Fitnesstyttö – Älä ole pilkunviilaaja

Liikunnan ja terveellisen elämäntavan tulisi tukea ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jos koet satunnaisen pullan syömisen kuolemansynniksi, tai tunnet huonoa omatuntoa yksittäisten treenien väliin jättämisestä, on syytä tarkastella omaa toimintaa. Älä anna elämäntavan karsia sosiaalisia suhteita tai rajoittaa elämän pieniä nautintoja. Treenatun ulkokuoren ja hyvän olon saa vähemmälläkin.

Usein tavoitteena on kehittyä sekä fyysisesti, että kokea psyykkistä tasapainoa ja hyvää oloa. Liikunta ja terveellinen ravinto auttaa kehittymään molemmissa päämäärissä, mutta älä vaadi itseltäsi liikoja. Älä ole pilkunviilaaja. Pilkun viilaaminen stressaa, eikä stressi ole liian suurina määrinä koskaan hyvästä.

mira_icecream_fitness

Fitnessiin pitäisi osata suhtautua chillisti, ajatella että se on yksi pieni osa elämää. Toteutat elämäntapaa siksi, että hyödyt siitä jollakin tavalla, mutta oli päämäärät mitkä tahansa, ei se saa olla elämän ainoa merkittävä asia. Täytyy osata olla armollinen itseään kohtaan ja myöntää ettei maailma kaadu siihen, jos missaat joskus yhdet treenit. Pitäisi ymmärtää että joskus lepo onkin oikea ratkaisu kehitykseen. Aina ei kannata työntää lisää puita uuniin, koska jossain vaiheessa pata ylikuumenee ja homma räjähtää käsiin. Opettele siis kuuntelemaan omaa kehoa ja tunteita.

Vain sinä itse voit tuntea oman kehon, mielen ja ajatukset. En ole vielä kertaakaan törmännyt valmentajaan, tai personal traineriin, joka osaisi lukea asiakkaan ajatukset, toimia selvännäkijänä tai tuntea tuskasi. Toisilla ihmisillä on kova kuori, joka kätkee sisälleen paljon pahaa oloa. Kaikille se tunteista ja fiiliksistä puhuminen ei ole niin yksinkertaista ja helppoa. Valmennussuhteissa avoimuus ja rehellisyys on takuulla ominaisuuksia, jotka kantavat pitkälle. Omia tunteita ei pidä vähätellä, asiakkaan täytyy uskaltaa kertoa jos jokin asia tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tai pahalta. Kuinka valmentaja voi muuten reagoida asiakkaan hätään, tai elämän kriisiin?fitness_mira_jaatelo

”Puoli vuotta ilman palaakaan suklaata, voitte kuvitella kuinka siitä tuli kielletty hedelmä.”

Mun harrastus hyppäsi tosikkotasolle siinä vaiheessa, kun hypättiin valmennukseen mukaan. Halusin saada tuloksia ja olin jopa liian kuuliainen jossain vaiheessa. Alussa en todellakaan osannut kuunnella omaa kehoa tai miettiä mikä on järkevää. Olin ensimmäisessä valmennuksessa yli puoli vuotta syömättä ainuttakaan herkkua, ei edes yhtä onnetonta suklaapalaa. Sanonpa vaan, mutta absoluuttinen pidättäytyminen asiassa kuin asiassa ei ole hyväksi. Asioista tulee kiellettyjä ja uskokaa pois, se ihmisyys minussa kuuli kuinka kielletty suklaapatukka huuteli kaupan hyllyllä mun nimeä. Toisessa valmennuksessa sain ihan luvalla herkutella kerran viikkoon kisakauden ulkopuolella, se teki hyvää mun päälle ja keholle. jaatelo_kesa

Nyt on helppo myöntää että otin kilpailemisen alusta asti liian raskaasti. Olen todellakin ollut kuplassa, karsinut ihmissuhteita koska en ole jaksanut panostaa kaikkeen 100%. Olen ollut liian tarkka, varsinainen pilkunviilaaja ruokajuttujen ja treenien kanssa. Nykyään osaan ottaa asiat rennommin.

Ihanaa tämä rento, liikuntapainotteinen elämäntapa, joka sallii syödä spontaanisti iltakävelyllä vaikka jäätelön, eikä se tarkoita ettenkö elä terveellisesti tai ole hyvinvoiva.

-M

Vieläkö bikini fitness kilpaileminen kiinnostaa?

On kulunut vajaa vuosi edellisen dietin päättymisestä. Tälle vuodelle en lunastanut kisalisenssiä, koska oli selvää etten tule kisaamaan vuonna 2016 Ifbb:n bikini fitness -sarjassa. Keho ja mieli suorastaan vaati aikaa palautua syksyn dietistä. Osa teistä tietääkin kuinka raskaasti otin dietin ja sen jälkeisen ajan. Näistä fiiliksistä voit lukea aikaisemmista postauksista Puoli vuotta fitness dietin jälkeen ja Diagnoosi fitnesshäiriö. Missään vaiheessa en ole sanonut jyrkkää ”ei koskaan” kommenttia tulevaisuuden kisakuvioita ajatellen. Koen että palautuminen on sujunut hyvin ja nyt olen taas voimissani. Miltä tulevaisuuden kisasuunnitelmat tuntuu nyt? hietsu_beach

Palautuminen on vaatinut aikaa, mutta vihdoin koen että voin hyvin niin henkisesti kuin fyysisesti. 

On tosi upeeta kun ajatus luistaa ja elämä tuntuu kivalta suurimman osan ajasta. Tietenkin arki tuo erilaisia haasteita ja vastoinkäymisiä eteen, mutta se nyt on normaalia. Ilot ja surut kuuluu elämään, eikä kenenkään elämä oikeasti ole onnistumisesta toiseen hyppäämistä jokaisen asian kohdalla. Nyt on perus hyvä olotila, energinen ja aikaansaava fiilis, silloin myös ne elämän haasteet on helpompi kohdata.

Tämän kesän aikana mun on tehnyt mieli hoitaa asioita oikein urakalla kuntoon. Olen löytänyt energiaa aloittaa uusia juttuja ja halunnut jopa siivota kotona enemmän kuin pitkään aikaan. Tätä energiaa ja hyvää oloa on riittänyt enemmän myös muille ihmisille, olen ollut innokkaampi tutustumaan uusiin tyyppeihin. Tuntuu että olen taas omaitseni ja ehkä jopa parempi versio itsestäni kuin koskaan aikaisemmin. Olen tyytyväinen, sekä todella kiitollinen tästä hyvinvoinnista ja tasapainosta, joka tuntuu nyt olevan läsnä mun elämässä. Ajattelen että mun on helppo olla hyvä muille, jos voi itse hyvin.mira_hautajoki_fit_lammin

Olenko mä valmis uuteen diettiin?

Huomaan että voimaantuessani alan kaivata enemmän myös kilpailemista ja herättelen ajatuksia omassa mielessä ”ehkä mä oisin jo valmis uuteen koitokseen”, mutta olenko mä? Sen tiedän, etten ole valmis maksamaan enää kertaakaan kilpailemisesta sitä hintaa, että kärsin muistiongelmista, keskittymiskyvyn puutteesta ja aloitekyvyttömyydestä seuraavan vuoden. Ellei pää pelaa, muuttuu arki omanlaiseksi selviytymiskamppailuksi. Kropan reagoiminen diettiin on yksilöllistä ja tapauskohtaista, kokeilemallahan se vain selviää. Toisaalta en koe olevani todellakaan valmis vetämään 10 kg elopainostani pois juuri nyt. Tulevaisuuden kisasuunnitelmia täytyy fiilistellä ajan kanssa.

Hyvä olo on mulle aina tärkeämpää kuin kilpaileminen

Multa löytyy halu kilpailla lajin parissa edelleen, mutta toistaiseksi en ole valmis lyömään lukkoon yhtäkään kisapäivää. Diettiä voin ja todennäköisesti tulen vielä joskus yrittämään, mutta niillä ehdoilla että peli jätetään kesken, jos samat ongelmat ilmaantuu taas yhtä haasteellisina. Fiiliksellä mennään ja tunnustellaan omaa olotilaa. Terveys ja hyvinvointi on aina tärkeämpi asia, kuin kilpaileminen tai kisoissa menestyminen. Hampaan koloon on kuitenkin jäänyt vielä jotain, koska ajattelen että en ole nähnyt kertaakaan oman fysiikan täyttä potentiaalia lajin parissa. Kertaakaan kireys ei ole ollut riittävä tasoon nähden.rannalla_mira_hautajoki_lammin

Eniten pelkään dietillä sitä henkistä pahaa oloa, ajattelukyvyn puutetta ja muistin heikentymistä, koska se vaikuttaa mun arkeen ja elämään niin kokonaisvaltaisesti työssä, vapaa-ajalla ja kotona. Ellei mieli ole edes jossain määrin mukana, ei treeneistä osaa enää nauttia ja silloin koko hommasta katoaa into. En mä pelkää sitä dietillä olevaa nälkää, en edes treeni määriä. Treenit on aina olleet mulle kiva juttu, asia mitä teen mielellään. Ruoka on ollut siedettävä asia kisadietillä, mutta en mä siitä rajoittuneesta ruokailun toteuttamisesta varsinaisesti ole koskaan nauttinut.

Tulevaisuuden kisakuviot on siis edelleen täysin auki. Aika näyttää mitä tapahtuu, eihän minulla ole tällä hetkellä edes valmennusta. Olen edelleen niissä mietteissä, että ehkä kisaan ensi vuonna, parin vuoden kuluttua tai ehkä en enää koskaan. Katsotaan minne elämän virta kuljettaa.

-M