste. Tuleeko se lause koskaan edes päättymään siihen, vaikka saisit kaiken, josta nyt unelmoit?

“Olen onnellinen, sitten kun..” näin me usein ajatellaan, että tarvitaan enemmän, parempaa, suurempaa, jotta voidaan olla onnellisia. Ihmismielelle ei riitä mikään. Aina tulee uusia haluja, uusia toiveita, uusia unelmia. Unelmissa ei ole mitään väärää, enemmän siinä, että tehdään niistä päämääriä, eikä osata nauttia matkasta. Raha puolestaan ei tuo koskaan onnellisuutta, oli sitä kuinka paljon tahansa, se on vain mielen luoma illuusio. 

”Onnellisuustutkija Seppälä ihmettelee, miksi onnea etsitään vääristä paikoista. Ihmisille kerrotaan, että kun rahaa, tutkintoja ja menestystä on riittävästi, tullaan onnelliseksi. Sitten kun rahaa on riittävästi, sitä halutaan lisää. Tutkijan mukaan me juoksemme koko ajan jonnekin tullaksemme onnelliseksi. Seppälä uskoo, että monilla ei ole hajuakaan, mitä onnellisuus on. Onnellisuus ja materiaalinen nautinto menevät sekaisin. Tohtori puhuu hedonistisesta onnellisuudesta. Mielihyväkeskeinen onnellisuus on sitä rahaa ja suklaata. Se katoaa aivoista nopeasti. Kestävää onnellisuutta ei tule, koska aivot haluavat aina vain lisää.” Lue koko Ylen uutisoima onnellisuus artikkeli täältä.onnellisuus

onnellisuus

onnellisuus

Olen joskus uskonut, että lottovoitto tekisi minut onnelliseksi. Nyt olen alkanut pohtimaan, että onko mikään rahalla hankittu asia, koskaan tehnyt minusta pysyvästi onnellista. Vastaus on yksinkertainen, eikä sitä tarvitse kahteen kertaan pohtia. Raha ei ole koskaan tehnyt minusta pysyvästi onnellista, eikä sitä ole ollut koskaan riittävästi. Ollessani opiskelija, olisin ollut ikionnellinen näistä sairaanhoitajan kuukausituloista, mutta nyt elintaso on noussut ja tunnen olevani alipalkattu. Mieli näkee taas puutteen, ei rikkautta ja tyytyväisyyttä.

Olen etsinyt onnellisuutta tekemällä elämässä enemmän asioita, joista nautin. Tämä on osoittaunut tulokselliseksi tavaksi löytää rikkautta elämään, mutta samalla olen huomannut, ettei unelmat ja mielen luomat halut lopu koskaan. Ennen nautin viikon lomasta ulkomailla, nyt huomaan haaveilevani elämästä kokonaan ulkomailla. Viikon lomareissu tuntuu vain pintaraapaisulta maan kulttuuriin. Samalla tavalla, kuin rahan kanssa.. Mitä enemmän saat, sitä suuremalle tasolle mieli haluaa seuraavalla kerralla hypätä. Jälleen kerran, mikään ei riitä. Sama reaktio tapahtuu menestyksen ja elämän saavutusten kanssa, panokset suurenee jatkuvasti, eikä mikään ole koskaan riittävää tuodakseen mukanaan pysyvää tyytyväisyyttä omaan elämään.

Onnellisuus elää tässä hetkessä ja kiitollisuudessa

Mielelle mikään ei ole riittävästi, vaikka kuvitellaan nykyhetkessä, että ”sitten kun..” on riittävästi. Jos sinulla on unelma, tee sitä rakkaudella, nauti jokaisesta hetkestä työstäessäsi unelmaa. Onni on matka kohti päämäärää, ei itse päämäärä. Päämääräkeskeinen ”sitten kun..” -ajattelu tekee meistä onnenkerjäläisiä, suorittajia, stressaantuneita ihmisraunioita. Olisi opittava olemaan enemmän läsnä tässä hetkessä, vähemmän eilisessä ja huomisessa. Pitää pysähtyä, avata silmät maailman kauneudelle ja oman henkilökohtaisen elämäsi rikkaudelle. Meillä jokaisella on jotain, josta voidaan olla kiitollisia, kun vain opimme näkemään mielen luoman sumuverhon taakse.

Testaa oma onnellisuutesi täällä.

-M

 

Miksi halutaan aina jotain, mitä meillä ei ole?

Huomaan ajatelleeni useita kertoja viime aikoina, kuinka ihanaa olisi rakentaa omaa kotia, sisustaa se oman mielen mukaisesti ja kerätä paljon kauniita asioita ympärille. Kierrellessäni sisustusliikkeitä, katselen kauniita esineitä ja asetan ne sieluni silmin koristamaan milloin makuuhuonetta, olohuonetta, tai keittiötä. Mietin jopa astioita ja aterimia, kuinka pienistä yksityiskohdista rakentuu kaunis koti. Näen mielikuvan onnellisesta kodista, jossa vallitsee rauhan ja rakkauden ilmapiiri. Onnellinen parisuhde ja paikalleen asettuminen houkuttaa, mutta olisiko se sitten avain tyytyväisyyteen?

Samaan aikaan kun haaveilen rauhallisesta elämästä ja paikoilleen asettumisesta, jokin osa minussa muistuttelee ettei asioita pitäisi katsella taas ruusunpunaisten linssien läpi. Jos saisin kaiken tämän mistä haaveilen, osaisinko varmasti olla onnellinen ja arvostaa sitä kaikkea mitä minulla on, vai heräisikö minussa taas kaipuu matkustella ja elää yksinkertaista elämää matkalaukkuni kanssa? Olen kyllä sitoutuvaa tyyppiä, sitten kun tosissaan rakastun, ei pidä ymmärtää väärin puheitani. Pohdin enemmän, onko mikään koskaan tarpeeksi ihmismielelle?

Olen laittanut merkille omassa elämässäni, että kaipaan usein asioita, joita minulla ei ole sillä hetkellä ja sellaisia me ihmiset ollaan. Ihminen on harvoin, jos koskaan tyytyväinen siihen mitä on tässä hetkessä.  Tiedostan kyllä kiitollisuuden periaatteen ja tiedän, että minun pitäisi käyttää joka päivä enemmän aikaa kiitollisuuden harjoittamiseen. Voisin lakata miettimästä mitä minulla ei ole, ja tietoisesti päättää pohtia joka päivä enemmän asioita, joita minulla on, pyrkien tuntemaan enemmän kiitollisuuden tunnetta. Jos osattais olla aidosti kiitollisia näistä hetkistä, näistä kokemuksista ja asioista mitä meillä on juuri nyt, kaivattaisko me niin paljon asioita, jotka eivät ole saatavilla juuri nyt? 

Kuinka usein on käynyt niin, että olen halunnut jotain ja kun lopulta saan haluamani, nautin siitä hetken ja sitten unohdan vähitellen sen arvon. Ehkä kyseinen asia ei ollutkaan minulle niin tärkeä, vaikka aluksi luulin niin.. Yleensä näissä tapauksissa on kyse pienistä asioista, kuten esineistä, tai vaatteista, jotka olen ostanut hetken mielijohteesta. Tykkään haasteista ja siitä, että on nähtävä vähän vaivaa asioiden eteen, jolloin saavutukset ja tulokset tuntuvat huomattavasti merkittävämmiltä. Kalliit ostokset, suuret päämäärät ovat hyviä esimerkkejä, jotain mitä joudun odottamaan kuukausia, jotain johon minun on säästettävä rahaa, jotain johon minun on panostettava.. Ehkä juuri tämän takia elämä ei ole aina niin helppoa, kuinka me osattaisiin arvostaa mitään, jos kaikki maailman asiat olisivat saatavilla sormia napsauttamalla?

Tämä kiitollisuuden harjoittaminen on seuraava oppiläksy, jonka itselleni annan. Voisin listata joka päivä yhden asian, josta olen aidosti kiitollinen. Voisin käyttää 5 minuuttia joka päivä vain pohtiakseni kuinka tärkeä asia todella on minulle. Voin miettiä, miltä tuntuisi olla ilman tätä asiaa (joka saattaa olla jo itsestäänselvyys minulle alitajuisesti). Kyse voi olla ihmissuhteista, ystävistä, perheestä, kodista, vaatteista, esineistä, kokemuksista, mistä tahansa. Täytyy oppia näkemään mitä mulla on tässä ja nyt.

Kiitollisuuden aiheeni tänään: Olen aidosti super kiitollinen siitä, että olen saanut upean mahdollisuuden elää kolme kuukautta paratiisissa.

Kiitos. 

-M