Riitatilanteen selvittelyä


Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta, jotka ovat eri mieltä asioista. Todennäköisesti molemmat kokevat olevansa oikeassa omalla mielipiteellään ja riitelyn kohteena oleva asia on molemmille hyvin tärkeä. Toinen sanoo ensimmäisen loukkaavan sanan, tai uhkauksen ja sota syttyy. Kuinka riitatilanteista voisi selviytyä molempia osapuolia miellyttävään yhteisymmärrykseen, tai onko sellainen edes mahdollista?

Henkilökohtaisesti toivon aina, että mun elämä ja ympäristö ois silkkaa rauhaa ja rakkautta. Tämä toive taitaa olla suoraan sieltä vaaleanpunaisesta satukirjasta, jota ajatuksissani elättelen. Todellisuus on huomattavasti karumpi, eikä ristiriidoilta voi mitenkään välttyä elämässä. Aina löytyy joku, joka on eri mieltä ja valmis taistelemaan mielipiteidensä puolesta. Toiset meistä ovat todella vahvoja persoonia ja sopusoinnun rakentaminen on haastavaa, ellei vastapuolelta löydy minkäänlaista joustoa asioihin.

Ihmisenä olen mielestäni suvaitseva ja hyväksyn ihmisten erilaisuuden ja erilaiset mielipiteet, mutta onhan tässä maailmassa pidettävä myös omat puolensa, ettei jää kovien ihmisten jalkoihin. Erilaiset mielipiteet on okei aina siihen saakka, kunnes ne ei aiheuta minulle toisen toimesta mitään vahinkoa. Kun joku astuu varpaille ja yrittää riistää minulta oikeuteni, tai vierittää syytä niskaani, pakkohan silloin on älähtää. Vaikka kuinka haluais ihmisille pääsääntöisesti hyvää, ei kenenkään pidä olla liian kiltti ja kantaa vastuuta muiden teoista ja rötöksistä vaieten.

Toisen osapuolen alas ajaminen ja vihan purkaminen toista kohtaan on jotenkin houkuttava ajatus sillä hetkellä, kun on lukenut ensin toisen uhittelua ja vasta-argumentteja. Sanoja on vaikea pidättää sisälleen, voimakkaiden tunteiden vallassa. Saatan sanoa muutaman pahan sanan ääneen itsekseen kotona, mutta pian rauhoitun ja hengitän. Muista olla kärsivällinen, älä toimi vihan tunteen vallassa. Viha on huono isäntä, joka kylvää vain sotaa. Ehkä mä olen oppinut vähän hillitsemään tunteitani, enkä enää toimi hätiköidysti, vaan mietin ensin olenko mä valmis ottamaan myös vastuun sanoistani.

Laajenna näkökulmaa itsesi ulkopuolelle ja opi ymmärtämään myös toista osapuolta.

Usein me nähdään näissä riitatilanteissa vain oma käsite oikeasta ja väärästä, ”miltä minusta tuntuu?”, ”mikä on minulle paras ratkaisu?”. Itsekäs ja mustavalkoinen ajattelu pitkittää riitaa ja se, jos mikä on raskasta. Sopuratkaisuun on helpompi pyrkiä, jos pystyy edes vähän ymmärtämään toisen näkökulmaa. Entä jos seuraavalla kerralla esitätkin itsellesi kysymyksen; miltä minusta tuntuisi olla tuo ihminen, hänen elämäntilanteessaan ja kuinka hän mahdollisesti kokee asian? Ehkä tämä ajattelutapa auttaa edes vähän ymmärtämään, miksi toinen näkee asian niin erilaisessa valossa. Minut se on ainakin saanut tuntemaan asteen verran enemmän sympatiaa ja myötätuntoa toista ihmistä kohtaan, vaikka eihän se toki mun näkemystäni totuudesta ole muuttanut.

Olen huomannut, että sotahuudoilla saa juuri sitä mitä tilaa ja pääsee takuulla taistelemaan. 

Eli sitä saa mitä tilaa ja pyytävälle annetaan. Tämä maailmankaikkeuden laki pätee niin hyvään, kuin pahaankin. Entäpä jos yrittäisitkin seuraavalla kerralla olla se aikuinen, joka edes yrittää rakentaa sopua ja ottaa huomioon toista ihmistä, luopumatta kuitenkaan täysin omasta näkökulmasta. Sopuratkaisut löytyvät ainoastaan neuvottelemalla. Neuvottelu saattaa olla hankalaa, mikäli vastassa on sotalinjalla oleva mustavalkoinen ajattelija. Molempien on pakko antaa vähän periksi, jotta sopuratkaisuun voidaan edes yrittää päästä. Eli joustavuutta kehiin.

-M

Kello: DKNY

(Visited 652 times, 1 visits today)
mirahautajoki

2 vastausta artikkeliin “Riitatilanteen selvittelyä”

  1. Hyvä teksti. Olen kyllä sitä mieltä, että aina riitaan ei edes tarvita kahta osapuolta, vaan toinen saattaa toimia pelkkänä peilinä.
    Itselläni kävi tällainen tilanne, kun eräs koulukaveri (jonka kanssa näimme vapaa-aikanakin jonkin verran), suuttui minulle, kun en puolustanut hänen koulutyötään, josta opettaja antoi ymmärrettävistä syistä aika rankkaa palautetta. Minun olisi kuulemma pitänyt puolustaa häntä ja olla hänen puolellaan. Koko tilanne tuli täysin puskista, enkä oikein sanonut mitään kun mielipidettäni kysyttiin. Tämä kuitenkin käännettiin niin, että olin häntä vastaan, ja hän ei halua olla kanssani enää tekemisissä. Ei auttanut, vaikka pyytelin (syyttä) anteeksi useaan kertaan, ja selitin juurta jaksain sen, millainen olen ihmisenä ja miten toimin eri tilanteissa. Ei auttanut. Välit meni.

    Tuo tapaus toisaalta opetti itselleni sen, että turhaan sitä raahaa elämässään ihmisiä, jotka eivät ole arvoisiani. Jos anteeksiantoa ei heru edes nöyrän, omasta luonteesta ja heikkouksista avautumisen jälkeen, sellainen ihminen tuskin ansaitsee ystävyyttäni. Meitä on todellakin joka lähtöön.

    • Niin meitä todellakin on joka lähtöön.. Toisilta ihmisiltä puuttuu lähes täysin se ymmärrys ja joustavuus. Ehkä kyseinen tyyppi näki asian nimenomaan omalta kannaltaan, kuinka häntä on nyt ”loukattu”. Musta tuntuu, että ihmiset on usein niin sisällä siinä omassa kuplassaan, ettei osata edes ajatella toisen ihmisen näkökulmaa. Tottakai, koska jokainen meistä katselee tätä maailmaa oman elämänsä kautta, eikä voida kokea toisen ihmisen tunteita tai nähdä toisen elämää kokonaisvaltaisesti, kuinka toinen mahdollisesti näkee asian.. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että antaa tuollaisten ihmisten mennä ja elää omaa elämäänsä. Jossain vaiheessa ihminen todennäköisesti kuitenkin oppii koetun elämän kautta näkemään oman asenteensa ongemallisuuden itseään kohtaan. Elämä takuulla hankaa pahasti vastakarvaan, jos ymmärrystä ei löydy muita ihmisiä kohtaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta