Mikä susta tulee isona?

Maailman ärsyttävin kysymys! Vaikka usein puhunkin unelmista ja niiden toteuttamisesta, en tarkoita, että kokoajan pitäisi olla joku päämäärä.  Ennen kadehdin heitä jotka tiesivät jo pikkupoikana, että heistä tulee palomiehiä. Mulla se mikä musta tulee isona ei ole ollut mikään itsestäänselvyys. Se on muuttunut rallikuskista stylistiin ja muuttuu edelleen. Nykyään kuitenkin pidän sitä rikkautena, että olen kokeillut monenlaista. Olen tehnyt ravintola-alan hommia, valmentanut, hoitanut lapsia, ollut vaateliikkeissä duunissa jne, eikä toistaiseksi mikään näistä ole tuntunut siltä ”omalta jutulta”. Mulla ei todellakaan ole hajua mikä musta tulee isona! 

2016-07-31 19.19.12

Monea meistä nuorista ahdistaa se että ei ole päämäärää. Jo peruskoulussa korostetaan sitä, että pitäisi tietää mitä haluaa tehdä isona. Kuinka moni 16-vuotias oikeesti tietää mitä haluaa tehdä koko loppuelämänsä?  En usko, että kovin moni. Moni löytää oman juttunsa 40-vuotiaana tai jopa vanhempana.  Yhteiskuntamme luo meille nuorille turhia paineita. Kokoajan pitää olla kiire, pitää olla menossa jonnekkin, aina on oltava aikaansaava ja PÄÄMÄÄRÄ. Ja sit pitäis olla se hemmetin suunnitelma…

”25-vuotiaana mulla on poikaystävä, 26-vuotiaana valmistun koulusta, 27-vuotiaana mulla on lapsi tulossa, 30-vuotiaana asuntolaina, perhe ja kultanen noutaja…” ja jotain tätä rataa. Mielestäni elämää ei voi suunnitella. Olen elänyt elämää jolloin suunnittelin kaiken valmiiksi. Se toi mulle turvaa, vaikka suunnitelmat kusivatkin aina. Olen kuitenkin oppinut, että mikään ei tule väkisin pakottamalla. Joskus on vain hyvä luottaa siihen, että elämä kantaa.

 Mitä sitten jos et just nyt tiedä mitä haluat tehdä kymmenen vuoden kuluttua?  Elämä on nyt. Etenkin nuoret, mikä kiire on olla aikuinen?  Meidän pitäisi muistaa nauttia elämästä, valvoa öitä, sekoilla kavereiden kanssa, reissata, opiskella ja tehdä mitä ikinä keksimmekään. Vain taivais on rajana!  Omalta kohdalta voin sanoa, että olen paljon onnellisempi nykyään kun olen oppinut ottamaan rennommin. Mitä spontaanimmin elän, sen jännittävämpää elämäni on. Olen sanonut hyvästit entiselle suorittajaminälleni. Välillä olen jopa yllättynyt siitä, kuinka arki onkin aika siistiä. Kaikki tuntuu vaan niin paljon paremmalta kun ei pipoo kiristä.

98eebc2c5817595506902d63ffec4a2e

Parhaanystäväni sanoin ”Jos haluan olla koko vapaapäiväni yöpuvussa sängyssä ja juoda viiniä niin teen sen”. Omalla kohdalla Juuri ne hetket, kun saan olla ystävieni kanssa koko päivän tekemättä mitään järkevää ovat elämäni parhaimpia.

Se oma juttu tulee kyllä, kun vain muistamme elää! 😉

-Eve

ps. Haluan sanoa teille, että on aina yhtä ihanaa kuulla hyvää palautetta blogistamme tuntemattomilta ihmisiltä. Varsinkin jos on rohkeutta tulla juttelemaan face to face. Olen saanut teistä valtavasti voimaa. Kiitos <3

(Visited 1 175 times, 1 visits today)
eveheikkinen

4 vastausta artikkeliin “Mikä susta tulee isona?”

  1. Harmi, että nykyinen hallituksemme ei juuri kannusta etsimään sitä ”omaa juttua”… Ala tulisi valita jo päiväkodissa ja jokaisesta välivuodesta ja väärästä valinnasta rangaistaan.. Kurjaa. Itse olen mielenkiintoisella alalla, mutta tämä ei ole se minun sydämenasiani. Mutta ei mun taloudellisessa tilanteessa ole enää varaa opiskella toista alaa, kun tuet meni ensimmäiseen 🙁

    • Sanos muuta! Oon ihan samaa mieltä ja sit vielä se, että on järkevämpää olla työtön kun opiskelija. Motivoi tosipaljon opiskelemaan. Jokatapauksessa toivottavasti sun taloudellinen tilanne vielä sallii opiskelun jossainvaiheessa. 🙂

  2. Teillä on aina tosi mielenkiintoisia postausaiheita! Tykkään 🙂 Mä oon ite ollut suorittaja ihan nuoresta asti, enkä vieläkään oikein osaa elää hetkessä. Haluaisin sitä. Tosi, tosi paljon. Mut mä en vaan pysty enää valvomaan pitkiä aikoja, skippaamaan montaa treenisessiota, juomaan alkoholia rennosti tai olematta tietoisesti selvillä siitä, mitä ravintoaineita (ja kaloreita) syömässäni ruoassa on – esimerkiksi. Mitä mä oikeasti haluaisin tällä hetkellä on matkustella, reissata ympäri maailmaa ilman huolenhäivää, syöden kaikkea uutta ja ihanaa, valokuvata vuoria ja kiivetä niille. Mut samalla haluaisin päästä opiskelemaan yliopistoon ravitsemus- tai liikuntatiedettä, koska tykkään opiskella, eikä ois kiva liian myöhässä valmistua unelmauraan. Jaaaaaa kaiken lisäksi mulla ei ole edes rahaa matkustella 😀 Mutta joo. Ollaan kaverin kanssa just keskusteltu siitä, miten yhteiskunta odottaa meiltä kaikilta suoriutumista, ei elämistä. Pitää selviytyä. Pitää olla paras. Pitää olla töissä tai opiskella. Ahdistavaa.

    • Toi on niin totta 🙂 Pitäis enemmän keskittyä siihen mitä haluamme tehdä yksilöinä. 🙂 No mutta koskaan ei oo liian myöhästä. Esimerkiksi matkusteluun ei välttämättä tarvitse rahaa jos lähtee tekemään samalla töitä 😉 ja opiskellessakinhan voi lähteä vaihtoon 🙂 Toivottavasti saat toteutettua molemmat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta