Vuosi 2017

2017 on ollut melkonen vuosi. Tiedättekö sen tunteen kun haluaisit mennä ajassa eteen päin ja nähdä missä olet vuoden kuluttua? Mä mietin tätä aika usein ja vuosi toisensa jälkeen olen juuri siellä, missä en olisi ikinä voinut kuvitella olevani. Niin kävi tänäkin vuonna.

2017 tammikuussa lähdin Ausseihin vähän miettimään, että mitä mä loppuen lopuksi tahdon elämälläni tehdä. Kisaamisestani oli kulunut ainoastaan vuosi, enkä jotenkin osannut irrottautua entisestä fitness-minästäni. ”Ylimäärästä siellä ja tuolla”. En pystynyt kävelemään peilin ohi tuijottamatta itseäni. Hormoonitoimintani oli edelleen ihan sekaisin. Olin korviani myöten stressissä, koska valmistuin juuri koulusta enkä tiennyt mitä tehdä. Tarvitsin aikaa, aikaa miettiä mikä elämässä oikeastaan onkaan tärkeää tai ainakin tärkeää minulle.

Lähdin ausseihin surkealla englannillani ottaakseni aikalisän. Ensimmäiset viisi kuukautta vietin maaseudulla. Siellä jos missä mulla oli aikaa miettiä mitä tahdon tehdä seuraavaksi. Pohdiskelin ja mietin. Yhtenä viikoloppuna ystäväni sai minut kokeilemaan surffausta hänen kanssaan. Ensimmäisen kerran kun nousin laudalle pystyyn tajusin, että tää on mun juttu. Tätä mä haluan jatkaa. Australian jälkeen lähdin Balille missä oikeastaa rakkaus surffia kohtaan syntyi ja aika menikin surffatessa.

Palasin kesällä pariksi kuukaudeksi Suomeen. Tapasin kaikki rakkaat ystäväni ja perheeni. Silti jotain oli muuttunut. Suomi ei tuntunut enää kodilta. Kadulla käveli vieraan näköisiä ihmisiä ja kulttuuri ei vaan tuntunut omalta. Maanantaina saavuin Helsinki – Vantaalle ja heti jo tiistaina mulla oli liput takasin Balille. Sydän jäi sinne.
Kesän olin toissä. Meillä oli aivan ihana työjengi ja muistelen aikaani siellä vieläkin lämmöllä. Mulla kävi tosi hyvä tsägä, että sain heti ekalla viikolla töitä ja viihdyin siellä niin hyvin. Töiden lisäksi vietin aikaa mahdollisimman paljon läheisteni kanssa, koska tiesin tulevasta lähdöstäni. Kesä oli samaan aikaan ihanaa, mutta haikeaa aikaa.
Elokuun lopussa myin kaiken omaisuuteni ja irtisanoin kämppäni. Tein radikaalin ratkaisun joka on osottautunut tähän mennessä elämäni parhaaksi. Lähdin ilman päämäärää Balille vain pieni rahasumma pankkitililläni. Mulla oli puolen vuoden viisumi Indoihin, muuta suunnitelmaa ei ollut. Päivät meni surffatessa ja viikonloppuna juhlittiin. Bali oli vienyt sydämeni totaalisesti. Kaikki oli vaan niin helppoa. Olin onnellisempi kuin moneen vuoteen. Pian raha-asiat ja tulevaisuus kuitenkin rupesi mietityttämään. Hyvä ystäväni, kehen tutustuin Balilla ilmoitti lähtevänsä Ausseihin ja innostuin itsekin asiasta.

Monen päivän pähkäilyn jälkeen päätin palata takaisin Ausseihin, koska olihan mulle tännekkin vielä viisumia jäljellä. Onneksi lähdin. Sain töitä, voin surffata päivittäin ja mikä parasta löysin ensimmäistä kertaa nyt 22-vuotiaana miehen kenen kanssa haluan jakaa elämäni. Olin löytänyt jo aikaisemmin oman intohimoni surffauksen ja eräänä päivänä missäpä muuallakaan, kun vedessä, tapasin poikaystäväni.  Samaan aikaan ystäväni kertoi mulle mahdollisuudesta opiskella liikunnanohjaajaksi täällä Australiassa. En miettinyt hetkeäkään, koska mullahan loppuu viisumi tämän vuoden lopussa. Opiskelupaikka mahdollisti jäämisen tänne Ausseihin. Papereiden pyörittelyn ja kielitestin jälkeen pääsin kuin pääsinkin kouluun. Oon tosi kiitollinen tästä vuodesta. Heittämällä yksi parhaimmistani. Parasta on tunne, että mun ei tarvitse enää selviytyä kaikesta yksin. Mulla on joku, kenen kanssa jakaa elämä. Vuosi on opettanut paljon kärsivällisyyttä, rohkeutta ja ennen kaikkea sen, että omaa sydäntä pitää kuunnella, koska se harvoin on väärässä.

Kiitos tästä vuodesta. En malta odottaa mitä 2018 tuo tullessaan. Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta sinne koti suomeen! ❤

<3:Eve

(Visited 719 times, 1 visits today)
eveheikkinen

5 vastausta artikkeliin “Vuosi 2017”

  1. Kun ekaa kertaa lähdit ausseihin, niin lähitkö ihan yksin vai jonkun kanssa?:) kovasti ihailen sun rohkeuttas ja ihanaa kuulla että olet löytänyt elämälles ”suunnan”! <3

    • Voi kiitos <3 Lähdin yksin ekan kerran mutta mulla oli jo lentokoneessa kaveri kuka tuli saamaan kaupunkiin. Yksin lähtiessä tutustuu parhaiten uusiin ihmisiin 🙂 Toki se vaatii myös itseltä sen että lähtee sieltä neljän seinän sisältä. Ihanaa uutta vuotta sinne! <3

  2. Aivan ihana ja niiin inspiroiva kirjoitus! Vuosien ulkomailla asumisen sekä Aasian reppureissujen aikana itselläni taas korostui olo, että haluankin takaisin Suomeen ja Suomi alkoi tuntua enemmän ja enemmän kodiltani, jota en ollut vain huomannut aiemmin. Suomeen lopulta muutin takaisin. Täältä on fiiliksen tullessa rentouttavaa karata kuukaudeksi tai pariksi pois, mutta ikävän tullessa onnellisen kotoisaa palata aina takaisin.

    Tämänkaltaiset sydämellä kirjoitetut tekstit ovat aina yhtä ihania lukea, sillä niistä huokuu se onnellisuus ja tasapaino, jonka jokainen ihminen voi halutessaan saavuttaa. Onnellinen ihminen myös välittää hurjasti positiivista energiaa ympärilleen ja sä välitit tämän kirjoituksen toimesta rutkasti sitä jopa toiselle puolelle maailmaa. Kiitos. ^^

    • Voi kiitos! Olipa ihana kommentti. Ja sulle kävi sit just toisin päin. Joskus on mentävä kauas että näkee lähelle 😉 Hyvää uutta vuotta sinne <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 19
Tykkää jutusta