Yliopistohaaveita ja opiskelijabudjetilla kituuttamista; kannattaako?

Koulujen yhteishaku on virallisesti ohi tältä vuodelta. Olen haaveillut opiskelusta jo parin vuoden ajan, mutta suunta on ollut täysin hakoteillä. Päässä on pyörinyt lähinnä ajatukset; Minne hakisin? Mikä minusta tulisi isona? Tänä vuonna sain jo pienen inspiraation siitä, mikä minusta voisi tulla, mutta yliopistotasoisen koulutuksen viiden vuoden opinnot tuntuu pitkältä ajalta elää opiskelijabudjetilla. Opintolainan nostaminen ei houkuta, kun ei ole vielä edellisestäkään lainasta päästy eroon. Voisiko opintojen suorittaminen kuitenkin olla kaiken sen rahan pihistelyn ja elintasosta luopumisen arvoista?

Opiskelijan saattaa olla turha haaveilla lomamatkoista ja hyvästä elintasosta, vaikka opintojen ohella ahertaisi ja painaisi töitä niskalimassa. Kela on sattuneesta syystä perinyt minulta useampana vuonna takaisin maksamiaan tukia, koska olen tienannut heidän mittapuun mukaan liian paljon rahaa opiskeluaikana. Eli ahkera työtä pelkäämätönkään opiskelija ei todellisuudessa pääse nauttimaan työn hedelmistä. Parempi muistaa kohtuus myös työnteossa, mikäli mielii nauttia valtion tuesta. Suuri kysymys onkin, olenko mä valmis luopumaan nykyisestä elintasosta opiskelun vuoksi?  

Palataan vuoteen 2011, jolloin ensimmäinen hakutoiveeni yhteishaussa oli sairaanhoitajan tutkinto Kajaanin ammattikorkeakoulussa. Minut valittiin tähän ihmisläheiseen auttajan ammattiin. Tutkinnon oli määrä kestää kolme ja puoli vuotta. Mietin jo silloin, kuinka jaksaisin sitkutella niin pitkään ilman kunnollisia tuloja. Kolme vuotta hurahti nopeasti ja lopulta paperit oli kourassa ennen kuin huomasinkaan. Valmistumisen jälkeen tulotasoni nousivat tuplasti verraten opiskelua edeltäneeseen ajanjaksoon. Nyt pidän itseäni keskituloisena kansalaisena. Sairaanhoitajan liksa kolmivuorotyössä on kohtuullinen, mutta ei päätä huimaava.

Tähän saakka olen tehnyt liian paljon järkiratkaisuja ammatinvalintaa tehdessä. Olen yksin niistä monista, joihin Eve viittasi edellisessä postauksessa. Kohta 26 – vuotiaana nuorena naisena, mun pitäisi tehdä jotain vetoja tulevaisuuteni suhteen. Vähintäänkin siksi, että yksi periaatteistani olisi tehdä työtä, joka on intohimoni. On jotenkin valheellista paasata sellaisesta asiasta muille, jos ei kuitenkaan itse elä periaatteidensa mukaisesti.

Culver Hotel, CA

Tänä vuonna missasin yhteishaun osittain vahingossa. En ollut varsinaisesti aikeissa hakea mihinkään kouluun, kunnes kaksi viikkoa sitten heräsin ajatukseen, että nythän ois mahdollista laittaa siemen itämään ja miettiä tulevaisuuden suuntaa, hakea kouluun. Tähän tilanteeseen herääminen taisi tapahtua liian myöhään ja koulutus, johon olisin halunnut hakea olisi vaatinut kohtalaisen vaativan esitehtävän palautettavaksi 5.4.2017 mennessä. Aika kävi vähiin ja mun oli palattava Suomeen samoihin aikoihin.

Tämän vuoden suunnitelmia on kuitenkin alustettu jo ensi syksyn osalta ja saadessani tiedon, ettei saatua opiskelupaikkaa voi enää lykätä vuodella, en yrittänyt vääntää minkäänlaista esitehtävää kiireessä valmiiksi. Itseasiassa fiksuintahan olisi elää ne hullut nuoruusvuodet juuri nyt, ennen useamman vuoden opintorupeamaa. Saattaa olla, ettei opiskelijana tehdä ylimääräisiä lomareissuja ja toteuteta mun toista unelmaa, joka on nähdä maailmaa ja avartaa omaa maailmankatsomusta. Tänä vuonna mä haluan elää ja nauttia. Katsotaan sitä opiskelijabudjettia ja yliopistoa ensi vuonna uudelleen paremmin valmistautuneena.

Toisaalta mikään ei ole varmaa ja voin taas todeta, että elämä saattaa heittää sellaista häränpyllyä, että opiskeluhaaveet unohtuu ja ties vaikka löytäisin itseni maailman matkaajana, yrittäjänä tai perheen äitinä puolentoista vuoden kuluttua. Never know! Tää on vaan yksi mahdollisuus.
-M

Paita: Topshop / Koru: Forever21

(Visited 1 535 times, 1 visits today)
mirahautajoki

6 vastausta artikkeliin “Yliopistohaaveita ja opiskelijabudjetilla kituuttamista; kannattaako?”

