Tulevaisuuden urasuunnitelma – Taiteilija, kirjailija vai psykologi?

”Just nyt mun tekee mieli pakata reppuun viltti, akustista musiikkia, pullo viiniä ja buukata mukaan yksi lämmin kainalo. Sit vois vaan hengailla yön rannalla, jutella syvällisesti elämän myysteristä ja olla. Siinä makais suuren taivaan alla ilman huolta huomisesta tai murhetta menneestä. Ois vain sinä ja minä. Jätettäs yhdessä jälki ajan ikuisuuteen, vain meidän kahden muistoihin.” -M

Tämän kaltaisia juttuja mun päässä pyörii tämän tästä. Olen ikuinen haaveilija, romantikko ja ajattelija. Olen herkkä, luova ja tunteva. Rakastan kirjoittaa ja ilmentää omaa luovuutta kaikella mahdollisella tavalla. Olen miettinyt usein, että mun tulisi tehdä työtä, jossa mun yksilölliset ominaisuudet olisivat vahvuuksia. Olen horoskoopiltani kaksonen, siis varsin sujuvapuheinen kirjallisesti, kuin myös kasvokkain kun sille päälle satun. Siitä huolimatta tunnistan olevani introvertti, jossain määrin rauhallinen ja tyyni persoona, jonka luovuus pääsee kukkaansa parhaiten yksin ollessan, tyhjyydessä ja hiljaisuudessa. Voit tehdä oman introverttitestin täältä.

mira_hautajoki_hietsu
Rakastan hyviä keskusteluita ihmisten kanssa. On tylsää keskustella säästä, kaikesta pinnallisesta ja arkipäiväisestä, mutta sytyn oikein kunnolla kun vastapuoli on valmis avaamaan sisimpänsä, näyttämään oman herkkyytensä ja haavoittuvuutensa. Olen ihan liekeissä kun joku haluaa pohtia kanssani elämänarvoja ja mystiikkaa. Nautin syvällisistä keskusteluista ja siitä intensiivisestä tunneyhteydestä toisen ihmisen kanssa, kun voidaan hypätä jo ensitapaamisella juttelemaan elämäntarkoituksesta. Ehkä se kertoo myös siitä, että välillemme on syntynyt nopeasti luottamussuhde.

Olen pohtinut edellisen tutkintotodistuksen saatua yhä uudelleen, mikä musta tulee sitten oikeesti isona? Toisaalta ajattelen, että 25-vuotiaan naisen pitäisi jo tehdä jotain vetoja tulevaisuuden uran suhteen. Olen opiskellut kaksi ammattia, eikä niistä kumpikaan tunnu varsinaisesti elämäntyöltä, josta nauttisin eläkepäiviin saakka. Mä olen media-assistentti ja sairaanhoitaja, sellainen sekalainen combo.miramira_fitnesshairio

Koen että minulla on valtava luova tarve ilmaista itseäni jatkuvasti jollakin tavalla ja se tulisi hyödyntää tulevaisuuden ammatin valinnassa. Meidän jokaisen olisi suotavaa huomata ne omat vahvuudet ja hyödyntää niitä työn parissa mahdollisuuksein mukaan. Ihmisen on helppo viihtyä töissä, jossa oma persoonallisuus täydentää toimenkuvaa. Mä en käsitä miksi herään tälle ajatukselle kunnolla vasta opiskeltuani kaksi ammattia, ehkä mä olen löytänyt vasta viimeisten vuosien aikana enemmän itseni ja tiedän nyt kuka olen, mistä pidän ja mitä elämältä haluan.

Mulla on hullu tapa ajatella että asiat on mahdollista toteuttaa, jos niitä haluaa riittävän paljon. Haluaisin olla taiteilija, kirjailija, psykologi ja ennenkaikkea tehdä tätä kaikkea yrittäjänä. Suurin päämäärä olisi kyetä auttamaan muita ihmisiä heidän ongelmien parissa, olemaan empaattinen kuuntelija ja auttaja. Samalla haluaisin yhdistää kirjoittamisen ja luovan ilmaisutaidon osaksi tätä suunnitelmaa. Siinä onkin haastetta. Tulevaisuuden urasuunnitelmat vaatii opiskelua, työtä ja panostusta. Toistaiseksi nämä on vain mieleen nousseita ajatuksia ja unelmia, eikä ne ihan hetkessä toteudu. Ensimmäinen askel onkin ehkä tiedostaa mitä haluaa, jotta osaa suunnata omaa toimintaa päämäärätietoisesti.

-M

Mikä susta tulee isona?

Maailman ärsyttävin kysymys! Vaikka usein puhunkin unelmista ja niiden toteuttamisesta, en tarkoita, että kokoajan pitäisi olla joku päämäärä.  Ennen kadehdin heitä jotka tiesivät jo pikkupoikana, että heistä tulee palomiehiä. Mulla se mikä musta tulee isona ei ole ollut mikään itsestäänselvyys. Se on muuttunut rallikuskista stylistiin ja muuttuu edelleen. Nykyään kuitenkin pidän sitä rikkautena, että olen kokeillut monenlaista. Olen tehnyt ravintola-alan hommia, valmentanut, hoitanut lapsia, ollut vaateliikkeissä duunissa jne, eikä toistaiseksi mikään näistä ole tuntunut siltä ”omalta jutulta”. Mulla ei todellakaan ole hajua mikä musta tulee isona! 

2016-07-31 19.19.12

Monea meistä nuorista ahdistaa se että ei ole päämäärää. Jo peruskoulussa korostetaan sitä, että pitäisi tietää mitä haluaa tehdä isona. Kuinka moni 16-vuotias oikeesti tietää mitä haluaa tehdä koko loppuelämänsä?  En usko, että kovin moni. Moni löytää oman juttunsa 40-vuotiaana tai jopa vanhempana.  Yhteiskuntamme luo meille nuorille turhia paineita. Kokoajan pitää olla kiire, pitää olla menossa jonnekkin, aina on oltava aikaansaava ja PÄÄMÄÄRÄ. Ja sit pitäis olla se hemmetin suunnitelma…

”25-vuotiaana mulla on poikaystävä, 26-vuotiaana valmistun koulusta, 27-vuotiaana mulla on lapsi tulossa, 30-vuotiaana asuntolaina, perhe ja kultanen noutaja…” ja jotain tätä rataa. Mielestäni elämää ei voi suunnitella. Olen elänyt elämää jolloin suunnittelin kaiken valmiiksi. Se toi mulle turvaa, vaikka suunnitelmat kusivatkin aina. Olen kuitenkin oppinut, että mikään ei tule väkisin pakottamalla. Joskus on vain hyvä luottaa siihen, että elämä kantaa.

 Mitä sitten jos et just nyt tiedä mitä haluat tehdä kymmenen vuoden kuluttua?  Elämä on nyt. Etenkin nuoret, mikä kiire on olla aikuinen?  Meidän pitäisi muistaa nauttia elämästä, valvoa öitä, sekoilla kavereiden kanssa, reissata, opiskella ja tehdä mitä ikinä keksimmekään. Vain taivais on rajana!  Omalta kohdalta voin sanoa, että olen paljon onnellisempi nykyään kun olen oppinut ottamaan rennommin. Mitä spontaanimmin elän, sen jännittävämpää elämäni on. Olen sanonut hyvästit entiselle suorittajaminälleni. Välillä olen jopa yllättynyt siitä, kuinka arki onkin aika siistiä. Kaikki tuntuu vaan niin paljon paremmalta kun ei pipoo kiristä.

98eebc2c5817595506902d63ffec4a2e

Parhaanystäväni sanoin ”Jos haluan olla koko vapaapäiväni yöpuvussa sängyssä ja juoda viiniä niin teen sen”. Omalla kohdalla Juuri ne hetket, kun saan olla ystävieni kanssa koko päivän tekemättä mitään järkevää ovat elämäni parhaimpia.

Se oma juttu tulee kyllä, kun vain muistamme elää! 😉

-Eve

ps. Haluan sanoa teille, että on aina yhtä ihanaa kuulla hyvää palautetta blogistamme tuntemattomilta ihmisiltä. Varsinkin jos on rohkeutta tulla juttelemaan face to face. Olen saanut teistä valtavasti voimaa. Kiitos <3