Treeniaddiktin paluu kuntosalille

Kolme kuukautta kuivilla, nimittäin kuntosalista. Californian reissu sisälsi säälittävät kaksi kuntosalitreeniä, mutta tolkuttoman määrän mäkijuoksua ja lenkkeilyä. Liikuntatottumus on jo mun verissä, enkä ole valmis luopumaan siitä kokonaan. Miltä entisestä treeniaddiktista tuntui palata takaisin kuntosalille?

Suomeen paluun jälkeen henkäisin vielä kaksi viikkoa kotitreenien parissa ja pohdin oman elämän muutoskriisiä. Värjäsin hiukset, ryhdyin ostamaan värillisiä vaatteita ja halusin uudistua täysin. Haluaisinko vaihtaa samalla kuntosalia? Voisinko sittenkin aloittaa joogatunnit, tai entä se kauan mielen päällä ollut crossfit?

Fitnessin mukana musta oli kasvanut suorastaan treeniaddikti

Ennen reissuun lähtöä olin suorastaan treeniaddikti, oli pakko päästä salille useimpina päivinä. Pakaran pyöreyden tavoittelu oli suorastaan pakkomielle ja Instagram feed täyttyi treenattujen fitnesskilpailijoiden kuvista. Paras tapa viettää vapaa-aikaa oli kuntosali. Nämä oli jäänteitä mun fitnessvuosista, olin tottunut elämään sitä fitnessarkea ja uskokaa pois, tottumuksista on vaikea päästä eroon.

Olen muuttunut nainen! – Ne kuuluisat viimeiset sanat

Sinne mä sit astelin pari viikkoa sitten, Töölö Gymin tuttuun ja kotoisaan saliympäristöön. Se päivä taisi olla juuri sellainen “jos mä nyt tämän yhden.. kymppikerran kortin alkuun. Aloitellaan varovasti” Treenin jälkeen marssin takaisin tiskille ja totesin, että vaihdetaan 10 kerran kortti kuukausikortiksi, koska olihan tää vaan niin kivaa.

Eka treeni tuntui hyvältä, fiilis nousi kattoon ja mietin mielessäni “Mä olen niin kaivannut tätä”, mutta samaan aikaan lihakset tuntui olevan yhtä makaronia, vaikka olinkin tehnyt kevyttä kehonpainoharjoittelua säännöllisen epäsäännöllisesti reissussa, ja sen jälkeen. Useamman vuoden harjoittelu on jäänyt kuitenkin luihin ja ytimiin, tuntui hyvältä olla takaisin treenin parissa.

Musta ei ois enää fitnesskilpailijan arkeen

On kuitenkin yksi mutta.. Nimittäin järkiajattelu ja itsensä kuuntelu. Ei enää viittä treeni kertaa viikossa, koska mun aika ja voimavarat ei yksinkertaisesti riitä siihen. Olen alkanut nähdä, että elämässä on paljon muitakin ihania asioita, kuin treeni, ruoka ja uni. Musta ei vain ois enää siihen fitnessurheilijan elämäntapaan, joka pyörii enemmän tai vähemmän tämän treenaajan pyhän kolminaisuuden ympärillä.

Olen päättänyt, etten ole itselleni enää niin ankara. Välillä täytyy myös relaa, koska menneen kolmen kuukauden jälkeen musta on kuoriutunut ihan uusi energinen minä. Tätä hyvää oloa ja energisyyttä haluan vaalia. Ei siis turhan kovaa treenitahtia, mutta voi siellä silti pari, kolme kertaa viikossa käydä ylläpitämässä lihaskuntoa ja nauttimassa yksinkertaisesti hyvästä fiiliksestä. Salille mennään fiiliksen mukaan, joku viikko useammin ja joku viikko vain pari kertaa. Jos ulkona paistaa aurinko, ehkä lähdenkin juoksulenkille. Ei ole niin vakavaa, jos joskus jättää kuntosalin välistä. Vielä puoli vuotta sitten olin niin koukussa treenaamiseen, etten ois voinut kuvitella viikkoa ilman treeniä, mun pää ois hajonnut! Californian reissu tais olla mulle tietämättäni katkaisuhoito treeniaddiktiin. 😀

-M

Toppi ja trikoot: Adidas

Lue myös:

Miksi treenaan vain kaksi kertaa viikossa salilla?

Even pohdintaa treenaamisesta: Enempi ei ole aina parempi

Minkälaisia fitnessmuistoja kevään kisat herätti?

 

(Visited 1 112 times, 1 visits today)
mirahautajoki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta