Mäkin oon rikki

Nyt kirjotan aiheesta mikä ei ole trendikästä, nimittäin siitä, että olemme hauraita ihmisiä. Emme ole mitään koneita.  Kirjoitan tästä siksi, koska mieleni ei ole ollut positiivisimmasta päästä tänään. Haluan olla aito ja kirjoittaa oikeista fiiliksistäni, enkä näyttää vain kiillotettua pintaa. Olen kärsinyt pahoista lihasjumeista kisaamiseni jälkeen, jotka aina pahenevat ennen menkkoja. Kohta kisaamisestani on jo kaksi vuotta ja en pysty vieläkään tekemään yhtä punnerrusta ilman, että seuraavana päivänä kroppani ei olisi jumissa. Jumi on niin paha, että henki ei kulje. Syytä ei ole toistaiseksi vielä löytynyt. Epäilen kuitenkin itse jotain stressiperäistä. Valehtelematta olen pystynyt käymään kisaamiseni jälkeen ehkä kahdeksan kertaa salilla. Painoilla en voi enää treenata. Se ei sikäli haittaa minua, koska sali ei oo enää mun intohimo, mutta lihassäryt ilman treeniä ovat ikävävaiva.

 Mä puhun itsekin unelmista ja niiden saavuttamisesta, mutta se ei tarkoita etteikö elämään kuuluisi kärsimys. Nykyään monet meistä ihailevat niitä superihmisiä jotka pystyvät mihin vaan ja mikään ei tunnu missään. Elämä on niin täydellistä! Ihan kuin pelkoja, ahdistusta tai surua ei olisi olemassakaan. Some täyttyy toinen toistaan täydellisimmillä kuvilla aivan kuin elämä olisi vain yhtä juhlaa. Mä voin kertoo teille omasta kokemuksesta, että joskus ne 30000 seuraajaa instagramissa voi peittää alleen todella pahan olon. Se on vain pintaa.. Nykyään jengi keskittyy enemmän siihen miltä haluaa oman elämänsä näyttävän, kuin siihen mitä se todellisuudessa on.

Kuva: Nikita Tikka

”Ajattele vain positiivisesti, kyllä se siitä”.

  Muistan kun olin lapsi ja pelkäsin kuollakseni pimeää. Sillon mulle jo sanottiin et ajatukset pitäis kääntää positiivisiksi. Jengi suorittaa mieluummin elämäänsä tai kääntää ajatuksensa positiiviseksi, kuin pysähtyy ongelman äärelle ja käsittelee sen. Mielestäni positiivinen elämänasenne on hyvästä, mutta ongelmien peittäminen ei. Eikö se juuri ole positiivisuutta, että annat ikävillekkin tunteille tilaa? Hyväksyt ne ja yrität löytää ratkaisun. Ne luurangot tulevat kaapista joka tapauksessa jossain vaiheessa. Uskon, että meillä kaikilla on omat ongelmamme. Ei ole ihmistä, kuka selviäisi ilman vastoinkäymisiä.  Sen takia en halua kadehtia muita vain ulkokuoren perusteella.

Mäkin olen rikki, niinkuin me kaikki. Mun varjopuoli on se, että sairastun toisinaan ”vahvuuteen”. Unohdan, että mäkin olen hauras. Elän kuin mulla ei olisi ongelmia ollenkaan. En anna itselleni armoa, kaikesta on suoriuduttava vähintäänkin täydellisesti. Mikäli en ole hyvä, tunnen syyllisyyttä. Toisinaan olen myös miellyttäjä. Saatan peitellä oikeita tunteitani, että muut pitäisivät minusta. Helpompaahan se on olla ystävä henkilön kanssa joka on seesteinen, kaikki käy -tyyppi. (Todellisuudessa olen jotain aivan muuta) Voin auttaa muita ihmisiä loputtomiin, kunnes havahdun siihen, että mulla itselläni on paha olla. Välillä tuntuu kuin olisin täällä vain muita varten. Milloin joku kysyi viimeksi miten mulla menee?

 Sitten paljastuu se mun epätäydellisyys, näytän tunteeni.  Mä romahdan, annan läheisten kuulla kunniansa, haukun olosuhteet ja itken itseni uneen. J & M tietävät mistä puhun. Syy on yksin minun, en vaan osaa vaatia tai pyytää. En osaa pitää oikeuksistani kiinni. Välillä on vaan helpompi esittää vahvaa ja miellyttää muita. Luulen, että tämä on monen tunnollisen tyypin ongelma. Tämä päivä oli yksi niistä päivistä kun sairastuin ”vahvuuteen”. Se toi nämä tunteet pintaan.

 Vahvaa ihmistä ei tee se, että ei pelota vaan se, että uskaltaa kohdata pelkonsa vaikka pelottaa.<3:Eve

(Visited 2 193 times, 1 visits today)
eveheikkinen

10 vastausta artikkeliin “Mäkin oon rikki”

  1. Tää teksti osu ja uppos. Tunnistan itseni täysin. Mäkin sairastun vahvuuteen; selviän ja pärjään yksin, tuen muita. Ja sit kun kuormitus kasvaa liian suureksi, vahvuuskin horjuu ja tapahtuu romahdus. Silloin just tulee ne tunteet esiin. Tänä keväänä on käynyt just niin. Ja on ihan ok olla välillä rikki. Ei sitä kaikki nää tai tiedä, mutta itse onneksi sen tiedostan. Jotenkin sen näyttäminen on vaikeeta, kun on niin tottunut olemaan vahva.

    • Toi on ihankun mun omasta suusta! Muista, että sullakin on oikeus näyttää tunteesi vaikka olisitkin vahva. Kiva kuulla, että meitä on täällä muitakin 🙂 <3

  2. Ihana kirjoitu <3 sä oot aitojen asioiden äärella kun olet hyväksynyt koko tunteiden kirjon ja annat myös surun tulla. Jossain vaiheessa se vahvuuden kupla puhkeaa ihan kaikilla.
    Olen itse käynyt viimeisen vuoden aikana aivan pohjalla ja ymmärtänyt hakeneeni onneni, oman arvoni ja hyvinvoinnin ulkoisista asioista. Nyt olen alkanut kääntyä sisäänpäin ja kuunnella mitä sisin minulle tahtoo sanoa. Kun tavoittaa yhteyden sisimpään, ei tarvita muita ihmisiä osoittamaan omaa arvoa tai lohduttamaan. Suurin lohtu ja arvostus löytyy itsestä kun pystyy tuntea itsemyötätuntoa itseään kohtaan <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta