Pelkojen kohtaaminen

Kaikki me tunnemme sitä erilaisissa haastavissa tilanteissa. Se tulee salakavalasti huomaamatta. Tunne on todella voimakas ja ahdistava. Se saattaa jopa lamauttaa. Toiset juoksevat karkuun ja toiset jähmettyvät paikoilleen. Mä kuulun tähän juoksu porukkaan (tai olen ainakin kuulunut). Vältän haastavaa tilannetta kaikin mahdollisin tavoin. En kuitenkaan pääse pakoon, se saa mut kiinni joka kerta. Mitä enemmän juoksen, sen suuremmaksi se kasvaa. Just kun kelaan et oon päässy siitä eroon, se yllättää mut taas. Se on pelko.

”Kaikkien huolien ja pelkojen taustalla on pelko, ettet selviä vaikeuksista, joita elämässä tulee eteen.”

Olen huomannut, että omalla kohdalla monen pelon taustalla on vahvasti epäonnistumisen pelko. Vielä nykyäänkin mun on vaikea puhua tunteistani. Esitän mieluummin kovaa kun näytän tunteeni. Voi kuinka monta ihmistä täällä on ollut kenestä olen välittänyt suunnattomasti, mutta he eivät ole koskaan sitä kuulleet. Se johtuu mun pelosta. Mitä enemmän välitän jostakin sen kauvemaksi hänestä haluan.

 Reilu vuosi sitten lopetin karkuun juoksemisen. En ollut kohdannut pelkojani vuosiin. Mulla oli paljon työstämistä ja on edelleen.  Siinä mä olin ekaa kertaa mun pelon kanssa vastatusten. Ainoa asia mikä auttoi oli hyväksyminen. Myönsin, että mäkin olen heikko. Makasin sängyllä jähmettyneenä ja annoin pelon vain tulla. En jaksanut enää taistella sitä vastaan. Aluksi tunne oli melkein fyysinen, mutta pikkuhiljaa se hiljensi otettaan. En olisi arvannut, että vastaus pelkoni poistumiseen olisi sen kanssa oleminen. Vähitellen se hiipui, koska en antanut sille enää voimaa.  Olen lakannut uskomasta pelkoani, silloin siltä putoaa siivet. Välillä se iskee vieläkin jos olen stressaantunut, mutta se on erilaista. Tiedän miten toimin sen yllättäessä. En yritä päästä pelosta enää eroon, olen vain muuttanut suhtautumistani siihen. Mua auttaa kun ajattelen, että pelolla on hyvä tarkoitus vaikka se aktivoituu usein liiankin helposti. Se on osa meitä, se on rakennettu meihin jotta selviäisimme hengissä. Se ei ole pelkästään negatiivinen asia vaikka usein miellämmekin pelon negatiiviseksi tunteeksi.

Pelkojen kohtaaminen on prosessi, se ei tapahdu hetkessä. Siinä voi mennä jopa vuosia. Itsekin työstän pelkojani päivittäin kun pistän itseni likoon sekä toimin pelosta huolimatta. En anna pelon ottaa otetta enää minusta. Mä hallitsen sitä, eikä se mua.

Ainut pelottava asia on pelko itse.

Onko sulla pelkoja? Lamaannutko pelon yllättäessä vai toimitko pelosta huolimatta?

<3:Eve

(Visited 1 016 times, 1 visits today)
eveheikkinen

2 vastausta artikkeliin “Pelkojen kohtaaminen”

  1. ”Esitän mieluummin kovaa kun näytän tunteeni. Voi kuinka monta ihmistä täällä on ollut kenestä olen välittänyt suunnattomasti, mutta he eivät ole koskaan sitä kuulleet. Se johtuu mun pelosta. Mitä enemmän välitän jostakin sen kauvemaksi hänestä haluan.”

    Voi kyllä, osaan samaistua niin 100% varsinkin tuohon kohtaan. Mutta, onneksi asian tiedostaa jolloin sille pystyy itsekin yrittää tehdä jotain ja kehittää itseään niin, ettei asia olisi niin enää jatkossa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta