Suomi kutsuu

Oon matkalla kotiin tai siis suomeen. En oikein tiedä missä mun koti oikeestaan on. Oon kuullu sanottavan, että koti on siellä missä sydän on, mutta tällä hetkellä en rehellisesti tiedä missä se on. Jospa sekin selviää mulle vielä. Nää pitkät lennot on monesti melko puuduttavia. Onpahan onneksi hyvää aikaa kirjoittaa. Lento kestää yhteensä 13tuntia ja nyt on enää kolme tuntia jäljellä. Yllättävän nopeesti mennyt aika eikä lentäminen muutenkaan ole ollut mulle koskaan ongelma. Mul on jotenkin tosi nihkee fiilis nyt. Samalla olen jännitystä täynnä kun lentokone laskeutuu Vantaan lentokentälle, mutta samalla tuntuu tosi haikealta.Tuntuu pahalta, että en pääse surffaamaan pariin kuukauteen. Ups nyt taisinkin jo paljastaa jotakin.. Siitä sit lisää myöhemmin. 😉

Anyway kohta pääsen suomeen ja odotan jo sitä kulttuurishokkia mikä mulla on vastassa. Odotan, että pääsen rantasaunaan ja pulahtamaan kylmään veteen. Suomen luonto ja kesä ovat jotain niin uniikkia. Aion ottaa siitä kaiken irti! Kyllä mä olen tosi kiitollinen suomalainen ja olenkin sanonut sitä monille ulkomaalaisille ystävilleni. Aina kehotan heitä käymään suomessa;) Haluan olla myös teille täysin rehellinen täällä blogissa ja kirjoittaa siitä mitä oikeasti tunnen. Vaikka olenkin todella kiitollinen suomalainen, tunnen vähän huonoa omatuntoa siitä, että suomi ei tunnu kodilta. En edes tiedä tarkalleen mitkä asiat siihen vaikuttavat, mutta luulen, että suurin syy on meidän kulttuuri. En tiedä, onko joku kokenut vastaavaa, mutta musta tuntuu, että en pysty olemaan täysin oma itseni. Ehkä se johtuu koulukiusaamis-taustastani? En tiedä. Mun on vaan vaikea vapautua ja olla oma räiskyvä persoonani. Ollessani espanjassa ja balilla olin täysin oma itseni. Mun ei tarvinnut koskaan julkisilla paikoilla pelätä, että joku katsoo pahasti, koska nauran kovaa tai pelleilen kavereideni kanssa. Miran kanssa just puhuttiin, että meidän käyttäytyminen on huomattavasti pinnallisempaa suomessa.

Mun tunteet tai käyttäytyminen ei missään nimessä ole muiden vika. Voinhan mä tehdä mitä mua huvittaa välittämättä muiden mielipiteistä ja niin meinaankin tehdä. Joku vaan suomessa saa mut tuntemaan niin, että en ole omaitseni. Ehkä se on se hiljaisuus ja rauha mikä vallitsee melkein kaikkialla. Moni rakastaa sitä, mutta mä tarvitsen ympärilleni meininkiä ja ääntä ollakseni onnellinen. Olen vähän tämmönen outolintu ja siksi olisi kiva kuulla tunteeko joku samoin?

Mielestäni on onni, että emme ole kaikki samasta puusta veistettyjä. Ihana nähdä teidät kaikki läheiset. Saa nähdä säästytäänkö kyyneliltä tällä kertaa.

<3:Eve

(Visited 1 705 times, 1 visits today)
eveheikkinen

2 vastausta artikkeliin “Suomi kutsuu”

  1. Ihan ku kirjottaisit mun ajatuksia! Tyhmää tästä tekee vielä se, etten ole oikeasti viettänyt vielä pidempiaikaista ajanjaksoa ulkomailla, vaan reilut pari viikkoa pisimmillää. Matkustin Jenkkeihin paikallisen perheen luo pariksi viikoksi ja kotiin palasin täysin eri ihmisenä. Se matka vaikutti jotenkin tosi syvästi muhun ja siitä lähtien olen tuntenut ettei mun koti ole Suomessa. En tiedä mutta joku juuri siinä kulttuurissa ja ihmisten avoimuudessa yms. sai mut vieroksumaan elämää täällä koti-Suomessa todella paljon. TIetenkin arvostan kanssa kotimaatamme ja täällä on ollut hyvä viettää lapsuus, kuitenkin nyt tuntuu ettei tämä ole mun paikka enää. Välillä mietin, että onko väärin tuntea näin. Nyt kuitenkin teen kaikkeni tavotteideni eteen, että loppuelämän ajan kotini olisi jossakin toisessa maassa. Ensimmäinen harppaus on otettu, kun seuraavan vuoden ajaksi lähdenkin opiskelemaan Britteihin ja kuka tietää mihin sen jälkeen? Kauhean pitkä teksti tuli, mutta kiitos paljon tästä kirjoituksesta! En ole siis ainoa joka näin tuntee 🙂

    • Kiitos sulle ihanasta kommentista. Kiva kuulla et on muitakin samoin ajattelijoita. Voithan sä mennä takas sinne jenkkeihin myös 😉 Tsemppiä britteihin ja toivottavasi löydät sen oman paikan mikä tuntuu kodilta <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 4
Tykkää jutusta