Entinen suorittaja

Mitä täydemmältä kalenterisi näyttää sen parempi ihminen olet. Noin mä ajattelin vielä vuosi sitten.

Eilen kaupassa vanhempi nainen käveli keskellä käytävää. Niin keskellä, että ohittaminen oli mahdotonta. Naisella ei ollut selkeästi kiire minnekkään. Hän katsoi ympärilleen ja mietti mitä ostaisi. Aikaisemmin olisin hermostunut ja tunkenut väkisin jostain kolosta, mutta en enää. Mihin meillä on niin kamala kiire, että unohdamme käytöstavat? Eikö juuri sillä, miten kohtelemme täällä toisia ole suurin merkitys?

3jR4yaGfiBx7NvP9tX22QxhyVzI0yvQ7_WBohYMsHUU
Kuva: Markku Visuri

Tämä on melko kipeäkin aihe. Vaikeinta oli myöntää itselleen, että suorittaminen teki minusta itsekeskeisen ja onnettoman. Kalenteri täyttyi menoista joista en edes pitänyt. Kunhan on jotain tekemistä, ajattelin. Paikallaan olo ahdisti. Jos multa kysyttiin, että mitä mulla on ohjelmassa, seuraavat kaksi viikkoa olivat täynnä. Suorastaan halveksin ihmisiä jotka katsoivat tv:tä ja söivät sipsiä. (Todellisuudessa olisin halunnut olla heidän tilallaan). Lopussa kavereidenkin näkemisestä tuli suorittamista. Oravanpyörä oli valmis.

Tiedustan että mulla on edelleen taipumusta suorittamiseen, mutta se pysyy hallinnassa. Mielestäni päämääriä ja tavotteita pitää olla, kunhan muistaa nauttia matkasta. On tärkeää muistaa inhimillisyys. Kukaan meistä ei voi olla superihminen kokoajan.  Nykyään elämä tuntuu huomattavasti kevyemmältä, kun on aikaa pysähtyä nauttimaan kaikesta hyvästä mitä omistaa <3

Hyvää viikonloppua ja muistakaa rentoutua!

-Eve

(Visited 978 times, 1 visits today)
eveheikkinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta