Onko pakko olla hyvä ihminen?

Onko-pakko-olla-hyvä-ihminen? Hyvä ihminen on saatavilla, tavoitettavissa, hän on aikaansaava ja työteliäs. Onko pakko olla hyvä ihminen, jos ei jaksa? Miksi aina pitää tehdä jotakin? Milloin hyvä ihminen rentoutuu? Tänä aamuna havahduin siihen, että nyt ollaan menty viimeiset päivät ihan liian lujaa. Niin lujaa, ettei omia ajatuksia ole ehtinyt kuulemaan. Kiireinen elämäntahti johtuu siitä, että nykyään on aina oltava saatavilla. Täytyy tehdä duunii omien tavotteiden eteen, tehdä töitä ja hankkia leipä, olla hyvä ja avulias muille.

Mun piti oppia rentoutumaan. Pakko myöntää, että se on helpommin sanottu, kuin tehty, ainakin toisinaan. Pari stressaavaa ja kiireistä työpäivää, liian vähän unta, vastaamattomia whats app viestejä. Keho ja mieli haluaa vain levätä, olla hetken täydessä hiljaisuudessa. Edes 15 minuuttia ilman puhelinta, ilman muita ihmisiä, tai jatkuvaa tekemistä auttaisi laskemaan stressitasoja. Illalla olen niin väsynyt, että kaadun sänkyyn puolikuolleena.  Miksi on niin vaikea ottaa aika itselleen pelkkään olemiseen? Aina pitää vähintäänkin kirjoittaa, treenata, tehdä töitä, jutella jonkun kanssa, tekstailla, päivittää someen päivän kuulumisia.. Argh! Sitten tuntuu, että oon niin poikki. Ihan kuin se kaikki toimeliaisuus tekisi minusta hyvä ihmisen itseni ja toisten silmissä.

Pakko olla hyvä tyyppi

Ainakin jossain määrin, elämääni määrittää halu olla hyvä tyyppi muiden silmissä. Täytyy olla hyvä työntekijä, hyvä ystävä, täytyy olla hyvä kaikessa ja kaikille. Samaan aikaan haluan tavoitella minulle tärkeitä asioita, niitä omia päämääriä elämässä. Välillä mä mietin, onko tämä kaikki todella mahdollista ja kuinka aika riittää kaikkeen? Haluaisin päästä tekemään työkseni asioita, joista oikeasti pidän ja nautin. Se kuitenkin tuntuun loputtomalta suolta tässä yhteiskunnassa, missä kaikille pitäisi antaa kaikkea yhtä aikaa, ja jaksaa loputtomasti päivästä toiseen. Jostakin täytyy luopua, tai oppia organisoimaan ajankäyttöä vieläkin paremmin.Onko-pakko-olla-hyvä-ihminen?

Onko-pakko-olla-hyvä-ihminen?

Nykyään on pakko olla aina tavoitettavissa, muuten on kuollut, tai ainakin jokin on pielessä.

Sosiaalinen media ja älypuhelimet, nykyajan vallantekoväline. Some avaa uusia mahdollisuuksia ja helpottaa kontaktin pitämistä. Toisinaan toivon, että voisin tipahtaa jonnekkin 1900-luvun alkupuolelle ihastelemaan kaunista säätä, matkaamaan pyörällä töihin kuulematta ainoatakaan *bling* ääntä laukusta. Korvissa sois pelkkä linnunlaulu ja tuulen humina. Tiedän, että älypuhelimen käyttö ja some-elämän aktiivisuus on oma valinta. Voin poistaa whats Apin, Facebookin, Instagramin ja Snapchatin vaikka samantien mun puhelimesta.. mutta haluanko? Se vaikuttaa moneen asiaan ja sosiaalinen media on nykypäivää. Se on tuonut mukanaan monta hyvää asiaa. Yleensä on kivaa jakaa ajatuksia sosiaalisessa mediassa, koska se mahdollistaa myös luovuuden ilmentämisen, tunteiden purkamisen sanoiksi. Enemmän mua rassaa olla aina tavoitettavissa, silloinkin, kun on tehnyt 13 tuntia töitä putkeen ja haluais vain olla hetken hiljaa yksin. Yhteydenpidosta on tullut niin helppoa, että on oltava jatkuvasti toisten ihmisten saatavilla ja ellei ole, joku pahoittaa mielensä, tai pelkää, että minulle on sattunut jotain.

Opittu kaava: Hyvä ihminen on ahkera ja menestynyt

Hyvä ihminen on ahkera. ”Ei se yhteiskunta toimi niin, että täällä vain lorvitaan ja jokainen jahtaa unelmiaan.” Ollakseen hyvä kansalainen, on tehtävä työtä, oltava huolehtiva ja rakastava ihminen läheisiä kohtaan. Pitää olla sopivasti sosiaalinen, ahkera ja joustava. Täytyy ottaa muut ihmiset huomioon. Ihaillaan ihmisiä, jotka saa paljon aikaiseksi, ovat lahjakkaita ja menestyviä. Silti on pakko myöntää, että on mahdotonta olla hyvä kaikessa yhtä aikaa. Voiko joku ihan oikeesti olla huippu-urheilija, some moguli, maailman paras tyttöystävä ja työntekijä yhtä aikaa?

TIMEOUT!

Tänään mulla alkoi pitkät vapaat. Päässä pyöri ajatus siitä, että nyt pitää ottaa iisisti. Kahden edeltävän vuorokauden kiireinen elämänrytmi, 26 kiireistä työtuntia, vähäiset yöunet ja nousevat stressihormonit sai mut pohtimaan onko pakko olla hyvä ihminen?

-M

P.s lue myös Hidasta-Elämää sivuston teksti aiheesta: Onko pakko olla hyvä ihminen?

Vähemmän stressiä kiitos

Rentouttava vapaapäivä

 

 

 

 

(Visited 587 times, 1 visits today)
mirahautajoki

2 vastausta artikkeliin “Onko pakko olla hyvä ihminen?”

  1. Meinasin kanssa linkata tuon hidasta elämää -sivuston, mutta olitkin jo linkannut sen! 🙂

    Toit esille paljon samoja asioita, mitä oon itsekin pohdiskellut. Mä välillä itken ja raivoan sisälläni kun musta tuntuu, että oon syntyny tänne maapallolle vaan tekemään töitä, noudattamaan sääntöjä – suorittamaan. Siinä syy miksi kärsin ahdistus- ja paniikkikohtauksista.

    Nuorempana unelmoin aina asumisesta isossa modernissa lukaalissa kaupungin keskustassa. Nyt se ajatus saa mut lähinnä haukkomaan henkeä. Ois ihanaa asua jossain korvessa pikku kylässä missä on aina ihanan hiljaista, voi vaan kuulla lintujen laulun, puiden kahinan ja meren aaltojen loiskeen. 😍

    Ois niin ihanaa jos vois oikeesti ELÄÄ! Vois vaan koko ajan reppureissailla, lukea kirjaa riippumatossa… mutta jostain on saatava rahaa elämiseen.

    Sanoit, että ”yhteydenpidosta on tullut niin helppoa, että on oltava jatkuvasti toisten ihmisten saatavilla ja ellei ole, joku pahoittaa mielensä, tai pelkää, että minulle on sattunut jotain.” Tää sama lause on ollu munki päässä. Mutta ootko miettiny, että ei ennen ollut niin, että sun piti olla koko ajan saatavilla? Enkä usko, että ihmiset oikeesti edes ajattelee niin esim. enhän mä oo silleen mun kavereille, että perkele pitäkää ne älypuhelimenne koko ajan auki ja lähettyvillä, vaikka menisitte vaan viemään roskat ulos. Ei KUKAAN voi vaatia sitä sulta. Tää on SUN elämä. Ja miksi joku pahottaisi tästä mielensä? Tai ajattelisi heti, että sulle on sattunut jotain? Ei kai ennen älypuhelimiakaan oltu näin herkkiä 😀 Ehkä ne äidit ovat aina olleet huolissaan omista lapsistaan, mutta siis c’mon. Mähän oon nyt vuoden eläny sillä tyylillä, että kaikki turhanpäiväset sovellukset on saanu luvan lähtee mun puhelimesta, vastaan viesteihin kun siltä tuntuu (tärkeät työjutut yms. erikseen) ja keskityn mun unelmiin ja lemppariharrastuksiin, kuten lukeminen, kävelylenkkeihin luonnossa, vanhempien seurassa oleminen, kaverien näkeminen jne. Niin monet valittaa, että älypuhelimet ja some pilasi elämäni, mutta ei teitä oo kukaan pakottanu lataa niitä sovelluksia. Se on kyllä välillä rasittavaa, kun joissain duuneissa sulta vaaditaan someosaamista, mutta se työkin on sitten yleensä senmukaista.

    • Iiks! Tuntuupa hyvältä, että joku jakaa tämän ajatuksen mun kanssa. 🙂 Hassua, että juuri eilen puhuin viimeksi ystävälleni siitä, kuinka voisin muuttaa maalle ja nauttia siitä rauhasta.. vaikka tämä Helsingin keskustassa asuminen olikin pitkään yksi mun toiveista. Voisin aloittaa ihan erilaisen elämän, vain siksi, että ois ihanaa ottaa paussia tästä nykyajan somekulttuurista ja kaikesta paineesta mitä ympäristö aiheuttaa meissä. 🙂 Kiitos hyvästä kommentista, näitä on kiva lukea!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta