Miksi sä puhut musta pahaa?

Meistä jokainen on joskus ollut arvostelun kohteena ja ainakin jossain elämäntilanteessa myös arvostelijan roolissa. Tunteet saa meidät tekemään spontaaneja ja harkitsemattomia asioita. Mustasukkaisuus, viha ja katkeruus ovat niitä tunteita, jotka ovat saaneet minut joskus hyökkäämään toista ihmistä kohtaan. Vähitellen näistä asioista on kasvettu, opittu että viha tuo vain lisää vihaa ja rakkaudelliset sanat ja teot houkuttavat puoleensa rakkautta. Sitä haluaa antaa itsestään muille hyvää, koska näkee kuinka se kaikki hyvä palaa moninkertaisesti takaisin omaan elämään. Suurin virhe on täyttää sydämensä katkeruuden kirpeydellä ja piehtaroida siinä tunteessa.

Jossain määrin ymmärrän, että ihminen saattaa järkytyksen keskellä ilmaista itseään vihan vallassa, sanoa asioita joita ei todellisuudessa tarkoita. Etenkin jos toinen ihminen on loukannut syvästi tunteita. Onko se kuitenkaan hyväksyttävää, että ilmaistaan omaa negatiivista mielipidettä toisen ulkonäöstä, elämän valinnoista tai päätöksistä, vaikka oletettavaa on että pahoitat kommentilla toisen ihmisen mielen? Ellet hyväksy toisen ihmisen elämän valintoja, miksi et vain antaisi tyypin olla?

mira_hautajoki_9
Kuva: Juha Tikkanen Photography

Jokainen meistä haluaa tuntea olevansa hyväksytty ja hakee hyväksyntää ympäröivästä maailmasta erilaisin keinoin. Annetaan ihmisten olla erilaisia, tehdä rakastamiaan juttuja elämässä tuomitsematta heitä vain siksi, että he ovat erilaisia. Erilaisuus on rikkaus. Jos kaikki maailman ihmiset omistaisivat samanlaisen persoonallisuuden, arvot, ulkonäön ja mielenkiinnonkohteet, et tapaisi koskaan ketään erityistä ihmistä, saati kokisi itseäsi ainutlaatuiseksi. Elämästä katoaisi samalla se punainen lanka, intohimo elämää kohtaan.

Kaikista vaikeinta on ymmärtää heitä, jotka arvostelevat täysin tuntemattomia ihmisiä. Ehkä arvostelijan on vaikea ymmärtää muiden tapaa elää, jos ne tavat poikkeavat täysin omista elämän arvoista. Ehkä ihmiset ovat toisinaan myös kateellisia toisille ja haluavat pahoittaa toisen mieltä tietoisesti tai tiedostamatta. Ehkä hekin vain hakevat hyväksyntää ja sitä tunnetta ”minä olen hyvä”. Ehkä joku saa voimaa toisen lyttäämisestä ja alistamisesta, mutta todellisuudessa se tekee vain arvostelijasta itsestään tietämättömän ihmisen, joka ei vielä ymmärrä elämän lakia.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, saat siis sitä mitä annat itsestäsi muille.

Jossain vaiheessa kypsymätönkin ihminen ehkä oppii, ettei ketään pitäisi kohdella huonosti, koska lopulta se kaikki paha mitä annat, kantautuu omaan nilkkaan. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä, joka puhuu toisista seläntakana pahaa, tai lyttää hyvän fiiliksen heittämällä mauttoman kommentin. Ei kukaan pidä ihmisestä, joka on välinpitämätön, ylpeilevä ja itsekeskeinen. Ihmiset rakastuvat aurinkoisiin ja hyväntahtoisiin tyyppeihin, jotka omalla seurallaan voimaannuttavat ja saavat sinutkin kukoistamaan kauniilla sanoillaan.

Aurinkoista sunnuntaita!

-M

(Visited 2 248 times, 1 visits today)
mirahautajoki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta