Itsekäs vai hyvä itsetunto?

Sain idean tähän postaukseen kun hengasin saksalaisen ja ranskalaisen ystäväni kanssa. He puhuivat mulle kauniita asioita ja kerroin, että en ole koskaan kuullut suomessa mitään vastaavaa. Kehuja oli vaikea ottaa vastaan. Tuntui, että itsetuntoni koheni siinä hetkessä moninkertaiseksi. Tää on arka aihe meille suomalaisille. Meille huono itsetunto tuntuu olevan enemmän sääntö kun poikkeus. Olen ennenkin maininnut siitä, että usein se tulee kasvatuksestamme. ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön” asenteesta. Monta eri kulttuuria nähneenä en vaan voi ymmärtää tätä asennetta. Mun mielestä on äärettömän ärsyttävää jos kehut vaikka jonkun uutta paitaa ja vastaukseksi saat ”Tää nyt on tämmönen rätti ja ei tää ees oo niin hieno”. En tiedä oletteko törmänneet tähän samaan ilmiöön?  Tämä kuvastaa mielestäni aika hyvin asennettamme. Moni meistä ei pysty ottamaan kehuja vastaan. (Itsellenikin se oli joskus vaikeaa.)   En aijo ottaa tässä postauksessa enempää kantaa huonoon itsetuntoon, vaan siihen mitä tapahtuu jos jollain onkin hyvä itsetunto.

 

Upea nainen kävelee kauniissa mekossaan ja korkokengissään vastaan. Hän näyttää päämäärätietoiselta, hänellä on hyvä ryhti ja ilme on vakaa. Miesten päät kääntyvät. Hänestä huokuu jäätävä itsevarmuus. Olemus on jopa vähän ylpeä.  Mikä on ensimmäinen ajatus mikä tulee mieleen? Ajattelemme ensin itseämme.

Mä olen huono.

Moni leimaa naisen ylimieliseksi vaikka syy ei ole naisessa, vaan meissä itsessämme. Henkilö joka luottaa itseensä ja rakastaa terveellä tavalla itseään ei ole itsekäs. Päinvastoin, hän osaa olla parempi muille, koska tulee juttuun myös peilikuvan kanssa. Yksi hienoimmista asioista suomalaisissa on nöyryys. Mielestäni nöyräkin voi olla ylpeä itsestään. Se, että kannat itsesi hyvin ja olet ylpeä saavutuksistasi ei tee sinusta itsekästä. Se tarkoittaa, että hyväksyt itsesi ja voit sitä kautta olla hyvä myös muille. 

Kerron teille nyt esimerkin omasta elämästäni. Eräs tyttö avautui minulle ja puhui itsestään todella rumasti. En voinut uskoa, että joku todella ajattelee itsestään sillä tavoin. Mietin hetken, että pitäisikö minunkin sanoa itsestäni pari negatiivista adjektiivia jotta tytölle tulisi parempi mieli. Päätin kuitenkin keskittyä tyttöön ja löytää ratkasun hänen ongelmaansa tsemppaamalla häntä. Tyttö kuitenkin selvästi odotti, että sanoisin jotain vastaavaa itsestäni, jotta hän olisi saanut vertaistukea. En sanonut… Se olisi ollut valehtelua, koska en ajattele samalla tavalla. Musta on ihan hullua, että mulle tuli keskustelun jälkeen ylimielinen olo vain siksi, että en haukkunut itseäni. Mulla on hyvä olla pääni sisällä sekä kehossani.

Onko väärin sanoa se ääneen? Mitä mieltä olette?

<3:Eve

(Visited 872 times, 1 visits today)
eveheikkinen

2 vastausta artikkeliin “Itsekäs vai hyvä itsetunto?”

  1. Musta on hyvä ettet lähtenyt samaan liejuun. Tsemppi ja toisen kehuminen oli sinulta oikein. Suomalaisten nöyryys on hyvä asia mutta ei itseään pidä milloinkaan aliarvoida. Se vie vain mehuja itseltä ja muilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta