Kenelle sä elät?

Teininä kärsin huonosta itsetunnosta niinkuin varmasti suurin osa sen ikäisenä. Vaikka olenkin aika tempperamenttinen tapaus, olen ollut myös muiden vietävissä. Muiden mielipiteet olivat silloin suuressa roolissa. Pelasin koko nuoruuteni futista. Enkä vaihtaisi päivääkään! Futis on ollut yks mun tärkeimmistä asioista elämässä ja olen saanut paljon ystäviä sitä kautta. Se oli mulle kuitenkin vain harrastus. Lähipiirini ei meinannut hyväksyä sitä. Tuli tunne, että jonain päivänä on pakko pelata huipulla, että olen hyväksytty. Vasta kun loukkaannuin vakavasti tajusin, että en pelannut jalkapalloa itseni takia vaan miellyttääkseni muita. Ehkäpä loukkaantumisellanikin oli tarkoitus.  Jalkapallon lopetettua huomasin olevani yhtä rakastettu kuin ennenkin. Mikään ei muuttunut. Pelko oli vain syntynyt ympäristön painostuksesta.

Luulen, että monella on sama kokemus esimerkiksi opiskelun suhteen. Opiskellaan sitä mitä vanhemmat haluavat, koska haetaan hyväksyntää.

IMG_4758

Juuri ne harrastukset mihin olen lähtenyt omasta halusta ovat tuottaneet eniten mielihyvää. Vasta vanhempana olen tajunnut myös vanhempien inhimillisyyden. Ne oman elämän supersankaritkin voivat joskus olla väärässä. He eivät ole sinä, sun ajatukset ja tunteet. Vain sinä itse voit tuntea tunteesi ja kuunnella sisintäsi.

Koko lapsuusikäni suurin unelma oli tulla laulajaksi. Laulettiin, tehtiin musavideoita ja tanssittiin aina kun saatiin tilaisuus. Vitsi se oli hauskaa! Meillä oli jopa oma bändi alakoulussa. Yhtenä päivänä rakas äitini oli huonolla tuulella ja tokaisi minulle: ”Etkö voi antaa niiden laulaa kenellä on lahjoja siihen”. (Kommentissa oli kyllä perää :DDDD) , mutta se kommentti on jäänyt kummittelemaan. Sen päivän jälkeen en ole halunnut laulaa muuta kuin kotona neljän seinän sisällä.  Monet pienetkin kokemukset, mitä olet kokenut lapsena vaikuttavat elämääsi tänä päivänä.

IMG_4770

Olen jutellut ystävieni kanssa unelmista. Monet sanovat, että heillä on kyllä unelmia, mutta eivät uskalla tarttua niihin. Miksi?  Monesti keskusteluissa toistuu sama kaava.  Vanhempien ja ystävien kommentit lapsuudessa tai nuoruudessa: ”AI SINÄKÖ MUKA? SUSTAKO MUKA OLISI SIIHEN?”. Ajatellaan vielä että: ”Nyt se Pekka putoaa kovaa ja korkealta”

Ei ihmekkään, että moni jättää unelmansa toteuttamatta ja kärsii itsetunto ongelmista. En tiedä yrittävätkö vanhemmat suojella lapsiaan vai mikä ajaa tälläiseen käytökseen, mutta mielestäni tämä aiheuttaa vain pahaa. Moni ajattelee vielä aikuisenakin että: ”Ei musta ole mihinkään”. Eikö vanhempien kuuluisi tukea ja kannustaa? Kasvattaa lapselle terve itsetunto?

Onneksi olemme itse vastuussa omista ajatuksistamme. Omaa ajattelumallia ja suhtautumista voi muuttaa. Voit itse päättää onnistuvansi ja olevasi hyvä. Itsensä psyykkaus voi tuntua alussa tyhmältä ja se vaatii treeniä, mutta se todella toimii! Tärkeää on muistaa, että olet rakastettu olivat valintasi mitkä tahansa. Meidän ei tarvitse olla sitä mitä vanhempamme, ystävämme, sisaruksemme, serkkumme tai vaikka koiramme haluaa.  Se, että uskaltaa kuunnella omaa sydäntään vaatii todellista rohkeutta. Kukaan ei voi tulla sanelemaan, miten juuri sun tulisi elää. Muut eivät päätä mitä olet, sen päätät sinä itse!

