Bikini fitnessin jälkeen – tyhjiö mun sisällä

Fitnessin jälkeen elämässä on ollut suorastaan ammottava aukko. Se täytti mun arjen, mun elämän itseasiassa ihan kokonaan. Joka päivä mä elin, suorastaan hengitin sitä. Viime syksyn SM kisojen jälkeen koitti tyhjyys ja autuus, mutta samalla vapaus tehdä mitä ikinä halusin. Kroppa ja pää tarvi breikin kisakuvioista, samalla mun elämästä poistui osa rutiineista ja suorituspaineista, tuli fiilis että ”enhän mä voi vain olla, vai voinko?”

Edeltävät vuodet oli opettanut mulle, että halusin olla tehokas, aikaansaava ja super energinen kokoajan. Koin turhautumista siitä ajatuksesta, kun en tiennyt mitä tulevaisuudellani teen, nyt kun olin jättäytynyt pois kisajutuista. Fitness antoi paljon sisältöä elämään, tavoitteita, päämääriä. Oli upeeta tehdä kovasti duunia asioiden eteen, joita halusin oikeasti saavuttaa. Se sai tuntemaan että mä elän.

Meni kuukauden päivät kisojen jälkeen ja mä mietin jo ahkerasti uusia päämääriä omaan elämään. Olin pettynyt siitä ettei mun mieleen tullut yhtään mestari-ideaa, joka imaisis mut mukaansa samalla tavalla kuin bikini fitness oli tehnyt muutama vuosi edeltävästi. Halusin asettaa suuria tavoitteita, mutta niiden täytyi tuntua hyvältä ja oikealta. Olen oppinut ettei missään jutussa menesty, ellei rakasta asiaa mitä tekee. Jos mä vielä joskus tavoitan unelmani yrittäjyydestä, haluan tehdä sitä rakkaudesta, en pelkästään rahasta. Mulla on vahva uskomus siitä, että kun ihminen tekee työkseen sitä mitä rakastaa, väistämättä hän menestyy ainakin jossain määrin.fitness_hairio

Nyt olin tilanteessa, jossa en löytänyt rakkautta mistään uudesta tekemisestä ja pää löi tyhjää kun yritin olla väkisin luova. Kohtalo oli päättänyt että mun täytyi nyt vain olla ja levätä. Kokeilin uusia kuvioita elämään, oisko musta voinut tulla personal trainer. Se ei ollut mua varten, vaikka liikunta ja terveellinen ravitsemus on asiana mun intohimo. Mulla on sisällä halu vaikuttaa suureen massaan, halu saada ihmiset voimaan hyvin ja olemaan onnellisia, uskomaan enemmän itseensä. Personal trainerin työt eivät kuitenkaan saaneet mua tuntemaan niitä fiiliksiä mitä toivoin siitä saavani, ne ei tehneet musta onnellista työni parissa. Nautin itseasiassa jopa enemmän työstäni sairaalassa ja  ryhdyin arvostamaan työtäni hoitajana enemmän uuden urakokeilun jälkeen. Siellä mä koin saavani taas enemmän mielihyvää toisten ihmisten auttamisesta.

”Missä jutuissa sä olit lapsena hyvä?”

Eve on monta kertaa kysynyt multa, missä asioissa mä olen ollut lapsena hyvä. Meillä on kotona keskusteltu näistä asioista monta kertaa. Ehkä ne lapsuuden jutut ois niitä asioita, joista mä voisin nauttia edelleen? Lapsena kirjoitin pari mielikuvitus lehteä, ompelin käsin pari mekkoa, loin ristikoita, tykkäsin piirtää. Tehtiin joskus jopa omaa uutislähetystä videokameralla veljeni kanssa. Koko nuoren ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja teen sitä edelleen. Nautin suunnattomasti luovuudesta ja taiteellisuudesta, jos pääsen ilmentämään sitä täysin omista lähtökodista. On upeeta kirjoittaa tätä blogia ja päästä tätä kautta luovan työn ääreen.

mira_kesa

Halu elää hetkessä ja mennä hyvän flown perässä

Mä uskon tunteeseen, oli kyse miehistä, uusista harrastuksista tai oikeastaan ihan mistä tahansa elämää koskevasta päätöksestä. Asioiden täytyy tuntua hyvältä ja oikealta, niissä täytyy olla sitä taikaa, joka saa mut innostumaan. Olin pyöritellyt päässä kaikki mahdolliset uudet harrastukset ja bisnessideat, mutta siitä huolimatta että ne kuullosti ihan hauskoilta jutuilta, ei yksikään asia jäänyt kummittelemaan mun mieleen, tai saanut mua syttymään oikein tosissaan. Tunsin olevani jopa hiukan kärsimätön ja kävin useita puheluita äitin kanssa asiasta, kun en vain halunnut olla ja odottaa inspiraatiota. Jollain tavalla se oli mielestäni hukkaan heitettyä aikaa, oli vaikea ymmärtää levon ja palautumisen merkitys myös omalle päälle. Todellisuudessa mä varmasti tarvitsin hetken aikaa hengähtää.

On opittava olemaan armollinen itselleen, aina ei tarvitse olla super minä.

Kisojen jälkeen olin hukassa seuraavat puoli vuotta, enkä mä vieläkään ole löytänyt sitä kipinää, upeeta liikeideaa tai muuta vastaavaa, jota mä haluaisin intohimoisesti tehdä. Alku kesästä mä totesin itselleni, että odotan turhaan inspiraatiota. Hyväksyin ikäänkuin sen ajatuksen, että mä olen nyt tässä ja elän tätä arkea. Päätin että ryhdyn tekemään kivoja juttuja ihan fiilis pohjalta, kyseessä ei tarvi olla mestari idea. Pääasia että mulla on arjessa hauskaa ja ehkä uusien asioiden kokeileminen sytyttää niitä ideoita jossian vaiheessa.

mira_4

Uskon että maailma avartaa ja auttaa löytämään sen oman jutun, auttaa ideoimaan ja rikastuttaa mun elämää.

Kuukausi sitten makasin Barcelonan hiekkarannalla ottamassa aurinkoa ja mietin, että mä haluan tehdä lisää reissuja. Mä haluan nähdä maailmaa, saada kokemuksia. Siitähän mä olin puhunut jo pitkään läheisille, mutta koin aina ettei ollut rahaa tai ettei ollut aikaa. Mihin oli kadonnut mun optimistisuus tässä asiassa? Ehkä fitness vei oman siivun lompakosta, mutta myös jaksamisesta. Samalla hetkellä tehtiin Jonnan kans päätös siinä rannalla maatessa, että otetaan syksylle lennot Amsterdamiin. Lopulta kotiin tullessa suunniteltiin myös koko kolmikon matka Pariisiin. Suunnitelmia on myös ensi vuodelle, mutta koska niitä ei ole vielä lyöty lukkoon, niin jätetään ne toistaiseksi pimentoon.

Ehkä nyt on hyvä hetki hankkia lisää elämänkokemusta, ottaa vähän rennommin ja antaa keholle ja mielelle aikaa palautua fitnessmyrskystä. Sillä välin kun ajatukset kypsyvät mun alitajunnassa, voin relata, tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia elämästä.

Nyt mä hyväksyn sen, että mun ei ole pakko olla super minä.

-M

(Visited 1 835 times, 1 visits today)
mirahautajoki

2 vastausta artikkeliin “Bikini fitnessin jälkeen – tyhjiö mun sisällä”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta