Hyvästien jättämisen sietämätön vaikeus


Ootteko joskus miettinyt, että ois melkein helpompaa olla jättämättä hyvästejä, kun on lähdön aika? Silti et halua missata sitä hetkeä, koska tämä ihminen/ihmiset ovat sinulle tärkeitä. Ainoa syy, miksi missaisit hyvästit, on välttää kyyneliä ja sitä tunnepurkausta. Ettei tarvitsis itkeä tuhrustaa, sotkien samalla maskarat poskille ja ylittää se haavoittuvuuden kynnys, näyttää että sinä välität.

Muistan edelleen tammikuun ensimmäisen päivän illan, kun seuraavana päivänä oli määrä lentää Tukholman kautta Losiin ja samalla se tarkoitti, että erkaannutaan mun rakkaiden kämppisten kanssa. Tytöt olivat olleet mulle niin läheisiä ystäviä, ihan kuin perhe. Jaettiin arjen ilot ja surut, aina löytyi ymmärrystä ja avunantoa, olkapää johon nojata kun arki oli haastavaa. Se yhteinen arki oli luonut takuulla meille jokaiselle sen tunteen, että ”te olette tärkeitä”.

Takaisin siihen tammikuiseen iltaan.. Eihän ne mitkään jäähyväiset olleet, koska vielä me nähdään joku päivä kaikki yhdessä, mutta kukaan ei tiedä milloin se päivä koittaa. Oli aika haikeat tunnelmat illalla sanoessa ”hei hei ja hyvää yötä” ennen nukkumaan menoa ja tietää, ettei tiedä milloin seuraavan kerran nähdään. Seuraavana aamuna herätessä Eve oli jo lentokentällä matkalla kohti tulevaa seikkailua ja Jonna palaamassa yövuorosta kotiin. Vieläkään mä en tiedä, koska näen E:n seuraavan kerran. Jonnan kanssa halataan jo viikon päästä. 

Nyt on kuitenkin taas uusien hyvästien aika, eikä ajatus siitä tunnu yhtään sen paremmalta, kuin ne tammikuiset hyvästitkään. On aika päästää irti tästä elämänvaiheesta, sanoa hei hei taas hetkeksi ihmisille täällä ja toivottaa pian tervetulleeksi Suomen arki ja istua pitkästä aikaa kahvikupposen ääreen rakkaiden ystävien kanssa. Tunnen iloa ja surua yhtä aikaa. Kyyneliltä ei takuulla vältytä tälläkään kertaa, koska mä oon vähän herkkä aina tunne asioissa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Elämä on ikuisia alkuja ja loppuja, eikä lopulta mikään kestä ikuisesti. Mä en tiedä voiko luopumisesta tai erkanemisesta oppia koskaan pitämään, mutta se on selvää, että edessä on vielä monet hyvästit ja uudet elämänvaiheen aloitukset.

-M

P.s Tänään olen kiitollinen siitä, että mua odottaa Suomessa koti ja Jonna. <3

(Visited 1 081 times, 1 visits today)
mirahautajoki

2 vastausta artikkeliin “Hyvästien jättämisen sietämätön vaikeus”

  1. Tiedan tunteen ☹️. Olen ajatellut samaa–olisi melkein helpompaa lahtea ilman hyvasteja. Asun perheeni kanssa Floridassa ja viikon paasta lennetaan Havaijille 3 vuodeksi. ”Kotikaupunkiin” jaa suomalainen ystava jonka kanssa ollaan oltu vuosia todella hyvia ystavia. Nyt jo kaihertaa ajatus hyvastien jattamisesta–vaikka tiedan etta han tulee kaymaan meilla ensi vuonna. Onneksi on puhelimet, skypet jne! 🙏🏼

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta