Parisuhde vai oma unelma?

parisuhdeparisuhdeSamalla lennolla tuli pari tyttöä Yhdysvaltoihin, jotka jätti poikaystävät Suomeen. Heidän kohdalla au pair vuosi tarkoittaa vuoden kestävää etäsuhdetta. Kuullostaa aika hurjalta, mutta toisaalta kuullostaa sekin hurjalta, että joku jättää suuret toiveensa toteuttamatta parisuhteen vuoksi. Parisuhteen pitäisi täydentää elämää, eikä se koskaan saisi olla vankila tai kahle, joka estää yksilöä toteuttamasta itseään. 

Musta on hienoa, että joku ihminen arvostaa itseään niin paljon, että uskaltaa lähteä oman elämän seikkailuun ja elää kaukosuhteessa vuoden. Musta ei ollut siihen nuorempana, enkä ole varma olisinko vieläkään valmis vuoden etäsuhteeseen oman seikkailun kustannuksella. Ehkä, jos suhde olisi kestänyt jo kauan, luottamus olisi kunnossa ja mies sanoisi, että nyt sun pitää Mira elää!

Se on sellainen oppimisen paikka, oppia arvostamaan myös omia toiveita ja tarpeita elämää kohtaan. Ihan joka kerta ei tarvitse miellyttää poikaystävää, tai ketään muutakaan. Kuka pitää huolta siitä, että sinun toiveet elämässä täyttyy, ellet sinä itse? Sinkkuna oleminen on opettanut mulle tervettä itsekkyyttä, itsensä arvostamista.

Välimatka saattaa tehdä jopa todella hyvää parisuhteelle. Itsestäänselvyydet unohtuu, tulee ikävä ja muistaa ne kaikki pienet asiat miksi rakastaa toista. Jälleennäkeminen on takuulla jotain suurenmoista, se ilon ja onnen määrä kun rakkaus on ikävöinyt ja saa sitten takaisin sen kaiken minkä hetkeksi kadotti.

Mä ajattelen, että rakkaus ei koskaan kiellä toista lähtemästä. Se sanoo, että mene ja haluaa aina toisen parasta. Siinä ei ole kyse siitä, mistä MINÄ jään paitsi, miksi MINÄ jään tänne ja sinä lähdet. Kyse on siitä, että rakkaus haluaa toisen olevan onnellinen.


-M

Lue myös:

26-VUOTIAS AU PAIR

Ensimmäinen viikko au pairina

Miksi pelottaa sitoutua parisuhteeseen?

miksi-pelottaa-sitoutua?Viime aikoina olen miettinyt, miksi pelottaa sitoutua parisuhteeseen? Tavallaan parisuhde on aina ollut yksi toive ja tavoite mun elämässä, mutta nyt osa minussa on alkanut epäröimään. Viimeisen neljän sinkkuvuoden aikana olen kuunnellut enemmän omia tarpeita, toiveita ja unelmia. Olen elänyt enemmän itselle ja se on tuntunut pelottavan hyvältä. 

Eniten sitoutumisessa pelottaa vapauden menettäminen. Rakkaus on vahva voima. Sinkkuna on helppo pitää puolensa, reissata, elää huolettomasti, saa luvan kanssa olla hitusen itsekäs. Asiat mutkistuvat siinä vaiheessa, kun kuvioihin astuu ihminen, jonka todella tahdot olevan onnellinen rinnallasi. Omat tarpeet ja toiveet eivät enää ole ensimmäisellä sijalla. Kilttinä ihmisenä antaudun helposti siihen ansaan, että asetan toisen tarpeet etusijalle ja unohdan itseni.

Entisessä elämässä elin liian intensiivisesti parisuhteessa. Kumppanin onnellisuus ja elämässä onnistuminen oli ensisijaisen tärkeää, mutta kuka piti huolta mun toiveista ja unelmista? Joskus joku kysyi, mitä tulevaisuudelta toivoin. Vastaus tuli automaattisesti; ”Toivon saavani onnellisen avioliiton, oman kodin ja pari lasta.” Se oli opittu kaava siitä, kuinka ihmiset aikuistuu, kuinka niiden elämän ”kuuluu” mennä. En ollut koskaan miettinyt kunnolla missä olen hyvä, tai mitä haluaisin harrastaa, mitä haluaisin tehdä elämässä. Oli tunne, että minut oli luotu vain rakastamaan ja auttamaan muita. Rakastamalla sain tunnustusta muilta, tunsin olevani tärkeä ja merkityksellinen.

Nämä sinkkuvuodet on opettanut kuuntelemaan omia toiveita ja arvostamaan enemmän itseä. Oman totuuden mukaisesti eläminen on tehnyt minusta onnellisen naisen. Kiltti ihminen jää helposti vahvemman persoonan alle parisuhteessa ja uhrautuu, ilman että kumpikaan välttämättä edes huomaa, tai tiedostaa sitä. Menneissä suhteissani mies on usein ollut määrätietoinen, kovaluonteinen johtajapersoona. Olen altis ihastumaan sellaiseen mieheen, mutta viime vuosina olen kääntänyt enemmän katseeni miehen sisälle. Löytyisikö tuosta ihmisestä herkkä, romanttinen ja myötätuntoinen persoona, sellainen mies jonka itseasiassa tarvitsen rinnalleni ollakseni onnellinen parisuhteessa.

Neljän vuoden sinkkuus on ollut kasvattaavaa. Edelleen mä toivon, että jossain tulevaisuudessa odottaa rakastava mies, oma koti ja pari lasta, mutta sen lisäksi minulla on liuta omia toiveita. Täytyy kunnioittaa myös itseään, eikä omaa elämän tietä saa hukata toisen onnellisuuden vuoksi.

-M