    • Ei lukiosta sentään suoraan mennä jatko-opiskelemaan 😉 Jatko-opinnot termillä viitataan ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeisiin opiskeluihin.

      Ja itse blogitekstiin: opiskelijabudjetti on kyllä pelkkää harhaa, hyvin opiskelijoilla tuntuu olevan varaa alkoholiin ja biletykseen. Ja ulkomaillekkin pääsee komailemaan, kunhan vaan lähtee vaihtoon.

  1. Pakko kommentoida tähän! Ite oon opiskellu yliopistossa 4 vuotta ja siihen on mahtunut monia ulkomaanmatkoja mm. New York, Espanja, vaihto-opiskelu Englannissa (johon muuten saa tosi hyvät tuet jos vielä hakee stipendejä/avustuksia muualtakin kuin erasmus). Opintotuki oli 500 e/kk tein töitä muutaman illan/ lauantain kuussa, niin sain n.200 e ylimääräistä. Vuokraan(kimppakämppä) meni n.350 e ja muihin juttuihin sitten kans, että opintotuesta ei juurikaan elämiseen menevien kustannuksian jälkeen jäänyt. Suurin tulo oli kesätyöt!! Kesältähän voi saada monta tonnia säästöön, jolla kyllä voi tehdä ulkomaanmatkoja!! Ite säästin siinä mielessä, että tein paljon ite ruokaa, söin myös koululla (useimminki ois voinu, ois säästäny viel enemmä) en käyttäny alkoholiin senttiäkään rahaa enkä tupakkaan.:) Hyvä elintaso oli siis opiskelijanakin!! Tosiaan kesätyöt ja miettii mihin rahansa kuluttaa on avainasemassa.

    • Kuullostaa super hyvältä! 🙂 Raha on kuitenkin rahaa, eikä opiskelijabudjetti riitä aina ihan kaikkeen, mitä haluais.. mutta ehkä se pienen budjetin käyttäminen onkin enemmän valintoja.. Mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.

  2. Olen elänyt opiskelijaelämää suunnilleen.. kahdeksan vuotta. Kyllä äkkiseltään hurjalta, mutta suoritin ensin amk-tutkinnon alalta mikä ei tuntunutkaan omalta. En kuitenkaan kadu, sillä kyseinen ala työllistää melko hyvin. Nyt opiskelen yliopistossa neljättä vuotta ja maisterivaiheen opinnot alkoivat juuri. Toki rahan perään joutuu katsomaan. Kaikesta ei tarvitse luopua jos osaa vähän ennakoida. Heräteostoksia, jatkuvaa ulkona syömistä yms. kannattaa välttää, mutta kaikkea varten voi ”laittaa rahaa syrjään”. Opiskelu teettää toisaalta sen verran tekemistä, ettei rahaa välttämättä edes jouda käyttämään 😀 Luulen että asenne ratkaisee aika paljon. Jos keskittyy itse opiskeluun, toteuttaa sosiaalisen elämän vaikkapa lenkkeilemällä kavereiden kanssa, ruuanlaiton merkeissä yms., ei köyhä opiskelijaelämä kirpaise. Kalliiden kuntoklubien sijaan voi hyödyntää esim. Unisportin tarjontaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa että fiksuilla valinnoilla ja maalaisjärjellä selviää taloudellisesti aika kivuttomasti. Samalla ajatuksella kuin illanvietotkin, lomamatkaan voi säästää vuoden aikana. Eihän aina aina yhtä herkkua ole, ja jostain kumman syystä valmistuminen houkuttelee. Toisaalta palkintona on (toivottavasti) työpaikka ns. omalla alalla. Pakko myöntää että kesätyöt ovat edelleenkin todella ylellistä aikaa. On melkein pelottavaa kun tilille tulee normaalin palkan suuruinen summa 😀

  3. Minä en myöskään allekirjoita väitettä niukasta opiskelijaelämästä – ainakin minä elän aivan kuten muutkin ihmiset vaikka olenkin opiskelija! 😀 Asun poikaystäväni kanssa Punavuoressa, syön viikoittain ulkona ja käyn kerran vuodessa ulkomailla. Ja kandiksi valmistumisen kunniaksi ajattelin ostaa itselleni uuden Louis Vuittonin.

    Kaikki on omasta asenteesta ja suhtautumisesta kiinni. Eritysesti yliopisto-opiskelijan on helppoa käydä osa-aikatöissä, opiskella siinä ohessa ja kesät pyhittää työnteolle. Ruokamenoissa säästää arkena helposti syömällä esimerkiksi UniCafessa (a 2,60e). Jos osaa budjetoida elämänsä kiinteät kulut sekä pitää tilillä pienen puskurirahaston äkillisten menojen kannalta, ei elämää tarvitse miettiä pennilleen tarkasti.

    Sitä paitsi, minun mielestäni opiskeluaika on sitä elämän siisteintä. Olet vielä vapaa isoista vastuista, tulevaisuus on auki ja kaikki mahdollisuudet avoinna. On aikaa haaveilla ja tavoitella unelmia, sekä samalla kehittää itseään opiskelemalla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta