Tänään jäljellä 19 päivää

#californiasky #sun #sunset #greatday #oceanview #pacificocean #moments #memories ⭐️

A post shared by Mira Hautajoki (@mirahautajoki) on

#onemoremonth #californiasunset #sunset #siluet #ranchopalosverdes #losangeles #lalife #lifegoals #lifeisgood ❤️

A post shared by Mira Hautajoki (@mirahautajoki) on

Viikot Suomessa vähenee. Tänään jäljellä 19 päivää siihen, että lentokone starttaa Helsinki-Vantaalta kohti Yhdysvaltoja. Pieni stressi yrittää iskeä päälle, kun hoitamattomien asioiden lista kasvaa. Asiat on hoidettava hyvissä ajoin, mielellään seuraavan kahden viikon sisään. Henkisesti olin varautunut yksinkertaiseen ajatukseen, että pakkaan matkalaukut ja muutan kamat varastoon vuodeksi, sitten hyppään lentokoneeseen ja matkaan vuodeksi maailmalle. Todellisuus oli toinen, tässä on pyöritelty jos minkälaista paperia, printattu todistuksia ja myyty tavaraa. 

Muista irtisanoa sähkösopimus ja kotivakuutus. Muista tehdä osoitteenmuutos. Muista soittaa pankkiin ja sopia opintolainan takaisinmaksusta. Selvitä Kelan kanssa opintotuen takaisinmaksusuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Käy viisumihaastattelussa ja huolehdi kaikki tarvittavat paperit mukaan. Laske budjettia. Muista tehdä myynti-ilmoitus ruokapöydästä, ja varaudu siihen, ettei kaikki kalusteet mene kaupaksi. Käy hammaslääkärissä. Muista selvittää vuokratakuun lunastaminen ja tehdä tarvittaessa valtakirja. Pakkaa muuttolaatikot ja mieti valmiiksi mitä pakkaat mukaan. Hae kansainvälistä ajokorttia. Eikä tässä listassa takuulla ollut vielä kaikki.

Ainakin nämä asiat täytyy hoitaa seuraavan parin viikon sisällä. Kauhistelen jo nyt tulevaa muuttoa, loppusiivousta ja lähtöä Helsingin kautta New Yorkiin, ja siitä muutaman päivän viiveellä edelleen Los Angelesiin. Tämä elämänmuutosrumba on ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Ihanaa siksi, että tätähän mä halusin. Kamalaa siksi, että tulevien viikkojen juoksuaikataulu kolmivuorotyön lomassa kauhistuttaa.

Edessä on taas haikeat heipat ystäville ja perheelle. Viimeksi tammikuussa itketti ihan tosissaan, kun tiesi että meidän tiivis ystävyys ottaa etäisyyttä Even ja Jonnan kanssa. Onneksi on What`s app ja läppä voi lentää edelleen, vaikka fyysisesti ollaan kohta kaikki eri mantereilla.

Ei auta itku markkinoilla. Kalenteri hyötykäyttöön ja laatimaan seuraavan parin viikon aikataulua. Ystäville ja perheelle sanotaan hetkeksi heippa, mutta silti rakkaimmat säilyy puhelimen päässä. Meillä on ehkä konkreettisesti kymmenentuhatta kilometriä välissä, mutta se ei tarkoita, etteikö oltais läheisiä ystävien kanssa. Pakko myöntää, että olenhan mä pienestä stressistä huolimatta tosi innoissani tästä mahdollisuudesta ja niistä ihanista ihmisistä, jotka Californiassa odottaa. <3

Tulen kirjoittamaan teille myöhemmin vielä matkani tarkoituksesta, kun viisumi on taskussa ja asiat 100% varmistunut.  🙂

-M

Lue myös

Reissaaminen – Stressiä vai rentoutumista?

Omaisuus myyntiin ja maailmalle mars!

Vuosi Californiassa odottaa

california

Koko kevät ja kesä Suomessa on mennyt tulevan suunnittelussa, työn teossa ja asioiden järjestelyssä. Vuoden alusta saakka on ollut tunne, että haluan palata Yhdysvaltojen länsirannikolle, Los Angelesin syleilyssä sijaitsevaan Culver Cityyn. Tämän unelman pitäisi toteutua elokuun lopussa ja lähtö on jo 99% varma juttu.

Tulossa on kokonainen vuosi Californiassa. En lähde sinne lomailemaan, eikä sellaiseen olisi varaa tässä elämäntilanteessa. Los Angelesin pielessä asuminen ei todellakaan ole ilmaista, eikä ruoka ole lopulta juuri sen halvempaa, kuin täällä Suomessakaan. Tulen myöhemmin avaamaan teille matkani tarkoitusta blogissa, kun kaikki asiat varmistuu ja lentoliput polttelee taskussa. Tämä suunnitelma sai alkunsa jo tammikuussa, mutta toukokuussa ryhdyttiin toimimaan asian eteen. Tässä on ollut aikamoista paperisotaa, puheluita ja asioiden järjestelyä lähdön tiimoilta.

Suomessa minulla on kaikki hyvin, olisi työpaikka, koti, ystävät. Silti jokin osa minussa janoaa uusia maisemia ja kokemuksia. Minulla on seikkailunhalua ja tykkään muuttuvista tilanteista. Asuminen ulkomailla on aina kiehtonut minua ja olen haaveillut matkustelusta ja uuteen kulttuuriin tutustumisesta. Uskon, että juuri nyt on aika lähteä, koska ei ole perhettä, tai avopuolisoa.

Unelmat muuttuu elämän mukana

Olen huomannut, kuinka unelmat elämää kohtaan elää elämän mukana. Ihastuessani mieheen alan haaveilla perheestä ja paikoilleen asettumisesta. Kai se toive on jossain tuolla syvällä sisimmässä edelleen, mutta se ei ole aktiivinen juuri nyt. Perhe-elämää ehtii kyllä elämään vielä myöhemminkin, mutta tätä vapautta, matkustamista ja elämän kokemista täysin rinnoin, ei ole niin helppo toteuttaa perheen kanssa. Haluan elää tässä hetkessä ja nauttia siitä, mitä elämällä on annettavana minulle juuri nyt.

Olen huomannut myös, ettei pelkoja voita, ellei niitä kohtaa. Ensimmäisellä kerralla lähtö tuntui peottavalta ja riskialttiilta, menettäisin ehkä työn, asunnon ja säännölliset tulot. Elämä näytti kuitenkin, ettei siinä ollut mitään pelättävää. Asiat järjestyivät kuin itsestään ja ongelmat ratkeaa, kun niitä ryhtyy selvittämään.

Nyt olen innoissani tulevasta ja puhelimeen on asennettu päivälaskuri, joka laskee jäljellä olevia päiviä. Tänään jäljellä 53 päivää.

-M