Au pair training school – NEW YORK

au-pairMun au pair vuosi alkoi eilen pitkällä matkustuspäivällä Reykjavikin kautta aina New Yorkiin. Nykissä oli pahat ruuhkat ja meidän kyyti oli myöhässä. Matka kentältä majoituspaikkaan kesti lopulta kolme pitkää tuntia. Rankan päivän päätteeksi halusi vain laskea pään tyynyyn. 

Helsingin ja New Yorkin välinen aikaero on 7 tuntia. Menin nukkumaan klo.20 paikallista aikaa ja olin valvonut siinä vaiheessa 22 tuntia. Uni maistui siitä huolimatta, että majoituspaikan sängyt natisi aina kylkeä kääntäessä ja huoneessa oli tukala ilma.

Au pair vuoden aluksi meillä on neljän päivän koulutus täällä New Yorkissa. Perjantaina jokainen meistä jatkaa matkaa kohti tulevaa au pair perhettä ja uutta kotia. Täällä on porukkaa ympäri maailmaa, brasilialaisia, saksalaisia, ruotsalaisia, iltalialaisia…au-pair

Olin hiukan järkyttynyt majoituspaikan olosuhteista, koska täällä ei ole rauhaa, tai yksityisyyttä. Jaan kylpyhuoneen kahdeksan tytön kanssa, ovissa ei ole lukkoja. Nukutaan kerrossängyissä ja pelkkä kyljen kääntäminen aamuyöllä tuntuu pahalta, koska kaikki heräävät siihen (ei mitään ihan pientä natinaa). Nukun neljän hengen huoneessa kahden saksalaisen ja yhden tsekki tytön kanssa. Olen asunut 16-vuotiaasta saakka itsenäisesti ja tämä tuntuu suorastaan haasteelta minulle.

Päivät on täynnä ohjelmaa. Ihmisiä on paljon ja ääntä on enemmän, kuin tämä rauhaa rakastava introvertti on tottunut kuulemaan. Nyt ollaan epämukavuusalueella, mutta tästäkin selvitään. Odotan jo perjantai aamun lähtöä lopulliseen päämäärään, Culver Cityyn. Tiedän että siellä odottaa oma tila, rauhallisempi ympäristö ja mukava perhe.

-M

Lue myös

26-VUOTIAS AU PAIR

ERO

 

ERO

Viimeisiä päiviä viedään koti-Helsingissä. Fiilis on vähän haikea, Jonna muutti tänään pois meidän kolmen yhteisestä kodista. Eve muuttaa lauantaina ja mun perhe tulee hakemaan tavaroita Pohjois-Pohjanmaalle sunnuntaina. Meidän kolmen tiet eroaa. Iloa huokuneen kodin seinät kaikuu tyhjyyttään. Ei tunnu enää kodilta.

Nämä tytöt on olleet enemmän kuin kämppiksiä, enemmän, kuin pelkkiä hyvänpäivänkavereita, me ollaan oltu parhaat ystävät. Näiden kahden kanssa on jaettu kaikki huolet ja murheet, ihmissuhdesotkut, ihan kaikki surun ja ilot. Eve ja Jonna on ollut mun Helsingin perhe. Nyt meidän kaikkien tiet eroaa, kun Eve lähtee Balille, minä Californiaan ja Jonna jää rakentamaan omaa kotia Helsinkiin.

Kaihoten katselen Helsingin katuja ulkona kävellessä. Silmät avautuu aina ihan uudella tavalla, kun on luovuttava jostain. Silmänräpäyksen ajan ehtii pohtia, että oliko tämä varmasti oikea ratkaisu, että haluanko mä jättää tämän kaiken tänne? Mutta enhän mä ois tähän muutokseen lähtenyt, ellen olisi halunnut sitä. Halusin uusia tuulia ja uuden suunnan. Sain mitä tilasin.

Tuntuu hyvältä ja pahalta yhtä aikaa. Ei oikein tiedä mitä pitäisi tuntea.. Itkisikö menneen luopumista, vai hymyilisikö uudesta ja jännittävästä alusta. Tämä kaikki kuuluu luopumiseen ja toisaalta, on helpottavaa tietää, ettei mun ystävät katoa mihinkään. Me ollaan sama ystäväperhe, mutta fyysisesti eri puolilla maailmaa. Nykyään yhteydenpitäminen on niin helppoa, ei tarvitse harrastaa kirjeen vaihtoa. Ystäviin saa yhteyden vaikka minuutissa, ottaa luurin käteen ja soittaa.

Näistä fiiliksistä huolimatta olen tyytyväinen päätökseeni lähteä. Kaikella on aikansa ja nyt tämä ajanjakso tuli päätökseen. Elämä on alkuja ja loppuja, se on vain kiertokulkua. Suhtaudun avoimin mielin tulevaan. Juuri luopumisen hetkellä kokee suurimpia tunteita, mutta kun uusi aika alkaa, sitä usein huomaa että asiat sujuu hyvin ja pidemmän ajan kuluttua näkee oman kasvun muutoksen seurauksena.

-M

Lue myös:

26-VUOTIAS AU PAIR

Seikkailu odottaa