Suunnitelmien muutos

Tänään heräsin virkeänä seitsämältä ja vielä ilman herätystä! En oikeesti muista millon viimeksi olen herännyt virkeänä ilman herätystä kisaamiseni jälkeen. Tätä on nyt jatkunut kuukauden ajan. Aamulla herään, menen lenkille, yogaan ja syön aamupalan rauhassa. Yhdeksän aikaan menen surffaamaan. Täällä olen ymmärtänyt millaista on elämä ilman kiirettä ja stressiä. Teen just niitä juttuja jotka tekevät mun onnelliseksi miellyttämättä muita. Tottakai tiedän, että tämä on vain väliaikaista, mutta olen päättänyt ottaa osan tästä elämäntavasta omaan arkeeni.

Kävelen rantatietä uimapuku ylläni ja lauta kainalossa. Surffipukuni on sidottu tiukasti lanteilleni. Hyvän tuuliset ihmiset moikkaavat ja kehuvat hyviä aaltoja. Vilkaisen aaltoja, aallot ovat kolme metrisiä. Täydellistä! Menen rantaan ja katson vielä hetken merta. En tiedä miksi, mutta mulle meri on todella rauhoittava elementti. Voisin vain tuijottaa sitä monta tuntia. Mennessäni veteen parit ensimmäiset aallot kaadun, koska ajoitus ei ole oikea. Sitten nään täydellisen aallon, adrenaliini valtaa kehoni. Päätän yrittää…

Mä tein sen! Aalto oli uskomaton! Pakko kokea se uudestaan.  Kerta toisensa jälkeen mietin päässäni ”Vielä yks aalto, vielä yks aalto”. En vaan malta lopettaa. Yhtäkkiä onkin mennyt jo neljä tuntia vedessä. Viimeistään loputon nälkäni pakottaa mut lopettamaan. Tulen pois vedestä tukka luonnonkiharalla suolavedestä. Joka paikkaa särkee, mutta fiilis on mieletön. Haluun vaan mahollisimman nopeesti tonne veteen takasin. Pakko silti syödä välillä. Kävelen rantatietä takaisin märkä uimapuku ylläni ja tuijotan samalla merta. En vaan voi olla hymyilemättä. Kiitollisuus valtaa mieleni. En olisi ikinä uskonut vielä kaksi vuotta sitten, että tulen hurahtamaan surffaukseen. Silloin olin varma, että musta tulee bikini fitness ammattilainen. Eikö olekin mielenkiintoista? Yleensä löydämme itsemme juuri sieltä, mitä emme voisi koskaan kuvitella. Vaikka olenkin vain surffauksen harrastaja, en olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni lajia mikä tuo mulle samoja fiiliksiä kuin tanssi. Surffaus on sopivan vaarallista ja hullua mun luonteelle. Mun on vaan pakko keskittyä siihen mitä teen tai muuten käy huonosti.

Niin.. sit se suunnitelmien muutos. Juttelin hyvän ystäväni kanssa, siitä kuinka olen aloittamassa taas opiskelut suomessa. Samaan aikaan puheeni harhaili surffaukseen ja mieleni kirkastui. Enhän mä oo muuta kun opiskellu seitsämän vuotiaasta asti. Mikä kiire mulla on? Katsoin tatuointiani missä lukee ”Dance with your heart and your feet will follow”. Olen ottanut sen muistuttamaan minua siitä, että pitää seurata omaa sydäntä. Siinä hetkessä tajusin, että en ota opiskelupaikkaani vastaan. Se sitoisi minut suomeen vähintään vuodeksi. Oon muutenkin sen verran villi sielu, että ahdistun helposti mikäli joku kahlitsee minut.  Mulla on kämppä suomessa enää elokuun loppuun ja sit olen täysin vapaa tekemään mitä tahdon. Mulla ei ole vielä sen tarkempaa suunnitelmaa. Mua pelottaa, että valintani on väärä tai että valintani vaikuttaa läheisiini negatiivisesti. Tällä hetkellä vapaus tuntuu vaan niin houkuttelevalta vaihtoehdolta, että en malta olla käyttämättä sitä. Reilu viikko enää ja sen jälkeen puolivuotinen reissuni päättyy. Fiilikset ovat vähän sekavat, mutta tiedän että tulen viettämään ikimuistoisen kesän suomessa!

<3:Eve

(Visited 1 881 times, 1 visits today)
eveheikkinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 12
Tykkää jutusta