Pettymyksen kohtaaminen – Aina ei saa kaikkea mitä haluaa

Suru puserossa, itkua pidätellen kävelin kotiin muutama viikko sitten. Ehkä meistä jokainen kokee joskus elämässään järkytyksiä, uutisia jotka saavat tuntemaan ensin vihaa, sitten surua ja lopulta vain pettymystä. Joskus asiat vain täytyy hyväksyä sellaisena kuin ne meille annetaan. Näin mä olen nämä jutut oppinut ja toisaalta, pohjalta on hyvä käydä hakemassa näkökulmaa elämään.

Ennen olisin suhtautunut näihin asioihin vihalla, purkanut pahan oloni ihmiseen joka sai minut surulliseksi. Olisin ollut vihainen hänelle, vaikka todellisuudessa toinen ihminen on vain etsinyt omaa onneaan, eikä edes halunnut loukata minua millään tavalla. Minä olin pahoittanut mieleni siitä, ettei asiat menneet minun toiveideni mukaisesti vieläkään. Olin panostanut paljon, tuhlannut miljoonia ajatuksia ja kymmeniä kuukausia asian eteen. Se ei riittänyt siihen mitä mä toivoin, siihen mitä minä halusin.miramira_12

On opittava hyväksymään vastoinkäymiset

Pettymyksen kohtaaminen on joka kerta yhtä haastavaa. Se kysyy kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja ennen kaikkea opettaa, että sä et tule koskaan saamaan kaikkea prikulleen oman tahtosi mukaisesti. Joskus se ei vain riitä että annat itsestäsi 110%. Eikä siihen pohjattomaan pahan olon suohon auta mikään muu, kuin sen läpi rämpiminen. Välillä musta tuntuu etten pääse irti ikävistä tunteista, ennen kuin olen kierinyt niissä fiiliksissä oikein pohjia myöten. Jossain vaiheessa asiat vain on helpompi hyväksyä ja todeta, että näin sen asian kuuluu nyt olla.

Ajattelen että mä voin joko muuttaa suhtautumistaan epämiellyttäviin asioihin, tai yksinkertaisesti päästää niistä irti. Elämä tuo aina eteen ikäviä asioita, se on fakta. Ensin esitän kysymyksen itselleni, voinko muuttaa asian mieleisekseni? Ellen voi muuttaa asiaa, voinko muuttaa suhtautumistani siihen? Kuvitellaan että ihminen on työssä, jossa ei viihdy. Hän voi päättää vaihtaako työpaikkaa, vai suhtautuuko työhön eri tavalla. Kolmas vaihtoehto on jäädä rypemään siihen ikävään olotilaan, jossa ei ole hyvä olla. Yleensä muutos ikävästä elämäntilanteesta seuraavaan on ollut hyvä valinta, vaikka se siinä hetkessä tuntuu uskomattoman vaikealta päästää irti asioista, jotka ovat olleet mulle todella tärkeitä ja merkittäviä.miramira13

Toisinaan musta tuntuu että eteen tuodaan pettymyksiä toinen toisen jälkeen. Mietin miksi mikään juttu ei ota tuulta alleen sillä tavalla kuin mä toivon. Miksi asiat ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaikka asiat tuntuu musta tosi selkeiltä ja oikeilta? Vahvoissa hyvän olon tunteissa on vaikea ajatella että mä olisin erehtynyt, ettei haluni ja toiveideni kohde olekaan oikea ja todellinen. Ehkä ongelma onkin mun ajattelutavassa. Muistanko mä häviön hetkellä ne kaikki onnistumiset mitä olen saavuttanut, eihän mun elämä oikeasti ole ollut pelkkää alamäkeä. Itseasiassa edelliset vuodet ovat sisältäneet paljon enemmän hyvää kuin huonoa, enkä todella olisi valmis luopumaan niistä hyvistä hetkistä ja kokemuksista mistään hinnasta. Tottakai mä koen paljon kiitollisuutta ajatellessani elämän onnistumisia, mutta jostain syystä ihmismielellä on taipumusta muistaa selkeämmin ne elämän puutteet ja ongelmat erilaisissa kriisitilanteissa, oli ne sitten pieniä tai suuria.

Aina kun joudun luopumaan jostain mulle tärkeästä asiasta, tulee paha mieli, suru ja se luopumisen tuska. Joka kerta ne fiilikset on kohdattava uudelleen, eikä ne koskaan tunnu helpoilta asioilta. Tähän mennessä olen ainoastaan pystynyt oivaltamaan, että en voi koskaan välttyä surulta, pettymykseltä ja pahalta ololta. Surun kohtaaminen vaatii rohkeutta, pahan mielen aiheuttaneen asian/ihmisen rakastaminen puolestaan valtavaa henkistä vahvuutta. Oma mieli, halut ja katkeruus vastaan myötätunto, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, kumpi voittaa?

-M

 

 

 

(Visited 1 455 times, 1 visits today)
mirahautajoki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta