Vuosi 2017

2017 on ollut melkonen vuosi. Tiedättekö sen tunteen kun haluaisit mennä ajassa eteen päin ja nähdä missä olet vuoden kuluttua? Mä mietin tätä aika usein ja vuosi toisensa jälkeen olen juuri siellä, missä en olisi ikinä voinut kuvitella olevani. Niin kävi tänäkin vuonna.

2017 tammikuussa lähdin Ausseihin vähän miettimään, että mitä mä loppuen lopuksi tahdon elämälläni tehdä. Kisaamisestani oli kulunut ainoastaan vuosi, enkä jotenkin osannut irrottautua entisestä fitness-minästäni. ”Ylimäärästä siellä ja tuolla”. En pystynyt kävelemään peilin ohi tuijottamatta itseäni. Hormoonitoimintani oli edelleen ihan sekaisin. Olin korviani myöten stressissä, koska valmistuin juuri koulusta enkä tiennyt mitä tehdä. Tarvitsin aikaa, aikaa miettiä mikä elämässä oikeastaan onkaan tärkeää tai ainakin tärkeää minulle.

Lähdin ausseihin surkealla englannillani ottaakseni aikalisän. Ensimmäiset viisi kuukautta vietin maaseudulla. Siellä jos missä mulla oli aikaa miettiä mitä tahdon tehdä seuraavaksi. Pohdiskelin ja mietin. Yhtenä viikoloppuna ystäväni sai minut kokeilemaan surffausta hänen kanssaan. Ensimmäisen kerran kun nousin laudalle pystyyn tajusin, että tää on mun juttu. Tätä mä haluan jatkaa. Australian jälkeen lähdin Balille missä oikeastaa rakkaus surffia kohtaan syntyi ja aika menikin surffatessa.

Palasin kesällä pariksi kuukaudeksi Suomeen. Tapasin kaikki rakkaat ystäväni ja perheeni. Silti jotain oli muuttunut. Suomi ei tuntunut enää kodilta. Kadulla käveli vieraan näköisiä ihmisiä ja kulttuuri ei vaan tuntunut omalta. Maanantaina saavuin Helsinki – Vantaalle ja heti jo tiistaina mulla oli liput takasin Balille. Sydän jäi sinne.
Kesän olin toissä. Meillä oli aivan ihana työjengi ja muistelen aikaani siellä vieläkin lämmöllä. Mulla kävi tosi hyvä tsägä, että sain heti ekalla viikolla töitä ja viihdyin siellä niin hyvin. Töiden lisäksi vietin aikaa mahdollisimman paljon läheisteni kanssa, koska tiesin tulevasta lähdöstäni. Kesä oli samaan aikaan ihanaa, mutta haikeaa aikaa.
Elokuun lopussa myin kaiken omaisuuteni ja irtisanoin kämppäni. Tein radikaalin ratkaisun joka on osottautunut tähän mennessä elämäni parhaaksi. Lähdin ilman päämäärää Balille vain pieni rahasumma pankkitililläni. Mulla oli puolen vuoden viisumi Indoihin, muuta suunnitelmaa ei ollut. Päivät meni surffatessa ja viikonloppuna juhlittiin. Bali oli vienyt sydämeni totaalisesti. Kaikki oli vaan niin helppoa. Olin onnellisempi kuin moneen vuoteen. Pian raha-asiat ja tulevaisuus kuitenkin rupesi mietityttämään. Hyvä ystäväni, kehen tutustuin Balilla ilmoitti lähtevänsä Ausseihin ja innostuin itsekin asiasta.

Monen päivän pähkäilyn jälkeen päätin palata takaisin Ausseihin, koska olihan mulle tännekkin vielä viisumia jäljellä. Onneksi lähdin. Sain töitä, voin surffata päivittäin ja mikä parasta löysin ensimmäistä kertaa nyt 22-vuotiaana miehen kenen kanssa haluan jakaa elämäni. Olin löytänyt jo aikaisemmin oman intohimoni surffauksen ja eräänä päivänä missäpä muuallakaan, kun vedessä, tapasin poikaystäväni.  Samaan aikaan ystäväni kertoi mulle mahdollisuudesta opiskella liikunnanohjaajaksi täällä Australiassa. En miettinyt hetkeäkään, koska mullahan loppuu viisumi tämän vuoden lopussa. Opiskelupaikka mahdollisti jäämisen tänne Ausseihin. Papereiden pyörittelyn ja kielitestin jälkeen pääsin kuin pääsinkin kouluun. Oon tosi kiitollinen tästä vuodesta. Heittämällä yksi parhaimmistani. Parasta on tunne, että mun ei tarvitse enää selviytyä kaikesta yksin. Mulla on joku, kenen kanssa jakaa elämä. Vuosi on opettanut paljon kärsivällisyyttä, rohkeutta ja ennen kaikkea sen, että omaa sydäntä pitää kuunnella, koska se harvoin on väärässä.

Kiitos tästä vuodesta. En malta odottaa mitä 2018 tuo tullessaan. Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta sinne koti suomeen! ❤

<3:Eve

”Elämän tarkoitus on olla ihan sikaonnellinen”

Ajattelin enneku tulin tänne, että kirjottaisin useammin, mut se kirjottaminen on vähän jäänyt. Mulla ei oo ollut yksinkertasesti aikaa eikä inspistä. Tuntuu, että saan parhaimmat inspikset kirjoittaa, kun olen vähän alla päin. Silloin on enemmän annettavaa blogille.

Nyt oon ollut täällä kaks viikkoa ja päivä toisensa jälkeen oon vaan yhtä hymyä. Mun reissu on vielä todella alussa, mutta nyt voin jo sanoa tehneeni oikean valinnan. Oon saanu ihania viestejä mun kuviin, että ompa kiva nähdä mut niin onnellisena. Sitä mä kyllä olen. En ees muista millon viimeksi mulla ois ollu näin hyvä olla. Mun ei tarvitse olla mitään, että oisin hyväksytty. Täällä ihan pienet arkiset asiat tekee mut onnelliseksi. Elämä ei ole suorittamista päivästä toiseen vaan elän hetkessä. Mulla ei oo koskaan fiilistä, että oisin yksin vaikka oonkin periaatteessa yksin reissussa. Joka päivä tutustuu uusiin ihaniin samanhenkisiin ihmisiin. Eikä mun elämä ole todellakaan mitään ylellisesti elämistä! Täällä tulee todella pienellä budjetila toimeen jos haluaa. Tuntuu, että en vaan tarvitse mitään ylimäärästä kun on aurinko ja surffaus.

Jotenkin tuntuu, että tosi moni nuori on aika eksyksissä siinä, että mitä haluaa tehdä. Mä oon löytäny aina niit juttuja mitä haluan tehdä reissussa ollessani. Täällä saa etäisyyttä siihen suomen oravan pyörään. Mikäli jolla kulla siellä ruudun takana on haaveissa lähteä maailmalle niin älä enää mieti, vaan tee se!  Tää on nyt mun neljäs kerta kun oon lähteny pidemmäks aikaa reissuun. Mun elämäni parhaimmat asiat on tapahtunu reissun päällä. En ois ikinä voinu suomessa kuvitella, että rakastuisin surffaukseen ja haluaisin tehdä sitä jopa ammatikseni! Täällä pääsee näkemään asioita, minkä olemassa oloa en edes tiennyt suomessa ollessani. Uskalsin ottaa riskin ja lähteä kohti mun unelmaa. Tällä hetkellä tuntuu, että se todellakin kannatti. Toivon, että voisin motivoida edes jotakuta tekemään saman. Mikäli sun arki tuntuu tasasen tappavalta puurtamiselta jatkuvasti, älä odottele enää, vaan tee muutos. Sen ei kuulu olla sitä! Ainakaan pitkiä aikoja. Hyppy tuntemattomaan tuntuu aina pelottavalta, mutta se voi olla elämäsi paras päätös!  Mä uskon, että meillä kaikilla on täällä oma kutsumus. Enkä usko, että kukaan voi olla onneton mikäli seuraa sitä. Luin jostain, että elämän tarkoitus on olla ihan sikaonnellinen ja nyt todellakin tuntuu siltä.

Mistä sen sit tietää, että on menossa oikeaan suuntaan? Sen tuntee. Mun sisällä kihelmöi kun ees mietin huomisaamun aaltoja. Oon vaan niin kiitollinen tästä kaikesta.

 be fearless in the pursuit of what sets your soul on fire

<3:Eve