IMG_4849

-Eve

(Visited 1 735 times, 1 visits today)
eveheikkinen

6 vastausta artikkeliin “Kenelle sä elät?”

  1. Voin niin samaistua tähän ja vasta nyt kun ikää on enemmän, on alkanut miettiä olisiko itsestä johonkin mistä on haaveillut. Sinänsä huono puoli on se, että jos olisi tehnyt rakastamiaan asioita luottaen jo hyvin nuoresta, olisi jo aika hyvä niissä. Asiaa ei tietenkään pitäisi ajatella niin suorituskeskeisesti vaan tehdä sitä mitä rakastaa. Jospa aloittaisi tänään.

    Harmi, että selkeästi suomalaiseen kasvatukseen liittyy osana juuri tällainen ”otetaan luulot pois ja ettei ylpisty turhasta” tyyppinen osuus. Vaikka ei tietenkään kaikkialla ja aina, mutta tuntuu jahtavaan ainakin vielä omanikäisiäni aikuisuudessa…

    • Koskaan ei ole liian myöhäistä. Eikä monen unelman täyttymiseen tarvita kuin päätös. Ja mikä parasta usein se matka on parempi mitä päämäärä 😉 Tsemppiä unelmien toteuttamiseen!

  2. Oma isäni väheksyi minua usein lapsuudessa ja nuoruudessa (ja vielä nykyäänkin hänen mielestään en osaa tai pysty moniin asioihin!) Minun ei annettu tehdä juuri mitään itse ja aina tekemisiini puututtiin, vaikka olisin pärjännyt ihan hyvin siinä, mitä ikinä olinkaan tekemässä. Ei se varmasti ollut tahallista, mutta nyt ”vanhemmiten” ajateltuna se on jättänyt jälkiä.

    Jotain tekemistä isäni käytöksellä varmasti on esimerkiksi sen kanssa, että vielä nykyäänkin pelkään tehdä virheitä (vaikka juuri niistä usein oppii!) ja pidän itseäni paljon muita huompana. Minulla ei myöskään ole koskaan ollut suuria unelmia ja kadehdinkin niitä, joilla unelma on ja jotka sen eteen ponnistelevat. En ole ikinä uskaltanut tehdä mitään repäisevää, vaan olen aina tehnyt ns puolittaisia eli varmoja ja turvallisia ratkaisuja. Jälkeenpäin olen harmitellut, miten en ole uskaltanut tehdä toisin.

    En tietenkään syytä isääni siitä, millaista elämää olen elänyt, mutta kuten sanoin, on hänellä varmasti ollut jonkinlaista vaikutusta esimerkiksi itsetuntooni.

    • Voin samaistua moneen kohtaan.. Olen kuitenkin oppinut, että nimenomaan ne parhaat jutut tapahtuvat siellä epämukavuusalueella. Se on kuitenkin hyvä asia että tiedostat omat ”haitalliset” tavat ja vielä tiedät mistä ne ovat tulleet. Niiden muuttaminen varmasti vie aikaa mutta on mahdollista 😉 Voit alottaa jo tänään!

  3. Hyvä kysymys! niin monesti nykyään mietitään ihan liikaa mitä muut tekee ja ajattelee. Tärkeintä olis seurata sitä omaa fiilistä ja tavoitella niitä omia unelmia, välittämättä siitä mitä muut ajattelee. Kirjoittelin myös itse unelmien tavoittelemisesta, kun viimein olen myös itse tajunnut että vain yrittämällä niitä unelmia tehdään todeksi.

    • Hyvin sanottu! Täytyypä käydä tsekkaamassa 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta