FITNESS – Kaksi hukkaan heitettyä vuotta?

Olen puhunut useaan otteeseen fitnessdietin mukana tulleista ongelmista. Todellisuudessa kaksi vuotta bikini fitnessin parissa antoi mulle myös todella paljon hyvää. Itseasiassa edeltävät kaksi vuotta ovat olleet elämäni parasta ja antoisinta aikaa. Fitness kasvatti henkisesti, teki minusta sinnikkään, sai mut uskomaan että meistä jokainen kykenee oikeasti ihmeellisiin juttuihin, kun uskalletaan vain tarttua tuumasta toimeen.

Lähtökohtana korkeammat tavoitteet, halu olla esillä ja saavuttaa jotakin. 

Hakeuduin lajin pariin koska se oli luonteva tapa asettaa omalle kuntosaliharjoittelulle korkeampia tavoitteita, saada valmentaja ja oikeaa opastusta harrastukseen. Nykypäivänä vuoden personal trainer -palvelut maksaa enemmän kuin vuoden kestävä kisavalmennus. Kuullostaa aika hassulta, eikö? Nyt puhutaan kuitenkin kilpaurheilusta SM tasolla. Kilpaileminen oli mun haave. Halusin aika nopeasti ottaa askeleen kisavalmennukseen ja päästä lajin pariin, koska unelma oli mahdollista toteuttaa.miramira3

Toinen syy kisavalmennukseen hakeutumisessa oli väistämättä oma huomionhakuisuus, se että halusin olla esillä, tulla nähdyksi. Jollain tavalla kai meistä jokainen nauttii huomiosta ja omien rajojen ylittämisestä. Ihminen nauttii luonnostaan siitä, kun kokee olevansa hyväksytty ja pidetty muiden keskuudessa, se on inhimillistä. Lapsena olin todella ujo, ehkä mä nyt aikuisiällä haen sitä huomiota ja sosiaalista aktiivisuutta, mitä en lapsena uskaltanut.

Tasapaksu elämä vuodesta toiseen kyllästyttää, kaipaan aina ajoittain pientä jännitystä, jotain arjesta poikkeavaa. Fitness haaveen toteuttaminen oli vastaus mun tylsään arkeen ja se tuntui todella hyvältä pitkän aikaa. Ei ole siis aihetta katua päivääkään elettyä elämää.

Muuttuva kroppa ja virkeämpi minä

Muuttuva kroppa oli jatkuva kannustin. Kehon rasvat väheni ja lihasmassa lisääntyi, musta tuli energisempi urheilun ja hyvien elämäntapojen myötä. Dietti oli asia erikseen, mutta yleisesti fitness toi mukana hyvät elämäntavat, sekä paljon tietoa treenaamisesta ja ravitsemuksen toteuttamisesta.

Lajin parissa kilpailevan on hyvin helppo ystävystyä muiden fitnesspiireissä liikkuvien ihmisten kanssa.

Jostain syystä lajin pariin hakeutuu jokseenkin aika itsevarmaa ja rohkeaa porukkaa. Tyypit tulee juttelemaan ja olen ollut ihmeissäni jopa siitä, kuinka ihania ihmisiä olen löytänyt tätä kautta. Osaan porukasta olen tutustunut kuntosalilla, toisiin lavan backstagella. Kaikki fitnesstytöt ei todellakaan ole bimboja, vaikka sellainen yleiskäsityksen lajista saattaa sen ulkonäkökeskeisyyden vuoksi saadakin. Kaunis nainen ei ole aina yhtäkuin tyhjäpää. miramira2

Itsevarmuus kasvoi

Itsevarmuus on kasvanut ainakin kymmenkertaiseksi fitnessin myötä. Ehkä se johtuu osittain muuttuneesta kropasta ja siitä, että lavalle on todella astellut pienissä bikineissä. Nykyään ei ole mikään ongelma olla vähissä vaatteissa rannalla, tai oikeastaan yhtään missään. Sitä on aika sinut itsensä kanssa ja hyväksyy oman kehon juuri sellaisena kuin se on, omassa kehossa viihtyy hyvin. Sellaisista jutuista itsevarmuus varmaan nousee, kun ajattelee että ”mä olen hyvä näin”, eikä etsi itsestään kokoajan virheitä. Lisäksi ihmiset lähestyy helposti, tulee juttelemaan ja haluaa tutustua, se on plussaa.

Kuten jo ohimennen mainitsin, olin lapsena todella ujo. Itseasiassa kärsin jopa siitä piirteestä, koska se hallitsi mua todella paljon. Toki mä sosialisoiduin vuosien mittaan kokoajan enemmän, mutta vasta viimeisen kahden vuoden aikana musta on tullut oikeasti sosiaalisesti aktiivinen ja uskon että vieläkin on parantamisen varaa. Olen joka tapauksessa todella tyytyväinen kuinka suuren askeleen olen tullut lapsuudesta aikuisuuteen, päässyt eroon ujoudesta ja löytänyt jopa uhmakasta rohkeutta tarttua härkää sarvista ja tehdä just niitä juttuja joita mä rakastan.miramira

En kadu mun fitness vuosia tippaakaan, olen saanut osakseni sitä mitä olen halunnut. Olen saanut mahdollisuuksia, edennyt mun omassa elämässä. Olen löytänyt uskoa enemmän itseeni ja nykyään uskallan ryhtyä melkein mihin tahansa mielenkiintoiseen hankkeeseen, tai ainakin haluan aina yrittää. Enää en juuri mieti ”mitähän muut ajattelee?”, mietin että mitä mä ajattelen. On ollut vapauttavaa irtautua ihmisten katseista ja mielipiteistä, oivaltaa että mä olen itsenäinen ihminen, mun on rakastettava ensin itseäni, jotta voin rakastaa muita. Toisin sanoen on uskallettava olla omaitsensä, uskallettava toteuttaa itseään ja sitten jakaa sitä omaa hyvää oloa myös muille.

Nämä vuodet ovat olleet antoisia. Kokemus vahvisti mun uskoa elämään, toi maailman parhaita ystäviä ja ennen kaikkea pääsin toteuttamaan mun unelman.

-M

(Visited 3 882 times, 1 visits today)
mirahautajoki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta