Epäonnistuja

Heippa!

Tähän alkuun, ihan super kiva kirjottaa taas blogia ja ollaankin saatu hyvä startti! Toivottavasti te lukijat saatte tästä paljon irti. Ollaan avoimia postausehdotuksille.

Sitten otsikkoon. Mieti mielessäsi, mitä on epäonnistuminen? Pelkäätkö epäonnistua? Pelkäätkö mitä muut ajattelevat sinusta? Mulle epäonnistuminen on arkipäivää. Epäonnistun työssäni, ihmissuhteissa, urheilussa, koulussa… tästä sais loputtoman listan. Viimeisin suuri epäonnistumiseni oli toi fitnesskokemus. Tunsin tehneeni väärin sekä itselleni että läheisille. Meni hetki taas ymmärtää, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja on aika nousta sieltä suosta. Mutta, kuin automaattisesti, mä nousin sieltä melko nopeasti. Oon tehny hemmetin paljon duunia tän asian kanssa. Mun elämään on kuulunu paljon epäonnistumisia. Siltikin kuulen ”kyllä se elämä sua vielä opettaa” -lausahduksia usein. Siinä vaiheessa en voi kun hymyillä ja miettiä, että oon vahva ihminen. En oo kyynistyny, vaan uskon siihen, että elämä kantaa. Enkä halua lähtee tohon negatiivisuuteen mukaan. Vastoinkäymiset on väistämättömiä, mutta niissä rypeminen on vapaaehtoista.

1
Kuva: Nikita Tikka

Syy miksi kirjoitan tästä aiheesta on se, että kävimme koulussa aihetta lapsen kasvatukseen liittyen. Suomessa on tietyt standardit joiden mukaan toimitaan. En voinut kuin katsoa suu auki kun kuuntelin opettajaa. Ei voi olla totta!

”Ole mahdollisimman neutraali, pääset elämässä helpolla”

”Älä yritä, voit epäonnistua”

Nämä ovat melko kärjistettyjä esimerkkejä, mutta tunnistan nuo molemmat. Ihan kuin erottuminen ja erilaisuus olisi jotenkin huono asia?  Mulla on maailman ihanimmat vanhemmat, mutta etenkin tuo epäonnistumisten välttäminen on tullut kasvatuksessani esille. Vielä tänäkin päivänä kun vanhempani huolestuvat musta, muistutan heitä siitä, kuinka elämään kuuluu epäonnistumiset. Mä valitsen mieluummin vuoristoradan kuin tasaisen raiteen. Toki tämä on persoonakysymys, mutta sitä en ymmärrä, miksi moni meistä jättää unelmiaan toteuttamatta sen takia, että pelkää niin paljon epäonnistumista.

9439463913_6e37c35219_z

Eikö lapsenkin tulisi harjoitella epäonnistumista? Ikäänkuin harjoiteltaisiin jo lapsesta asti, että epäonnistumiset ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Eka kaadutaan ja sit noustaan, perusjuttu.

Etenkin urheilussa tämä epäonnistumisen pelko näkyy. Ainakin omalla kohdalla. Otan tähän esimerkin omasta junnuturnauksesta monen vuoden takaa. Tiukka matsi oli päättynyt tasapeliin. Tiesin mitä tästä seuraisi. Rankut! Ensimmäinen ajatukseni oli ”ei hitto, mä joudun kuitenkin vetämään, epäonnistun kuitenkin, mitä musta sitten ajatellaan, eieieiei en halua” Vastoin tahtoani menin vetämään ensimmäisenä. Ihan kuin silmäni olisivat olleet kiinni, vedin suoraan päin maalivahtia. ”Ei helvetti mä epäonnistuin, mä arvasin tän”. Hmm? Oiskohan tässä tilanteessa ollut parempi sanoa itselleen: ”Mä oon hyvä, mä pystyn tähän, jos epäonnistun niin mitä sitte? Pelejä tulee ja menee”? Peli olisi voinut päättyä toisella tavalla. Väitän, että ajattelumallini tuli kasvatuksesta. Suomalaisesta kasvatuksesta.

