Musta lammas

”Kuunnelkaa! Hiljaisuus, Eve ei ole luokassa”

Koulussa olen ollut se mustalammas. Se ärsyttävä muija jolla on aina jotain sanottavaa. Oppituntien häiriköinti ei tietenkään ole hyväksyttävää, koska se vaikuttaa muidenkin oppimiseen. Eräs opettaja pyysi minua olemaan vastaamatta kysymyksiin, jotta muut uskaltaisivat avata suunsa. Se oli mielestäni hauskaa. Istuin sitten hiljaa ja piirtelin pulpettiin. Äänekkyyteni vaikutti jopa arvosanoihini.  Olen myös kärsinyt aina huonosta keskittymiskyvystä ja oppivaikeuksista.  Joka tapauksessa törmään tähän ilmiöön tänä päivänäkin. Mulla on aika kova ääni olin missä tahansa. Kun meillä on ystävieni kanssa hauskaa, sen huomaa kyllä kaikki. Tälläkin hetkellä mä kirjotan tätä kahvilassa, koska hiljaisuudessa kotona mun on vaikea keskittyä.

Kuva: Nikita Tikka
Kuva: Nikita Tikka

Bussissa, lentokoneessa tai kaupassa saan paheksuvia katseita, kun nauramme kovaan ääneen ystävieni kanssa. Silloin tajuan laittaa volyymia pienemmälle. Sanomattakin selvää, että täällä arvostetaan rauhaa ja hiljaisuutta. Kun olet ruuhkabussissa itkevän lapsen kanssa, saat varmasti ihmisten vihan päällesi. Ainut paikka missä on melua on baarit, missä ihmiset ovat humalassa. Saatan olla outo, kun en ymmärrä miksi ääni on pahasta varsinkin julkisilla paikoilla. Mitä pahaa siinä on jos toisilla on hauskaa? Mielestäni naurua ja hyvää fiilistä pitää just jakaa.

Vasta ollessani Espanjassa pari kuukautta tajusin olevani normaali. Siellä en saanut pahoja katseita eikä ääneni ollut yhtään sen kuuluvampi kuin muillakaan. Pidimme ystävieni kanssa hauskaa julkisilla paikoilla, ilman että meitä katsottiin pahasti. Se fiilis oli jotenkin tosi vapauttava. Olen huomannut, että sosiaalisuudestani ja äänekkyydestäni on myös paljon hyötyä. Olen päässyt tekemään työtä jossa nämä asiat ovat avainasemassa ja todella nautin siitä!

14362662_1387180351310646_8997788079757602619_o

Olen äärimmäisen kiinnostunut lasten- ja nuorten kasvatuksesta. Koulussa olemme käyneet viimeaikoina asioita kasvatukseen liittyen. Vilkkaat lapset mielletään usein hankaliksi tapauksiksi kasvattajalle. Mielestäni olisi mahtavaa jos vilkkaista lapsista ei tehtäisi niitä ”mustialampaita”. Itse yritän ainakin työssäni välttää tätä. Itseasiassa olisi hienoa jos saisimme kouluihin oppiaineeksi ”elämäntaidot ja sosiaaliset taidot” tyyppisiä tunteja, jossa vilkkaudesta voisi olla hyötyä. Kaikkia ei vaan olla luotu olemaan hiljaa ja istumaan paikallaan tai se ei ainakaan ole kaikille yhtä helppoa. Tiedän tämän omasta kokemuksestani.

Ootko sä ollut mustalammas vai ärsyttääkö äänekkyys?

-Eve

(Visited 2 371 times, 1 visits today)
eveheikkinen

6 vastausta artikkeliin “Musta lammas”

  1. Mustalammas forever 😀 itse olen myös aina ollut ns. Mustalammas ja lähetetty nuoresta asti tutkimuksiin jne keskittymisvaikeuksien takia, viime vuonna ekaa kertaa opiskelijana taas aikuisiällä, ja edelleen yhtä äänekäs ja levoton olen, eikä haittaa se on vaan mun luonne enkä koe että sitä tarvitsis peitellä. Viime vuotinen luokka oli tosi ihana, sinä mukaan lukien <3 ja siellä ei keskitytty siihen kuka on äänessä tai levoton vaan kaikki sai mielestäni olla sellaisia kuin haluaa <3

  2. Haha en kestä kun ees mietin noita meidän kouluaikoja ja just jotain ilmaisutaidontunteja kun ei tarvinnut istua hiljaa! 😀

    • Älä! Oltiin kyl semmonen kauhukaksikko. Äikän tunnil väiteltiin luokan edes siitä et kumpi riehuu enemmän 😀 Se oli kyl parasta. Naurattaa ees kun ajattelen ;D

  3. Oli jännä lukea tätä tekstiä. Minulla on myös ollut keskittymisvaikeuksia ja muuten samanlaisia ongelmia, mutta olen aika hiljainen toisin kuin sinä. Ne, jotka eivät kunnolla tunne minua ajattelee heti, että olen varmaan ollut joku kympin oppilas ja tosi tunnollinen, kun olen niin hiljainen ja kiltin oloinen. Se on kuitenkin aika kaukana todellisuudesta. 😀
    Olen myös ollut aina musta lammas, mutta nimenomaan siksi, että olen ”liian hiljainen”. Ilmeisesti ihmisillä on käsitys jostain tietystä määrästä, minkä verran jokaisen tulee käyttää ääntä ja jos käyttää enemmän tai vähemmän niin se on sitten väärin. Nykyään en ota enää paineita siitä, että pitäisi olla enemmän mukana äänessä.

    • Tosi mielenkiintoinen pointti. Minkä takia hiljaisuus ja se että on hyvä koulussa yhdistetään usein toisiinsa? Useinhan hiljainen saattaa olla juuri se haaveilija kenellä on vaikeinta keskittyä. Joka tapauksessa hiljainen tai äänekäs meidän pitäisi antaa kaikkien kukkien kukkia <3 mukavaa syksyä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta