Unelmien toteuttamisesta

unelmatunelmatunelmatLapsena mulla oli jotenkin sellainen käsitys, ettei unelmia voi saavuttaa. Olin siinä uskossa, että arkinen elämä ja työ on tärkeimmät asiat maailmassa. 20 ikävuoden tienoilla löysin positiivista elämänasennetta käsittelevää kirjallisuutta ja vähitellen ohjelmoin aivoni uudelleen. Kerran täällä vain eletään, miksei vois tehdä jotain mistä oikeasti nauttii?

Jossain vaiheessa kai uskoin, että ihan kaikki on mahdollista, jos vain on sinnikäs ja tekee kaikkensa omien tavoitteiden eteen. Siitä ollaan palattu vähän maan pinnalle, mutta edelleen olen sitä mieltä, että on pyrittävä toteuttamaan itseään ja tehtävä elämästä juuri itsensä näköinen. Olen oppinut, ettei aina ole pakko pyrkiä täydellisyyteen, eikä itseään kohtaan pidä olla liian ankara. Sellainen vaativuus on raskas taakka kantaa. Tärkeintä on olla rennosti omaitsensä.

Onko raha tärkeämpää, kuin omat toiveet elämää kohtaan? En todennäköisesti ois nyt au pairina, jos raha olisi elämäni arvoissa numero yksi. Raha on kivaa, koska sillä voi toteuttaa paljon omia toiveita, mutta usein sen hankkimiseksi on uhrattava aikaa ja voimavaroja. Kumpi on sitten vaakakupissa painavampaa, raha vai aika? Rahaa ei tule, ellei uhraa aikaa työn tekemiseen ja sitä kautta rahan hankkimiseen. 

Mä aloitin aktiivisemman reissailun vuosi sitten kesällä, siinä on sitten menty vähän milloin missäkin, aina kun on ollut vähän lomaa töistä. Se oli yksi mun unelmista, nähdä maailmaa vähän enemmän. Sen olen tehnyt ainakin jossain määrin ja olen tyytyväinen valintaani. Silti mielen päällä on ollut toive pidemmästä reissusta ulkomaille, tai mahdollisesti jopa ulkomailla asuminen.

Au pair vuosi mahdollisti mun toiveen asua ulkomailla. Mä uskon, että tää vuosi on juuri oikea veto mun elämään. Säännöllinen unirytmi ja työn parissa pääsen touhuamaan iloisen pikku neidin kanssa. Voisiko paremmin olla? Ihmiset ympärillä tuntuu olevan positiivisia ja siitä saa voimaa. Sääolosuhteissa ei ole valittamista. Tää paikka on suomalaiselle, kuin paratiisi.. jos tykkää palmupuista, auringosta ja hymyilevistä kanssaihmisistä.

-M

Parisuhde vai oma unelma?

parisuhdeparisuhdeSamalla lennolla tuli pari tyttöä Yhdysvaltoihin, jotka jätti poikaystävät Suomeen. Heidän kohdalla au pair vuosi tarkoittaa vuoden kestävää etäsuhdetta. Kuullostaa aika hurjalta, mutta toisaalta kuullostaa sekin hurjalta, että joku jättää suuret toiveensa toteuttamatta parisuhteen vuoksi. Parisuhteen pitäisi täydentää elämää, eikä se koskaan saisi olla vankila tai kahle, joka estää yksilöä toteuttamasta itseään. 

Musta on hienoa, että joku ihminen arvostaa itseään niin paljon, että uskaltaa lähteä oman elämän seikkailuun ja elää kaukosuhteessa vuoden. Musta ei ollut siihen nuorempana, enkä ole varma olisinko vieläkään valmis vuoden etäsuhteeseen oman seikkailun kustannuksella. Ehkä, jos suhde olisi kestänyt jo kauan, luottamus olisi kunnossa ja mies sanoisi, että nyt sun pitää Mira elää!

Se on sellainen oppimisen paikka, oppia arvostamaan myös omia toiveita ja tarpeita elämää kohtaan. Ihan joka kerta ei tarvitse miellyttää poikaystävää, tai ketään muutakaan. Kuka pitää huolta siitä, että sinun toiveet elämässä täyttyy, ellet sinä itse? Sinkkuna oleminen on opettanut mulle tervettä itsekkyyttä, itsensä arvostamista.

Välimatka saattaa tehdä jopa todella hyvää parisuhteelle. Itsestäänselvyydet unohtuu, tulee ikävä ja muistaa ne kaikki pienet asiat miksi rakastaa toista. Jälleennäkeminen on takuulla jotain suurenmoista, se ilon ja onnen määrä kun rakkaus on ikävöinyt ja saa sitten takaisin sen kaiken minkä hetkeksi kadotti.

Mä ajattelen, että rakkaus ei koskaan kiellä toista lähtemästä. Se sanoo, että mene ja haluaa aina toisen parasta. Siinä ei ole kyse siitä, mistä MINÄ jään paitsi, miksi MINÄ jään tänne ja sinä lähdet. Kyse on siitä, että rakkaus haluaa toisen olevan onnellinen.


-M

Lue myös:

26-VUOTIAS AU PAIR

Ensimmäinen viikko au pairina