ab6fb8cc-645e-4e94-8b0d-58ca43ea38fa
Kuva: Nikita Tikka

Monena päivänä mietin, että olisin ihan eri pelaaja tänä päivänä. Mentaliteettini olisi täysin eri. Jo junnufudis aikoina ne ihmiset kehittyivät, jotka uskalsivat epäonnistua ja olla huonoja. Oli se asia mikä tahansa, usein epäonnistumisesta tehdään peikko, ja asioita jää tekemättä pelon takia. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelevat? Näitä kysymyksiä mietin päässäni ennen suoritusta. Olen tajunnut, että loppupeleissä vain sillä, mitä läheisesi ja sinä ITSE ajattelet itsestäsi on merkitystä. Jos epäonnistut, et suinkaan ole huono. Olet askeleen edempänä muita 😉 Silloin tapahtuu suurin kehitys.

Aurinkoista lauantaita kaikille!

-Eve

(Visited 2 236 times, 1 visits today)
eveheikkinen

11 vastausta artikkeliin “Epäonnistuja”

  1. Todella hyvä kirjoitus, samaistuin moneen juttuun. Kiva kun ootte alkaneet kirjoittaa blogia, ootte tosi symppiksiä! 🙂

    Ihanaa kevättä teille! <3

  2. Hyvä postaus!
    Itse toitotan aina muille, kuinka nokilleen meno kuuluu elämään ja mitä enemmän sitä epäonnistuu, sitä vahvemmaksi ja viisaammaksi kasvaa.
    Mutta.
    Itse pelkään epäonnistumisia aivan hirveästi. Onneksi siinäkin on tullut tämän vuoden aikana kehitystä. Epännistumisien/mokien/nolojen tilanteiden jälkeen pyrin ajatuksissa käsittelemään tilanteen. Ja jos mieli palaa murehtimaan niitä jatkossa, muistutan itselleni, että olen ne tilanteet jo mentalisesti käsitellyt eikä niitä tarvitse pyöritellä jatkuvasti.

    • Kiitos 🙂 Jep, helpommin sanottu kuin tehty! Kuulostaa tutulta. Huonoina päivinä mulla tulee mieleen joitain vanhoja noloja juttuja mitkä on tapahtunu joskus monta vuotta sitten, enkä oo vieläkään päässyt niistä yli 😀 Onneks tässä asiassa voi kehittyä läpi elämän! Olisi huomattavasti helpompaa kun oppisi vain hyväksymään epäonnistumiset. 🙂

  3. Itse olen pelannut tässä pari vuotta amerikkalaista jalkapalloa naisten sm-sarjassa, ja entisenä yksilöurheilijana on epäonnistumisen pelko nyt noussut uusiin ulottuvuuksiin. On vaan niin inhottavaa ”pettää” ne kaverit. Olen kuitenkin oppinut että rypeminen epäonnistumisen tunteessa ei auta, vaan pakko on nollata heti ja keskittyä seuraavaan suoritukseen!

    • Tiedän tunteen! Se on ihan eri juttu kun pelataan tiimissä ja kyse on koko joukkueesta. Se on myös joukkuueen etu, että selättää ”epäonnistumisen” mahdollisimman nopeasti ja keskittää energiansa seuraavaan suoritukseen 🙂

  4. Todella hyvä teksti ja tuli niin tarpeeseen ! Itse pelkään helposti epäonnistumisia ja stressaan paljon, ja on kasvatettu vähän niin et pyritään välttämään asioita mitkä voi mennä pieleen tai on vaikeita saavuttaa. Pitää vaan muistuttaa itseään et ne on vaan osa elämää :)!

    • Kiitos 🙂 Varmasti moni meistä. Usein kuitenkin se mitä jätät tekemättä kaduttaa enemmän kuin se, että epäonnistuisit 🙂

  5. Mulle tuli tekstiä lukiessa voimakas fiilis, et hitto sie olet rohkee mimmi 🙂 respect! Huomaa, että puhut kokemuksesta ja oot niin oikeilla jäljillä. Toisinaan todella voimaannuttavia tämä sinun teksit, kiitokset niistä!

    • Voi kiitos 🙂 Tämmösten kommenttejen takia just teen tätä. Ihan mahtavaa jos näistä teksteistä saa voimaa! Hyvää kesää ihana 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta