Minä ja alkoholi

Vaput on nyt juhlittu. Mikä fiilis? Onko kenties morkkis? Ootko vaan väsynyt viikonlopusta? Vai onko ihan hyvä olo? Itse olen vieläkin vähän väsynyt ja nyt on jo keskiviikko! Täällä australiassa ollessani olen huomannut, että backpackereiden elämään kuuluu aika vahvasti biletys. Ensin monen päivän dokausputki ja seuraavat päivät mennäänkin ihan sumussa. Aamulla on pahaolo, mutta onneksi aina voi ottaa tasottavaa! Illalla sitten uuteen nousuun. Kovimmat konkarit vetää viisi päivää putkeen. Mehän ollaan nuoria joten ei huolta huomisesta!

Vai onko?

Mä olen ehkä supertylsä ihminen, mutta mulla ainakin on. En juhli kovin usein ja mulla on siihen syyni. En ole vaan valmis menettämään kahta seuraavaa päivää viikostani dokaamisen takia. Usein lähtiessäni juhlimaan mietin jo seuraavan päivän oloa, eikä juhlimisesta oikein meinaa tulla mitään.  Rytmit ja kroppa ovat ihan sekasin seuraavat pari päivää. Jotenkin se oma sänky ja fressiolo tuntuu vaan niin paljon paremmalta vaihtoehdolta kuin baariörvellys. Toki rakastan tanssimista, mutta onneksi tanssia voi missä vaan. Rehellisesti sanottuna, mulla oli viimeks superhauskaa dokaamassa kun olin alaikäinen ja kolmen siiderin hiprakassa.  Mikäli  haluan juhlia, menen mieluummin juomaan laisillisen ystävien kanssa johonkin viihtyisään paikkaan.

Olenkin miettinyt miksi edes otan alkoholia? Vaikka se onkin vain satunnaista. Syynä ei ainakaan ole rohkeus tai sosiaalisuus, koska olen niitä ilman alkoholiakin. Itseasiassa musta tuntuu että saan paljon paremmat kiksit siitä, kun teen jotain hullua tai uhkarohkeeta selvinpäin. En myöskään dokaa suruuni. Juttelin juuri Miran kanssa aiheesta ja M sanoi fiksusti ”Seura tekee kaltasekseen”. Niinhän se on. Ainut syy minkä löysin mun alkoholin käyttöön on sosiaalinen paine.  Tämä paine mulla on siis ollut  jo 18-vuotiaasta asti. Luulen, että moni lähtee juhlimaan, koska pelkää jäävänsä jostain paitsi. On pakko ottaa alkoholia, koska eihän kukaan halua olla bilejarru.

”Otatko lasin puna- vai valkoviiniä”?

”Ei kiitos kumpaakaan”

”Venaas katon onko meillä jotain muuta. Hei meillä on siideriä jääkaapissa. Otatko mansikka- vai päärynäsiiderin”?

”Ei kiitos , en ota siideriäkään”

”Aaaa. Ai sä et juo. Ootko autolla vai raskaana”?

Tää on niin tyypillinen keskustelu missä ikinä oletkaan mikäli päätät olla juomatta. Mun mielestä on hauskaa, että jos kieltäytyy alkoholista sitä pitää aina jotenkin selitellä, tai sille on oltava vähintäänkin jokin syy. Jengillä on myös tapana kysellä viikonlopun jälkeen, että missä sitä oltiin juhlimassa?!? Aivan kuin biletys olisi ainoa tapa viettää viikonloppu? Aivan kuin se olisi ainoa tapa rentoutua tai nollata? Mulla se on ainakin kaikkea muuta kuin relaamista. Kahden tunnin yöunet ja huono olo pari päivää ovat kaukana rentoutumisesta. Työt, harrastukset ja yleinen suorituskyky kärsii.  Moni yhdistää nuoruuteen sen, että juhlitaan aamusta iltaan. Ei se kaikille ole sitä. Ei ainakaan mulle.  Musta vaan jotenkin tuntuu, että omalla kohdalla se meni jo. Mä osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin ja olen aina osannut. Mieluummin luopuisin koko dokaamisesta, mutta en halua kieltää itseltäni mitään lopullisesti. Usein ihmismieli haluaa juuri sitä, mitä ei voi saada. Siispä sallin muutaman lasin viiniä itselleni jos siltä tuntuu.  Seuraavan kerran kun joku pyytää juhlimaan mietin kahdesti ennen kuin suostun. Onneksi meillä jokaisella on vapaus valita ja aina voi juhlia ilman alkoholiakin 😉

<3:Eve

(Visited 2 188 times, 1 visits today)
eveheikkinen

6 vastausta artikkeliin “Minä ja alkoholi”

  1. Mä niin toivon, että asenne alkoholittomuuteen ois muuttumassa. Itselläni on uskonnollinen vakaumus, jonka takia en halua juoda. En ole ikinä kokenut tarvetta siihen. Toki monet on ja kokeilevatkin, jotkut jäävät sille tielle ja jotkut eivät. Oma päätös! 🙂 Mutta yleisesti on mun mielestä on jotenkin huvittavaa, että alkoholittomuutta pidetään outona. 😀 Tässä suvaitsevassa maailmassa! Itse hyväksyn kaikki erilaiset ihmiset sellaisena kuin ovat ja toivon, että muut hyväksyvät esim. nyt alkoholittomuuden johtui se sitten mistä tahansa syystä (raskaus ja autolla ajo tuntuu olevan ainoastaan hyviä syitä, autolla ajokaan ei näytä olevan Suomessa tarpeeksi hyvä syy olla juomatta, kun kattoo rattijuopumistilastoja…..!

    On aivan mahtavaa, kun ei ole ikinä krapula! Uskon, että tuo hauskanpito liittyy kulttuuriin. Mä oon mun kaveriporukoissa TODELLA pitänyt hauskaa ja tehty tosi kivoja juttuja ja reissuja ja ihan selvinpäin! Mahtavaa, kun kellään ei ole paha mieli tai olo alkoholin takia ja kaikilla on silti ollut hauskaa. Ja ennenkaikkea muistamme mitä olemme tehneet. 🙂

    • Mä toivon samaa. Oli syy olla ottamatta mikä tahansa se on hyväksyttävä syy. 🙂

  2. Oi miten ihanan ajankohtainen teksti. Kirjoitin viimeksi aivan samasta asiasta itsekin. Mä olen ollut kova juhlimaan ennen, mutta henkiset morkkikset herättivät havahtumaan, että kovat humalat eivät ole mun kuppi teetä. Se on vapauttanut nauttimaan elämästä enemmän ♡

  3. Nyt oli niin hyvää pohdintaa että pakko kommentoida! Niin kovin suomalaista että juomattomuutta paheksutaan ja yritetään painostaa juomaan. Oon kyllä niin täysin sun kanssa samaa mieltä vaikka silloin tällöin päädynkin ulos 😀 kiitos hyvästä tekstistä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta