Puoliso, kaksi lasta, omakotitalo, volvo ja kultainennoutaja

Miten elämää tulisi elää? Millainen on ”kunnollinen” ihminen? Mikä on se muotti mihin pitäisi mahtua? Moni meistä maksaa kovan hinnan siitä, että ei ole seurannut omaa sisintään. Muottiin on mahduttava keinolla millä hyvänsä.  Luin jostain et jengi katuu eniten kuolin vuoteellaan sitä, että ei elänyt niinkuin itse halusi vaan niin miten muut odottivat. Välillä on vaikeaa valita se omapolku. Välillä on vaikeaa poiketa massasta. Välillä itsekin sekotan omat haaveeni toisten vaatimuksiin. Vielä puoli vuotta sitten olin varma, että haen yliopistoon. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ainakin toistaiseksi ja päätin lähteä surffaamaan toiseen maahan.  Kyl mä ehdin vielä opiskella jos se tuntuu myöhemmin oikealta. Muilla on vaihtoehtona joko hyväksyä tai olla hyväksymättä. Olen nähnyt aivan liikaa elämäänsä katkeroituneita ihmisiä omassa työssäni. Päätin, että en halua olla yksi heistä.

Täällä on perus normit jonka mukaan moni ”suorittaa” elämää, ilman että edes itse oivaltaa sitä. Tehdään enemmän niitä juttuja mitä muut vaativat ja unohdetaan omat tarpeet kokokaan. Moni meistä ei edes tiedä omia arvojaan. Tehdään asioita mitkä tuntuvat järkevältä, eikä asioita mitkä tuntuvat hyvältä. Perus settinä usein pidetään näitä: korkea koulutus, omistusasunto, naimisiin, lapset, volvo ja kultanen noutaja. Tietysti tämä voi olla monen unelma, mutta se ei ole kaikkien polku.

Kelatkaa miten paljon tääl on jengiä. Eihän mitenkään kaikkien unelmat voi olla samanlaisia. Mulle esimerkiksi tämä perus kaava kuulostaa aivan liian tylsältä. Kaikki mikä kahlitsee, ahdistaa. Moni pitää mua ihan hulluna tai vähintäänkin vähän sekopäisenä tyyppinä, kun uskallan tehdä asioita jotka oikeesti tekevät mut onnelliseksi. Kyl mäkin pelkään. Pelkään kahlituksi tulemista. Itseasiassa mä pidän sitä vähän extremenä, että joku mun ikänen mimmi saa lapsia. Se jos joku on mielestäni uhkarohkeaa! Sitoutua olemaan vastuussa toisesta ihmisestä seuraavat 20 vuotta kuulostaa pelottavalta ajatukselta. Niin me vaan ollaan kaikki erilaisia. Kaikille ajatusmaailmoille olisi kuitenkin hyvä antaa tilaa. On ok elellä yksin pikku mökissä ja keräillä vaikka postimerkkejä elämänsä loppuun asti lapsettomana, on ok olla suurperheen kotiäiti, on ok olla menestyvä businessmies joka antaa kaikkensa työlleen, kuhan se tekee onnelliseksi. 

En oikeen tiedä mikä tän tekstin lopullinen pointti oli. Kai se oli se, että mä liputan erilaisuuden puolesta. Elämä on niin lyhyt suorittamiseen. Se on parempi oivaltaa nyt, eikä vasta vanhainkodissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää tätä elämää. Tehdään asioita mitkä tekevät meidät onnelliseksi!

<3:Eve

 

(Visited 1 916 times, 1 visits today)
eveheikkinen

6 vastausta artikkeliin “Puoliso, kaksi lasta, omakotitalo, volvo ja kultainennoutaja”

  1. Hyvä teksti! Itse haaveilen jostain tuolta väliltä: minulla on puoliso ja lapsi, se on jotain mistä olen haaveillut. Silti haluan matkustella ja unelma olisikin asua osa vuodesta muualla. Haaveilen myös työstä, jota voisi tehdä mistä päin maailmaa tahansa ja siitä että saa itse luoda omat aikataulunsa. 🙂

    • Kiitos 🙂 Sun haaveet kuulostaa hyvältä ja ajattelen itekin samoin! Perhe ei ole missään nimessä este matkustelulle 🙂

  2. Tosi hyvä kirjoitus! Tämä on niin totta. Tuntuu, että kaikki, jotka ovat menneet tätä samaa kaavaa toitottavat meille muille (nuorille ja muillekin), että se on se ainoa oikea tie, mikä tekee onnelliseksi ja mitä katuu jos ei toteuta (suorita). Koko yhteiskuntahan oikeastaan rakentuu tälle koulutus-parisuhde-omaisuus-lapset setille ja kaikki muu on vaarallista ja pelottavaa ja pahimmillaan vaarantaa nykyisen yhteiskuntarakenteen.

  3. Mun suurin unelma on omakotitalo, ihana mies, 3 lasta ja juurikin kultainennoutaja<3 En haaveile matkustamisesta ulkomailla vaan reissuista kotimaassa. Tyypillinen unelma siis, mutta saan kuulla siitä myös kuittailuja. Hahhaa sulla on perinteinen suomalainen unelma, kuullostaapas tylsältä, etkö haaveile mistään muusta? Vaikka ajattelisi, että jos poikkeat normeista saat kuulla siitä, mutta näinkin päin on sama homma. Eli mitkä tahansa sun unelmat onkaan, kuittailut saa silti jokainen😀

    • Onpa mielenkiintosta kuulla! Ehkä se kuuluu jotenkin sit meihin suomalaisiin et oli mikä tahansa unelma, sitä ei tueta. Joka tapauksessa niihin omiin unelmiin pitää uskoa ja mennä niitä kohti <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta