Yksin vai yksinäinen?

Ennen yksinäisyys tuntui sietämättömältä. Myönnän, että mulla on vieläkin treenattavaa. Nykyään siedän yksin olemista, joskus jopa nautin siitä. Toivon, että tästä olisi hyötyä niille joita yksinäisyys ahdistaa.

Lapsuudessani en ollut koskaan yksin. Ympärilläni oli aina ihmisiä. Nyt kun miettii mielestäni lapsena olisi jo hyvä harjoitella yksin oloa ja leikkimistä yksin. 16-vuotiaana muuttaessani pois kotoa, tajusin kuinka riippuvainen olin ystävistäni. Olin niin riippuvainen muista, että en uskaltanut mennä edes kauppaan yksin. Silloin ensimmäistä kertaa tunsin oloni oikeasti yksinäiseksi. Näin joka päivä ystäviäni, mutta se ei riittänyt. Olisin halunnut seuraa 24/7. Olin ihmisten kanssa kenen seurasta en edes pitänyt ettei olisi tarvinnut olla yksin. Yksin ollessani en osannut keksiä tekemistä itselleni. Tunsin oloni väsyneeksi ja voimattomaksi. En osannut tehdä muuta kuin maata sängyllä ja miettiä sitä kuinka seinät kaatuvat päälle. Halusin vierelleni jatkuvasti jonkun. Ilman miestä en osannut olla onnellinen. Helppohan se on laittaa oma onnellisuutensa muiden ihmisten varaan, mutta onko se pysyvää?

IMG_3857

Ensinnäkin yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Hyvänä esimerkkinä rakkaat ystäväni Mira ja Jonna jotka nauttivat yksin olemisesta. Oikeastaan vasta viime jouluna kun muutin tyttöjen kanssa, olen oppinut arvostamaan aikaa itseni kanssa. Mä olen meistä se villi sielu, kuka haluaa kokoajan jotain toimintaa. Olenkin usein parhaimmillani siellä missä tapahtuu, ihmisten ympäröimänä. Ekstrovertteyteni varmasti jopa ärsyttää välillä tyttöjä. Heiltä opin yksinäisyyden ja yksin olemisen eron. Ollaan yhdessä mietitty kaikkia kivoja juttuja mitä yksin voi tehdä ilman, että tuntee itsensä yksinäiseksi. Siisteintä oli tajuta, että yksin voi tehä just niitä juttuja mitä itse haluaa.  Samalla olen karsinut elämästäni haitallisia ihmissuhteita. Valitsen mieluummin nykyään yksin olemisen, kuin hengailun negatiivisen ihmisen kanssa.

jonna_mira_eve

Olemme riippuvaisia toisistamme terveellä tavalla, mutta jos yksinäisyyden pelko rajoittaa elämää on itsetutkiskelun paikka. Moni hyppää suhteesta suhteeseen, että ei tarvitsisi olla yksin.  Onhan se ihanaa kun saa jakaa elämänsä jonkun kanssa, mutta kuinka voi rakastaa toista jos ei rakasta edes itseään? Omalla kohdalla ajattelen, että se oikea tulee sitten kun on sen aika. Miten loppupeleissä yksinäisyydestä tuli siedettävää oli se, että tutustuin itseeni. Itsetuntemus tuo itsevarmuutta ja luottamusta elämää kohtaan. En oo itselleni enää joku random tyyppi vaan tiedän kuka olen ja mitä haluan. Hyväksyin sen tosi asian, että totuttelu vie aikaa eikä yksin oleminen ole vahvuuteni. Oon jo aika hyvä, mutta vieläkin tulee hetkiä jolloin yksinäisyys ahdistaa. Silloin en soita äkkiä kaverilleni, vaan haastan itseni ja annan ahdistuksen olla.

Tänäpäivänä minä joka en ennen uskaltanut mennä edes kauppaan ilman kaveria, käyn lounaalla yksin, shoppailen yksin, olen asunut yksin ja lähdin vielä au pairiksi toiseen maahan YKSIN!

Jos mäkin pystyin niin pystyt säkin! 😉

-Eve

(Visited 2 060 times, 1 visits today)
eveheikkinen

4 vastausta artikkeliin “Yksin vai yksinäinen?”

  1. Ihana aihe! Mulla on tällä hetkellä sellainen. tilanne elämässä että muutin avomiehen luokse Tampereelle ja nyt hän lähti inttiin. Voi sanoo et paljon on tultu mietittyä nyt yksinäisyyden ja yksin olemisen eroa kanssa! Sain niin paljon sun tekstistä irti, tosi voimauttava ja omia ajatuksia selventävä kirjotus:) kiitos!

    • Voi ei! Tsemppiä inttileskeyteen 😉 Onneksi aika menee nopeasti ja välimatka varmaan vaan lähentää teitä entisestään 🙂 Kiitos <3

  2. Usein juuri esim blogeissa kirjoitetaan niinkun sinäki ”karsin negatiiviset ihmiset ympäriltä” tms. Miten se käytännössä tapahtuu? Olen jo pitkään miettinyt tätä, koska ympärilläni on paljonkin ihmisiä, jotka ovat tosi fine hetken aikaa ja silloin tällöin, mutta negatiivinen asenne kaikkea kohtaan vain ei tuo itselle kovin paljon hyvää elämään. Miten sanot ystävälle, että me ei nyt varmaan voida enää tavata kun valitat koko ajan kaikesta.. 😃 musta ei ole siihen, jos ihminen ei kuitenkaan oo tehnyt mitään väärää tai pahaa keneleekkään…

    • Moi Essi!

      Mielestäni pelkkä valittaminen ei tee ihmisestä pelkästään negatiivista. Tarkoitin tekstissä lähinnä niitä henkilöitä, jotka satuttavat mua kerta toisensa jälkeen ja siitä huolimatta olen ollut heidän ystävänsä. Vain siksi että halusin olla kaikkien kaveri. Olen ymmärtänyt, että kaikki ihmissuhteet eivät ole hyvästä. En ole selitellyt näille tyypeille mitään. En vain pidä heihin enää yhteyttä. Tietyllä tapaa kuulostaa itsekkäältä, mutta mielestäni se on kannattanut. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta